torstai 27. joulukuuta 2012

Most wonderful time of the year


Joulu meni, ruokaa myös ja nyt odottaa järjetön määrä tavaraa laukuissa ja pussukoissa purkajaansa. Lahjaksi sain ihania juttuja, joista yhdellä yritän näytellä tekstiä ja tässä kestää niin kauan, että ajatus katkee jo ennenkö saa lauseen loppuun. Sain siis ylppäri/joululahjaks iPad 2:sen, ja tässä sitä ihmeteltävää nyt riittää kun me tapellaan Eetun kanssa siitä kumman nimimerkki laitetaan sanajahtiin. Paketeista löyty myös kaikkea muuta ihanaa, sisustusjuttuja, lakanoita, vaatteita, lahjakortteja, suklaata.... Oon ollu tosi kiltti tänäkin vuonna.




Aaton olin kotona perheen kanssa ja sukulaisilla käytiin puurolla, sielä kävi myös joulupukki joka sit toi kunnon joulutunnelmaa. Pienenä uskoin niin kovasti joulupukkiin, kun kaikki perheenjäsenet oli paikalla, eli ei sitä kukaan voinu edes esittää. 


Joulupäivänä syötiin "kevyt" joulu-ateria, ja sit suunnattiin Eetun kanssa kohti Pohjanmaata. Mulle se   on todella tärkeä osa joulua ja joulunaikaa, sielä on meidän sukulaisia, voi vaan olla ihan rauhassa ja nauttia kiireettömyydestä. Pääsin myös pitkästä aikaa ratsastamaan, vaikka naama oli ihan jäässä eikä eteensä nähny, varpaat ja sormet umpijäässä, niin on se vaan niin sen arvosta. Harmittaa kun sielläkään ei kovin usein ehdi käymään. 






Tänään ajeltiin sit alennusmyyntien kautta takas kotiin, mukaan tarttu mulle pari pientä juttuja, Eetulle vähän isompia juttuja ja sit se viel tarjos romanttisen illallisen Hookissa. Oon vähän pettyny, kastike ei maistunu normaalille. Oon ihan varma et se oli jotain väärää. Enkä varmaan pääse tästä yli pitkiin aikoihin. Onneks voin nyt vedota tähän mieltä järkyttäneeseen tapaukseen, kun mielialan menee ihan miten sattuu. 



maanantai 24. joulukuuta 2012

Have a very merry christmas!

Kalenteri näyttää jo 24.12, ja olo on ku pienellä lapsella. Ei malta mennä nukkumaan, olispa jo aamu! Viikonloppuun on kuulunu joululahjaostoksia, perheen kanssa olemista, elokuvia, Eetu, leipomista ja lahjojen paketoimista. Kaikilla muilla taitaa olla ressi paitsi mulla. Tärkeintä on kuitenkin olla yhdessä - siitä saa jo olla niin hirmu onnellinen, että joulupöytään kokoontuu tänä vuonna samat rakkaat kuin viime vuonnakin!

Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille! <3







torstai 20. joulukuuta 2012

back to december

Tässä ku oon ny puoli vuotta selaillu myytäviä asuntoja, vuokrattavia asuntoja, huviloita, kaikenlaisia koteja joihin ei välttämättä koskaan ole varaa, niin on aika selkeeks muodostunu mun mielipide siitä mitä haluan. Tästä netin selailusta ei tietenkään oo seurannu mitään muutaku ihan järkyttävä muuttokuume, ja se kasvaa päivä päivältä ku makaan tässä sängyllä ja tuijotan neljää seinää, koska vessan lisäks enempää ei ole. 


Meidän nykynen koti on alusta asti ollu niin selvän väliaikanen, että seki ahdistaa mua kokoajan enemmän. Tää rajottaa ihan hirveesti mun luovuutta sisustuksen suhteen, ja no - enää ei oo mitään järkee edes ruveta mitään uutta tekemään, kun toivon ainakin, että muutaman kuukauden päästä sais pistää kamat kantoon ja uuteen kotiin. Eetukin tietää jo tasan tarkkaan mitä haluan, ja ku selataan vapaita asuntoja, niin se osaa heti kattoo kuvista, mitkä ei kelpaa. Vessan lavuaarin alla pitää erittäin mielellään olla kaappi, laattojen tietyn värisiä, keittiönkaappeja pitää olla paljon, mielellään ihan uudet neki, tasot ei saa olla vanhat ja lattiassa ei voi olla ruutuja. 


Seinät pitäis olla mielellään valkoset, tai jos jossain on tapettia, niin ainoostaan sellanen kiemuratapetti kelpaa. Yks kirkkaan värinen maalattu seinä makuuhuoneessa olis kiva. Tummat lattiat olis kivat, ei välttämättä ihan musta mutta sellanen keskitumma puu, hyvin selitetty? Vaikka tykkään modernista, niin tykkään myös riviera maison tyylistä, joten ehkä uudessa kodissa sitten yhdistyy moderni keittiö ja sit muuten vähän lämmin henkisempää sisustusta.  


Oon varmaan liian vaativa, varsinki nyt ku ei oo edes töitä niin on tietenki tosi hyvä kuvitella saavansa just sellanen kämppä minkä haluaa, mutta onneks muuttamisen suhteen ei oo kuitenkaan mikään pakottava kiire. Uskon, että me löydetään töitä ( pakkohan on löytää?? ) ja sit sen jälkeen just meille sopiva koti jossa sitten voidaan sisustaa just niinku halutaan. Mutta sillä välin, ainahan voi unelmoida...


keskiviikko 19. joulukuuta 2012

don't let the bedbugs bite

Ja toi otsikko ei tällä kertaa edes naurata mua, vaikka yleensä sanon niin Eetulle ku se on intissä, hymyssä suin. Nyt ajattelin ottaa mukillisen lämmitä kaakaoo, ihan vaan siks, et kerranki on maitoo + en oo pitkäänpitkään aikaan sitä juonu. Kaikki siis alko todella hyvin, muki ei hajonnu ku otin sen kaapista, eikä koko astiakaappi tippunu niskaan. Sit otin kaakaojauheen, niin se sit tottakai leviää matolle ja lattialle. 

Istuin hetkeks sängylle ja mietin että ei perkele, tapahtuuko tää nyt ihan oikeesti? Sit päivitän facebookkiin, ihan vaan siks, että saisin vähän tukee tähän rankkaan tilanteeseen, koska no, onhan se ny ihan syvältä ruveta keskellä yötä setviin tällästä sotkua. Koska sain pari mieltä piristävää tykkäystä, päätin ruveta toimiin ja otin mun just ladatun imurin kätöseen ja totesin, että valkoselta matolta ei lähe kaakaojauheen jäljet ihan kunnolla pelkällä imurilla.

Mulla on ihan kiva vihree hapsumatto, mut se on ollu säilytyksessä sängyn alla vähän aikaa. Rullasin vanhan pois ja otin toisen tilalle, mutta mitä siitä paljastuukaan. No sieltä luikertelee pieni musta ötökkä. En pelkää ötököitä, mutta eihän kukaan voi nukkua ennenkö varmistaa, ettei ne ötökät oo vallannu koko sängyn alustaa ja sieltä hyökkää hirveetä armeijaa. Imuristaki loppu akku sit just sopivasti. Sen siitä saa, ku haluaa hienon imurin, eikä tehokasta imuria.

Kun niitä positiivisia puolia ny rupee ettiin, niin ainaki tuli sängyn alta siivottua kunnolla. Mielessä ei tosin paljo muuta pyöri, ku et onko ne ötökät tehny jonku pesän mun sänkyyn ja ne puree mua yöllä ja muuta mukavaa. Mun piti mennä aikasin nukkumaan, mut mitä jos yön aikana se astiakaappiki tippuu seinältä. Ainiin ja tein mä sit kuitenki lopulta sit kaakaoo. Ei ollu hyvää. 

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Viikonlopun maakuntamatkailut

Lauantaina sain vihdoin Eetun kotiin ikisuudelta tuntuvan viikon jälkeen, ja lähdettiin heti ajelemaan kaupan kautta kohti vuokrattua mökkiä ja paljua. Tuhlasin koko aamupäivän makaamalla sängyssä, niin oli niin kiva lähtee vähän "ihmisten ilmoille" eli toisin sanoen istua eka autossa puoltoista tuntia ja sit päätyä keskelle metsää. 


Tuntu niin epätoivoselta ku olin kartturina, valitsin tietenkin lyhyimmän reitin, joka tarkoittaa tietenki pienimpiä mahdollisia teitä joilla ei uskalla edes ajaa rajotusten mukaan. Jos olisin ollu yksin olisin varmasti itkeny koko matkan ja kääntyny takas Hämeenlinnan rajojen sisällä, mutta onneks Eetu oli mukana turvana. Eniten ihmettelen vaan et miten se muka luotti mun järjettömään reittivalintaan.


Ku päästiin perille otettiin vaan rennosti, musiikkia, hyvää seuraa, ruokaa, juomaa, naurua ja ihana palju. Haluun sellasen kotiin. Sen takia ajettiin keskelle ei mitään, ja todellakin kannatti. On jo ikävä. Koko reissun aikana ainoo kuva, jonka otin oli tää ihana maisemakuva autosta. Kertoo paljon vai mitä? 


Tänään käytiin moikkaamassa sit viel mun porukoita, ja ideaparkin kautta ajettiin kotiin pötköttämään. Todella raskaita nää viikonloput! Katottiin sit Home Alone, perinteisesti aina ennen joulua se pitää nähä. Hereillä tosin pysy ehkä 20 minuuttia. Päikkäreitten jälkeen katottiin vielä leffa loppuun, ja Eetu lähti viimeseks kokonaiseks viikoks armeijaan. Enää 2 sunnuntaita, sit sen ei enää tartte vetää niitä inttivermeitä niskaan. Onneks sillä on kuitenki lomia niin paljo taskussa, et nää viimeset viikot ei kyllä tunnu miltään. 

torstai 13. joulukuuta 2012

eat your vegetables

Tänään jatku taas reenit pienen tauon jälkeen. Koska hikoilin ainaki kilon painosta suoraan pois, ajattelin syödä hyvin (kuten aina), ja kaupassa päätin sit vetää näinkin proteiinipitosen aterian. Ihan ku suoraan oppikirjasta, että mikä on palautumisen kannalta parasta ruokaa. Ennen en voinu sietää Dr Pepperiä. Nyt se on parasta, mitä maa päällään kantaa. En keksi mitään parempaa juomaa. Harmittaa vaan, että se loppu jo. 



Tässä on mun mahtava ateria. Kurkkua ja tomaattia, dippiä ja sit tuorejuustoa ja suolakeksejä. Tästä taitaa ny pikkusen puuttua esimerkiks liha, mutta en tiä. Varmaan napostelen nyt sit koko illan näitä, koska tottahan se on, että nälkä ei lähe.


Ja kyllä tää teksti tais kertoo kaiken oleellisen mitä oon tänään tehny. Kävin Kelassa hakemassa lomakkeen, mutta lopulta täytin hakemuksen netissä. Auton oon kaivanu 5 kertaa lumikasojen alta, koska lunta sataa lakkaamatta. Eetu tulee lauantaina kotiin ja ikävä on kauhee. Huomenna vikat reenit ennenkö lähetään rentoutumaan mökille. Ja vielä kuva mun joulukoristeesta. Löysin vihdoin ja viimein minimanista 9,95 ton maljakon, ja valot 6,95 siihen päälle, joulupallot sekaan ja töpseli seinään. 










keskiviikko 12. joulukuuta 2012

sitäkö joulu on

Eilen vedettiin tiistai-kännit. Punanen El Tiempo teki tehtävänsä ja oli ainaki hauskaa. Tätäkö on tää elämä nyt ku ei oo mitään muutakaan fiksua tekemistä? Kävin kuitenki tänään ostamassa kaikki joululahjat. Hyödynsin myös Koskikeskuksen paketointipalvelua, ja melkeen kaikki lahjat meni sit suoraan pakettiin. Oon niin tyytyväinen, enää ei tartte niistä murehtia yhtään. En vaan jaksa enää odottaa, et saan antaa ne saajilleen.



Kaaduin myös ekaa kertaa tänä talvena. Yritin nousta ylös, mutta en päässy, vaan kaaduin uudestaan. Miks kukaan muu ei kaadu kun kävelee miljoonan ostoskassin kanssa Tampereella? Salaa toivoin, että näkisin jonku muunki kaatuvan niin mua ei olis nolottanu niin paljoo. Muut näytti kuitenki pysyvän pystyssä. 



Tampereella oli uus hieno parkki-hässäkkä. Se oli hienoin parkkihalli missä oon koskaan ollu. Ja niin outoo, sisään mennään toiselta puolelta kaupunkia, ja sit ku yrittää pois niin onki menny junaradan ali ja muutenki koko keskustan toiselle puolelle. Me kaikki hämmästeltiin sitä tosi kovasti. Se oli niin hieno. 


En muista enää mistä mun oli tarkotus kirjottaa. Ei mulla oo mitään asiaa edes, en oo ottanu kuvia, en voi kertoo mitä oon lahjaks ostanu, oon kirjottanu taas työhakemuksia, ettiny asuntoja, kuunnellu loistavaa musiikkia, kattonu salkkareita ja nyt pistän tän käsiin hajoavan läppärin sivuun ja one tree hill pyörimään. 


maanantai 10. joulukuuta 2012

just be

Lauantain pelin jälkeen ohjelmassa on ollu fontti koolla 76 lepoa, nukkumista ja syömistä. Jos netflixin turhien elokuvien tuijottaminen, kakun ja bebejen syöminen tai sohvalla istuminen lasketaan tekemiseks, niin oon ollu todella ahkera. Sunnuntaina juotiin vikat skumpat lakin kunniaks, perjantaina kävin Hämeenlinnassa ja Ideaparkissa, ostin uuden ihanan mekon joka täytyy viedä ulos ASAP. Se on niin nätti.


En saa minkäänlaista järkevää tiivistelmää näistä mun viime päivistä vaikka kuinka yrittäis. Keskiviikko tuntu lauantailta, tää päivä tuntuu perjantailta ja sunnuntai tuntu keskiviikolta. Mulla on ikävä Eetua ja Jansku on niin ihana pikku söpöläinen ja me käytiin tehokkaalla juoksu/x-hyppy/pulkka-lenkillä. Pihalla oli viime yönä ihana ilma, kävelin siskolta porukoille yhen aikaan, ei ollu yhtään liian kylmä ja lumi vaan kilmalteli. Piristyin niin paljon, et jäin ottaan kuvia joka puskasta ja kivestä mitä matkan varrella oli. Joku luuli mua varmaan jokski hiippailijaks ku rämmin takapihan kautta kotiin, ja lopulta säikähdin omaa varjoo ja luulin, että nyt joku tottakai seuraa ja tappaa mut. Apua.



Oon koko viikonlopun yrittäny saada kaveria mun kanssa leffaan, mutta salkkari-elokuva ei ollu vissiin kaikista kiinnostavin. Musta se oli silti hyvä. Ei harmita yhtään, että maksoin kalliit parkkihalli-maksutki. Ja oli ihana viettää aikaa Sohvin kanssa. Käytiin Jugissa jätskillä ja mun annos oli niin amatöörimäinen, mut pakko oli kaikki herkut tunkee samaan kippoon. Kiva päivä, sit seuraavaks voiski taas kattoo salkkareita! 


Tää oli varmaan sekavin teksti koskaan. Ehkä ryhdistäydyn huomenna, meen kotiin ja siivoon Eetun sotkut mitkä se jätti ku lähti leikkimään sotaa. Siivous-vuoro on sit muuten sillä seuraavan puoli vuotta alkaen 4.1.2013. Nyt ku luin tän ite läpi, tekis mieli poistaa koko teksti ja alottaa alusta. Tää kuvastaa kuitenki niin hyvin tätä mun fiilistä, et ihan sama.

torstai 6. joulukuuta 2012

hyvää itsenäisyyspäivää!

Yo-juhlat meni ihan mahtavasti niin eilen kuin tänäänkin, ja nyt täälä viimesillä voimillaan näpyttelee väsyny ja onnellinen ylioppilas, vai pitääkö nyt sanoo työtön kun ei kouluun enää oo menemistä? Keskiviikkona juhlittiin Hämeenlinnassa. Lakitus- ja itsenäisyyspäiväjuhlan jälkeen käytiin perheen kanssa syömässä Hällässä, ja kylmäsavulohi alkupala + täytetty lehtipihvi osu ja uppos. Sit järjesteleen juhlia kavereille, eli jäähallin Ritari Loungessa juhlittiin siihen asti, kunnes tuli aika lähtee baariin. Ilman kyyneleitä en selvinny - mun joukkuekaveri, ja ihana ystävä piti niin koskettavan puheen, että ei voinu sanoo muuta, ku here come the waterworks...


Vaakunassa illan pääesiintyjä oli Judge Jules, ja en tiä. Oli niin kivaa ja tanssittiin ja reivattiin ja mitä vielä. Sit me Eetun kanssa hyvässä seurassa reippailtiin kolmelta kotiin ja sammuttiin molemmat ku kynttilä tuulessa. Nyt alkaa sit oikeesti tulee iso väsy ku keksin tälläsiä mahtavia vertauksia.


Itsenäisyyspäivä sit lähti käyntiin tooodella varhain, Eetu ajo Tampereelle ja meni nukkumaan, mä meikkasin, laitoin hiukset ja lähin valokuvattavaks. Loppujen lopuks olin aivan jäässä, en ees muista koska ois niin kylmä ollu. Toivottavasti se oli sen arvosta ja tuli sit ees muutama hyvä kuva. Iltapäivällä alko sit tuleen taas vieraita ja sai juoda skumppaa ja syödä ihania bebéjä, voileipäkakkuja ja kakkuja ja muita herkkuja niin paljon, että jaksaa taas vähän aikaa ( eli huomiseen ). Juhlittiin iltaan asti, ja sit oli ihana vaan käydä saunassa ja istua sohvalla kun ei tarvi ressata enää mistään!  


Oli kyllä niin ihana päivä, en unohda tätä koskaan. Varsinkin kun ihana kummityttö ihasteli lakkia, ja sit illalla kun se ei enää päässä ollu, niin ihmettelee "Lakki?? Missä?? HETI PÄÄHÄN!!'' Ja lähti hakemaan lakkia mulle <3

ihana lahja ihanalta ihmiseltä <3 love you <3


tiistai 4. joulukuuta 2012

keep calm and just graduate

Huomenna se vihdoin koittaa. Tätä on odotettu jo niin kauan, oikeestaan jo siitä asti kun mun isosisko pääs ylioppilaaks 2006. Oon myös niistä juhlista asti odottanu, että mun kummitäti tekee bebéjä, ja huomenna se päivä on ku saan sellasen käteen. Ihan älyttömän ihanaa ei muuta sanottavaa.




Mua tietenkin jännittää ihan älyttömästi enkä jaksa enää odottaa, miten tässä pitäis pystyä muka meneen nukkumaan? Tulin kotiin reeneistä niin nälkäsenä, ja katoin jo ulkoo, että ihanaaaaaa Eetu on laittanu jouluvalot. Tulin sisälle niin muut valot oli pois, ja paljon kynttilöitä laitettu, ruoka valmiina ja pöytä katettu. Mistä tällänen ihana mies on ilmestyny mun elämään?


Sitemmin oon soittanu äitille ja hermoillu, kokeillu mekkoa ja kenkiä, kokeillu mekkoa jonka laitan jatkoille jaaa.. Nyt en sit enää tiiä mitä pitäis tehä. Uni ei taida olla tulossa ihan hetkeen, mutta kai tässä täytyy jotain lampaan laskemista yrittää, että on aamulla pirteenä ilman hirveitä silmäpusseja.


Onnee kaikille muillekin ylioppilaille, palataan heti kun pystyy ja huomenna juhlitaan! 

Loppuun vielä blast from the past, kesäkuu 2006 sovittelemassa siskon lakkia päähän. Nyt ei enää tartte lainata! 

maanantai 3. joulukuuta 2012

shopping is cheaper than therapy

Koska työttömyys ja opiskelemattomuus, oon viettäny tänään Kengun kanssa ihanan tyttöjen päivä, johon sit liitty mukaan mies ja lisää tyttöjä. Kävin ihan ekana hakemassa auton lainaan ja vihdoinkin ripsihuollossa. Alko näyttää peilikuva jo ihan kamalalta ku ripsiä oli ehkä 2 kummassakin silmässä, timanteistakaan ei ollu mitään tietoo. Nyt on kuitenki juhlia varten ripset kunnossa, ja timantit taas paikallaan! Hain sit Kengun ja lähettiin kaupungille ostamaan meille yo-lakkeja ja muita tarpeellisia juttuja. 



Lakit löyty hyvin nopeesti, ja sit piti vielä ettiä sukkahousuja sun muita ja sit mentiin Seppälään suunnitteleen sille asua. On niin ihana valita toiselle vaatteita sylillinen ja työntää sovituskoppiin, miettiä miten vois vielä tehä paremmaks ja sit se tunne ku toine on tyytyväinen asuun ja kiikuttaa kasan vaatteita kassalle. Me ollaan tehty tällästä jo parikin kertaa, ja myyjät varmaan luulee, et me varastetaan jotain kun sovituskoppiin viedään niin paljon vaatteita, välillä niitä sit vien takas paikoilleen ja tuon ehkä jotain uutta tilalle. Löysin Kengulle myös supermageen käärme-kaulakorun. Se on ihan huippu.




Koska shoppailu on rankkaa, me käytiin tankkaamassa subissa ja sit jatkettiin. Sokokselta naamarasvaa kivassa purkissa, H&M:ltä eyelineri ja meikkipussi ja korvikset ja sit menin ostamaan ruokaa mutta tulinkin kaupasta yhen riisifrutin ja 2 kinder-joulukalenterin kanssa. Ne oli -50% !! En tajua ees miten pystyin innostuun asiasta niin paljon, mutta ostin sit Eetullekki ku sai kuitenki kaks yhen hinnalla. 



sunnuntai 2. joulukuuta 2012

anna edes vähän rakkautta tähän

Jes marraskuun haaste lusmuiltu läpi, ja nyt voi alkaa keskittyminen jouluun! Ensimmäinen pettymys on ollu se, että mulla ei vieläkään ole joulukalenteria, vaikka huomenna pitäis avata jo kolmas luukku. Taidan korjata asian heti huomenna. Pienenä oli ihan parasta jos oli esim. viikonlopun jossain poissa kotoa, ja kotona odotti suklaakalenteri josta sai avata monta luukkua kerralla.

Monissa blogeissa on jo pitkän aikaa ollu joululahja toivelistoja ja kollaaseja, joten tottakai munki täytyy. Pääsin sisään polyvoren kummalliseen maailmaan ja kokosin tärkeitä haaveilujani pariin kuvaan. Tällä hetkellä en tarvi ihan kauheesti mitään, pehmeet paketit ois kivoja, sillä vaatekaappia haluisin uudistaa ihan täysin. Mut ainahan voi haaveilla, ja nää ois kivoja juttuja. 

wishlist


Oikeisiin ja realistisiin toiveisiin sen sijaan kuuluu iso ja pehmee kaulahuivi, villasukkia, lahjakortti esim. ikeaan, stokkalle, kenkäkauppaan tms ja kahvinkeitin olis myös kiva. Tunteet pelissä dvd-boksit ois huippuja, tai lahjakortti elokuviin. Ja ginassa ois pari mekkoo jotka haluisin, en tiedä ihan vielä, että mihin tarkotukseen, muttakun ne on niin ihania ja paljettisia. Parasta kuitenki päästä kotikotiin ja sukuloimaan, syömään hyvää ruokaa ja sytyttelemään kynttilöitä ja vaan olla ja nauttia siitä mitä meillä on. Ja kuunnella joululauluja autossa kun ajaa pohjanmaalle. Ratsastamaan ois ihana päästä, varsinki jos on näin ihanasti lunta!



wishlist2



velour-asu Juicy Couture sweatshirts and hoody  IPAD Tech accessory ipad-kotelo Marc jacob luomivärejä Dior beauty hajuvesi Juicy couture fragrance OPI-kynsilakkoja Opi nail polish juomapullo Water Bottle



torstai 29. marraskuuta 2012

all I want for xmas is u, JK i just sent u my list

Mun pitäis ehdottomasti olla jo peiton alla ja pistämässä simmuja kiinni, mutta koska valvominen on niin kivaa ja tietokoneella oleminen yöllä tärkeetä, ajattelin laittaa nää instagram-kuvat tänne blogiinki. Käytiin kattomassa a-junnujen peliä HPK-Ilves, ipa voitti ja olin tälläsillä vaatteilla liikkeellä. En osannu kuitenkaan varautua ollenkaan tohon jäätävään kylmyyteen mikä tuola pihalla nyt oli, ja kylmä tuli heti ku astu ovesta pihalle. Täytyy ruveta pukeutuun toppahaalariin jos toi talvi ny todellakin on tulossa.

instagram : tjuliaa
Ja tässä toisessa sitten näkyy vähän mun uusia hiuksia, kävin glo hair:ssä värjäämässä ja leikkaamassa ja lopputulos oli se, että mun hiukset ei ookkaan niin huonossa kunnossa mitä oon luullu, tresemmen split end repair-sarjalle kiitos ja kunnia, ja pituudesta ei lähteny siis yhtään pois. Tummat hiukset on nyt sit tosi tumman ruskeet, ei mustat kuitenkaan, ja sit laitettiin alle viel lämpimän sävysiä vaaleita raitoja, et ne tulis tolleen kivasti esiin kun ylppäreihin sit kiharretaan hiukset. 

instagram : tjuliaa
Toiselle puolelle päätä vaalee väri tarttu tosi hyvin, mutta toiselle puolelle mun mielestä pikkusen heikommin, mutta kyl sieltä ny kuitenki jotain näkyy. Ja onhan se tietenkin hankala saada tummista hiuksista yhtäkkiä vaaleita. Katotaan ny miltä nää rupee näyttämään, ehkä koitan jossain vaiheessa vielä laittaa lisää noita vaaleita raitoja, ku tykkään kyl tosi paljon tosta, et on ny vähä muutaki ku pelkkää tummaa! Vad tycker du?

28 - I miss you

Ikävöin monenlaisia asioita. Ikävöin Kanadaan, kaikkia hyviä herkkuja sielä mitä ei Suomesta saa, sitä ihanaa tunnetta, ku astuu ulkomailla ulos lentokentältä ja tulee se tuulahdus "seinä" vastaan, kun ilma on niin paljon lämpimämpi ku sillon ku viimeks oli ulkoilmassa. Ikävöin sitä, että lentokoneessa sai lapsena kaikkee kivaa puuhakirjaa ym, tai pääs käymään ohjaamossa. 

Kun oon nyt asunu Hämeenlinnassa pari vuotta, ikävöin tietenkin kavereita, joita en kovin usein näe. Varsinkin yläasteelle on ollu ikävä, sillon kaikki oli niin hauskaa ja huoletonta. Yläasteella oli niin mukava ylipäätään mennä kouluun, kun kamujen kans oli aina yhtä hauskaa. Ja vaikka kaikkia muitaki hauskoja aikoja on tavallaan ikävä, en kyllä vaihtais tätä nykyhetkee mihinkään. Paitsi siihen, että mulla olis myös kunnon työ.

Koska välillä jääkiekon takia ei pääse kovin usein kunnolla viettämään aikaa kotikotona, niin tietenkin perhettäkin tulee tosi usein ikävä. Ja kummityttöä. Harmittaa, etten voi olla aina näkemässä kun se kasvaa ja oppii kaikkee uutta. Onneks kuitenkaan tää välimatka ei niin mahdottoman pitkä ole, ja varsinkin kun niitä töitä nyt ei kauheesti oo, niin voi tehä päiväreissujakin ja mennä yllättämään Jansu.

Tää on toisaalta tylsä, koska tavallaan mulla ei oo mitään ihan hirveetä kaipuuta minnekään, tai mitään kohtaan. Eetua on ikävä sillon, ku sen pitää olla kiinni, mutta niin usein sekin pääsee kotiin. Äitiä ja isiä onneks näkee kans usein kun ne tulee kattoon pelejä, ja kaikkien tärkeitten kans tulee pidettyä yhteyttä. Täytyy vaan olla onnellinen siitä mitä on, ja hoitaa asiat niin, ettei tarvi sitä ikävöidä sitä mennyttä.


keskiviikko 28. marraskuuta 2012

feel so close to you right now

Kävin eilen pitkästä aikaa Tarjoustalossa äitin kanssa tekemässä löytöjä. Yritin ettiä lasista, neliön muotoista, tarpeeks korkeeta maljakkoo, josta tekisin joulupallo-valo-koristeen. Ei kuitenkaan löytyny, eikä muuten löytyny Ikeastakaan. Täytyy jatkaa etsintöjä siis. Ei Tarjoustalosta kuitenkaan tyhjin käsin lähdetä, ja paras juttu oli Nordqvistin tee-paketti ''Päivän paras hetki''. Muumipaketti pisti silmään, ja tänään oon lipittäny muumimamman voimajuomaa, tsemppi-teetä ja olet ihana-teetä. 


Kaikissa asioissa vois olla tollasia ihania piristäviä tekstejä ja nimiä. Onhan se ny ihan selvää, et ku herää aamulla, ottaa teetä ja jo teepussi sanoo sulle et tsemppiä, niin hyvinhän sen päivän on lähettävä käyntiin! Päätinkin käyttää jälleen kerran vapaapäivän hyödyllisesti, kokeilin smokey eye-meikkiä, kiharsin hiuksia ja tanssin ympäri kämppää ja kuuntelin musiikkia kovalla. Yleensä ajattelen naapureita, en popita täysillä tai kuuntele kai telkkariakaan kovin kovalla. Mut naapurin reivijumputus kuulu niin kovaa yläkerrasta, et oli pakko sit peittää se meteli omalla musiikilla. 


Mut meikistä. Mun smokey eye ei ole kovin dramaattinen, eikä se näytä samalta ku kuvissa mitä löysin pinterestistä. Tykkäsin siitä silti, ja taidan yrittää jäljitellä sit ens viikolla samaa settiä. Mut oon varma, et ku se kerran nyt onnistu, niin sit juhlapäivänä ei varmasti lähellekään. Ja tiedän, että mun ripset on ihan jäätävät. Mut toi on viä parempi silmä ... 


Kävin myös vaihtamassa korkkarit, koska jääkiekko on siistiä ja mulle on tullu kantapäähän patti, ja kenkä ei enää mahtunu jalkaan. Oon kyl myös ihan varma, et kenkäkaupoissa on joku taika, ku sielä kaupas kenkä sujahtaa niin ihanasti jalkaan, mutta yritäpä kotona laittaa. Puristaa ja kiristää joka kohasta ja asentoki tuntuu ihan väärältä. Jääkiekko on myös siltä osin siistiä, että kaikki hajoo just sillon ku ei pysty ostaan uutta. Toissa viikolla tais hajota vasen luistin, ja tänään sit oikee. Onneks HPK:lla on niin ihania ihmisiä, että saa todennäkösesti vielä korjattua.


tiistai 27. marraskuuta 2012

27 - my favorite place in the world

Koska me ollaan matkusteltu tosi paljon, oon oppinu nauttimaan siitä paikasta missä milloinkin oon. Kaikkien ihanien kaupunkien, rantojen ja kotien joukosta kuitenkin löytyy muutama, joihin vaan aina haluis palata. Yksi suosikkipaikkoistani on Tampere. Haluun muutta sinne, lähelle mun perhettä ja ystäviä, kävellä aurinkoisena syyspäivänä Hämeenkadulla ja nauttia ihmisten hulinasta. 

Kanada 2001?
Kanadaan on varsinkin nyt viime vuosina ollu taas kova kaipuu, ja haluisin muuttaa sinnekki vielä joskus. Onneks Eetu on helposti houkuteltavissa, jos vaan NHL lähtis taas jonain päivänä pyöriin. Tuntuis kuitenkin liian haikeelta jättää kaikki rakkaat tänne Suomeen, joten kaikki sais kyllä sit tulla mukaan. 

Rodos 2012

Kotikoti on tottakai myös yks mun suosikkipaikoista. On ihana kattella myöhään illalla äitin kanssa salkkareita tai vain elämää, syödä hyvää ruokaa ja vaan olla perheen kans. Jääkaapissa tai kaapeissa on aina ruokaa, ja oma huone on kans aina oma huone. Kyllästyin yläasteella ihan täysin hevos-tapetteihin jotka valitsin kun taloa rakennettiin, joten leikkasin sit lehdistä tosi paljon erilaisia tekstejä ja kuvia. Liimailin niitä heppakuvien päälle, ja on ihana nyt monta vuotta myöhemmin kattella niitä seiniä, ja muistella mitä sillon pyöri mielessä. 

2009
Jäähallilla tulee vietettyä tosi paljon aikaa, ja Hämeenlinnan jäähalli on myös paikka jossa viihdyn. Sinne on kiva mennä, ja ihmiset on niin mukavia ja auttaa kun sitä tarvitaan. Kerho-ravintolasta saa hyvää ruokaa, meillä on hieno pukukoppi ja muutenkin kiva halli. Metritiskin jää on just hyvä luistella, sielä ei oo liian kylmä, eikä liian lämmin. Ja tärkeintä, valot ei oo keltaset, eikä hämärät. Yleensäkkin jäähalleissa on se ihana tuoksu, ei sitä ees osaa kuvailla mitenkään, mutta se vaan on niin kotosa.


26 - what I'm afraid of

Eikö ookkin mukavaa, etten jaksa tai ehdi kirjottaa mistään muista, ku näistä valmiista haasteen aiheista. Onneks tää kuukausi on kohta ohi, ja voi palata normaaleihin rutiineihin, eikä tartte miettiä tälläsiä hyvin syvällisiä juttuja kovinkaan paljoo. Koska aihe on niinkin synkkä, kuin mitä pelkään, ajattelin pistää ilosia ja pirteitä kuvia sekaan, jotka otin lauantaina ennenkö lähin juhlistamaan kaverin 30-synttäreitä ravintolaan. 


Kuolema. Pelkään sitä, että mun rakkaille sattuu jotain. Joskus on ärsyttävää, kun tavallisissa tilanteissa tulee mieleen mitä kaikkee kamalaa vois tapahtua just nyt. Ehkä sillä on kuitenkin joku tarkotus, opettaa olemaan ainakin varovainen tai jotain? Ja tän takia myös jotku ihan normi tilanteet pelottaa mua, ku oon varma, et just seuraavalla vastaantulijalla on puukko taskus ja se iskee sen mun kylkeen.


Hissit. Aivan kamalaa. Luotan kyllä uusiin hisseihin, ja mun katse hakee aina sen pienen kyltin, että koska hissi on viimeks huollettu. Jos se toinen seinusta on sellanen avoin, että siitä näkee miten kerroksia menee ylös tai alas, se ahdistaa. Kamalimmassa hississä ikinä olin vähän aikaa sitten, se oli just niinku Titanicissä, sellaset rautaset häkkiverkko-hässäkkä-ovet, näki miten kerrokset vaihtu ja tais olla 1956 se hissi asennettu. Itkin. Ja vielä 4h myöhemmin, baarin jälkeen kun tultiin kotiin, kauhistelin edelleen miten kamalaa se oli. Nyt ku oon tätä asiaa tässä miettiny, niin ihan varmasti nään jotain hissi-painajaista ku meen nukkumaan. 


Oon koittanu miettiä mistä hissi-pelko johtuu, mutta en keksi mitään hyvää selitystä sille. En oo tietääkseni koskaan jääny jumiin hissiin, eikä mitään muutakaan kovin shokeeraavaa. En kai kauheesti pelkää mitään hämähäkkejä, käärmeitä tai kaloja, mutta kissat on vähän pelottavia. Niistä vaan ei voi tietää mitä ne ajattelee. Ja pelkään sitä, että saan kiekon tai luistimet tai mailan kaulaan. Ja ku hetken täs oon tuijotellu noita kuvia, joissa ripset on aivan järkyttävät, muistin, että pelkään, että toisesta silmästä tippuu kaikki ripset irti ennen seuraavaa huoltoo, ja sit joudun maksaa uusien ripsien hinnan ja mulla ei oo rahaa.