torstai 29. marraskuuta 2012

all I want for xmas is u, JK i just sent u my list

Mun pitäis ehdottomasti olla jo peiton alla ja pistämässä simmuja kiinni, mutta koska valvominen on niin kivaa ja tietokoneella oleminen yöllä tärkeetä, ajattelin laittaa nää instagram-kuvat tänne blogiinki. Käytiin kattomassa a-junnujen peliä HPK-Ilves, ipa voitti ja olin tälläsillä vaatteilla liikkeellä. En osannu kuitenkaan varautua ollenkaan tohon jäätävään kylmyyteen mikä tuola pihalla nyt oli, ja kylmä tuli heti ku astu ovesta pihalle. Täytyy ruveta pukeutuun toppahaalariin jos toi talvi ny todellakin on tulossa.

instagram : tjuliaa
Ja tässä toisessa sitten näkyy vähän mun uusia hiuksia, kävin glo hair:ssä värjäämässä ja leikkaamassa ja lopputulos oli se, että mun hiukset ei ookkaan niin huonossa kunnossa mitä oon luullu, tresemmen split end repair-sarjalle kiitos ja kunnia, ja pituudesta ei lähteny siis yhtään pois. Tummat hiukset on nyt sit tosi tumman ruskeet, ei mustat kuitenkaan, ja sit laitettiin alle viel lämpimän sävysiä vaaleita raitoja, et ne tulis tolleen kivasti esiin kun ylppäreihin sit kiharretaan hiukset. 

instagram : tjuliaa
Toiselle puolelle päätä vaalee väri tarttu tosi hyvin, mutta toiselle puolelle mun mielestä pikkusen heikommin, mutta kyl sieltä ny kuitenki jotain näkyy. Ja onhan se tietenkin hankala saada tummista hiuksista yhtäkkiä vaaleita. Katotaan ny miltä nää rupee näyttämään, ehkä koitan jossain vaiheessa vielä laittaa lisää noita vaaleita raitoja, ku tykkään kyl tosi paljon tosta, et on ny vähä muutaki ku pelkkää tummaa! Vad tycker du?

28 - I miss you

Ikävöin monenlaisia asioita. Ikävöin Kanadaan, kaikkia hyviä herkkuja sielä mitä ei Suomesta saa, sitä ihanaa tunnetta, ku astuu ulkomailla ulos lentokentältä ja tulee se tuulahdus "seinä" vastaan, kun ilma on niin paljon lämpimämpi ku sillon ku viimeks oli ulkoilmassa. Ikävöin sitä, että lentokoneessa sai lapsena kaikkee kivaa puuhakirjaa ym, tai pääs käymään ohjaamossa. 

Kun oon nyt asunu Hämeenlinnassa pari vuotta, ikävöin tietenkin kavereita, joita en kovin usein näe. Varsinkin yläasteelle on ollu ikävä, sillon kaikki oli niin hauskaa ja huoletonta. Yläasteella oli niin mukava ylipäätään mennä kouluun, kun kamujen kans oli aina yhtä hauskaa. Ja vaikka kaikkia muitaki hauskoja aikoja on tavallaan ikävä, en kyllä vaihtais tätä nykyhetkee mihinkään. Paitsi siihen, että mulla olis myös kunnon työ.

Koska välillä jääkiekon takia ei pääse kovin usein kunnolla viettämään aikaa kotikotona, niin tietenkin perhettäkin tulee tosi usein ikävä. Ja kummityttöä. Harmittaa, etten voi olla aina näkemässä kun se kasvaa ja oppii kaikkee uutta. Onneks kuitenkaan tää välimatka ei niin mahdottoman pitkä ole, ja varsinkin kun niitä töitä nyt ei kauheesti oo, niin voi tehä päiväreissujakin ja mennä yllättämään Jansu.

Tää on toisaalta tylsä, koska tavallaan mulla ei oo mitään ihan hirveetä kaipuuta minnekään, tai mitään kohtaan. Eetua on ikävä sillon, ku sen pitää olla kiinni, mutta niin usein sekin pääsee kotiin. Äitiä ja isiä onneks näkee kans usein kun ne tulee kattoon pelejä, ja kaikkien tärkeitten kans tulee pidettyä yhteyttä. Täytyy vaan olla onnellinen siitä mitä on, ja hoitaa asiat niin, ettei tarvi sitä ikävöidä sitä mennyttä.


keskiviikko 28. marraskuuta 2012

feel so close to you right now

Kävin eilen pitkästä aikaa Tarjoustalossa äitin kanssa tekemässä löytöjä. Yritin ettiä lasista, neliön muotoista, tarpeeks korkeeta maljakkoo, josta tekisin joulupallo-valo-koristeen. Ei kuitenkaan löytyny, eikä muuten löytyny Ikeastakaan. Täytyy jatkaa etsintöjä siis. Ei Tarjoustalosta kuitenkaan tyhjin käsin lähdetä, ja paras juttu oli Nordqvistin tee-paketti ''Päivän paras hetki''. Muumipaketti pisti silmään, ja tänään oon lipittäny muumimamman voimajuomaa, tsemppi-teetä ja olet ihana-teetä. 


Kaikissa asioissa vois olla tollasia ihania piristäviä tekstejä ja nimiä. Onhan se ny ihan selvää, et ku herää aamulla, ottaa teetä ja jo teepussi sanoo sulle et tsemppiä, niin hyvinhän sen päivän on lähettävä käyntiin! Päätinkin käyttää jälleen kerran vapaapäivän hyödyllisesti, kokeilin smokey eye-meikkiä, kiharsin hiuksia ja tanssin ympäri kämppää ja kuuntelin musiikkia kovalla. Yleensä ajattelen naapureita, en popita täysillä tai kuuntele kai telkkariakaan kovin kovalla. Mut naapurin reivijumputus kuulu niin kovaa yläkerrasta, et oli pakko sit peittää se meteli omalla musiikilla. 


Mut meikistä. Mun smokey eye ei ole kovin dramaattinen, eikä se näytä samalta ku kuvissa mitä löysin pinterestistä. Tykkäsin siitä silti, ja taidan yrittää jäljitellä sit ens viikolla samaa settiä. Mut oon varma, et ku se kerran nyt onnistu, niin sit juhlapäivänä ei varmasti lähellekään. Ja tiedän, että mun ripset on ihan jäätävät. Mut toi on viä parempi silmä ... 


Kävin myös vaihtamassa korkkarit, koska jääkiekko on siistiä ja mulle on tullu kantapäähän patti, ja kenkä ei enää mahtunu jalkaan. Oon kyl myös ihan varma, et kenkäkaupoissa on joku taika, ku sielä kaupas kenkä sujahtaa niin ihanasti jalkaan, mutta yritäpä kotona laittaa. Puristaa ja kiristää joka kohasta ja asentoki tuntuu ihan väärältä. Jääkiekko on myös siltä osin siistiä, että kaikki hajoo just sillon ku ei pysty ostaan uutta. Toissa viikolla tais hajota vasen luistin, ja tänään sit oikee. Onneks HPK:lla on niin ihania ihmisiä, että saa todennäkösesti vielä korjattua.


tiistai 27. marraskuuta 2012

27 - my favorite place in the world

Koska me ollaan matkusteltu tosi paljon, oon oppinu nauttimaan siitä paikasta missä milloinkin oon. Kaikkien ihanien kaupunkien, rantojen ja kotien joukosta kuitenkin löytyy muutama, joihin vaan aina haluis palata. Yksi suosikkipaikkoistani on Tampere. Haluun muutta sinne, lähelle mun perhettä ja ystäviä, kävellä aurinkoisena syyspäivänä Hämeenkadulla ja nauttia ihmisten hulinasta. 

Kanada 2001?
Kanadaan on varsinkin nyt viime vuosina ollu taas kova kaipuu, ja haluisin muuttaa sinnekki vielä joskus. Onneks Eetu on helposti houkuteltavissa, jos vaan NHL lähtis taas jonain päivänä pyöriin. Tuntuis kuitenkin liian haikeelta jättää kaikki rakkaat tänne Suomeen, joten kaikki sais kyllä sit tulla mukaan. 

Rodos 2012

Kotikoti on tottakai myös yks mun suosikkipaikoista. On ihana kattella myöhään illalla äitin kanssa salkkareita tai vain elämää, syödä hyvää ruokaa ja vaan olla perheen kans. Jääkaapissa tai kaapeissa on aina ruokaa, ja oma huone on kans aina oma huone. Kyllästyin yläasteella ihan täysin hevos-tapetteihin jotka valitsin kun taloa rakennettiin, joten leikkasin sit lehdistä tosi paljon erilaisia tekstejä ja kuvia. Liimailin niitä heppakuvien päälle, ja on ihana nyt monta vuotta myöhemmin kattella niitä seiniä, ja muistella mitä sillon pyöri mielessä. 

2009
Jäähallilla tulee vietettyä tosi paljon aikaa, ja Hämeenlinnan jäähalli on myös paikka jossa viihdyn. Sinne on kiva mennä, ja ihmiset on niin mukavia ja auttaa kun sitä tarvitaan. Kerho-ravintolasta saa hyvää ruokaa, meillä on hieno pukukoppi ja muutenkin kiva halli. Metritiskin jää on just hyvä luistella, sielä ei oo liian kylmä, eikä liian lämmin. Ja tärkeintä, valot ei oo keltaset, eikä hämärät. Yleensäkkin jäähalleissa on se ihana tuoksu, ei sitä ees osaa kuvailla mitenkään, mutta se vaan on niin kotosa.


26 - what I'm afraid of

Eikö ookkin mukavaa, etten jaksa tai ehdi kirjottaa mistään muista, ku näistä valmiista haasteen aiheista. Onneks tää kuukausi on kohta ohi, ja voi palata normaaleihin rutiineihin, eikä tartte miettiä tälläsiä hyvin syvällisiä juttuja kovinkaan paljoo. Koska aihe on niinkin synkkä, kuin mitä pelkään, ajattelin pistää ilosia ja pirteitä kuvia sekaan, jotka otin lauantaina ennenkö lähin juhlistamaan kaverin 30-synttäreitä ravintolaan. 


Kuolema. Pelkään sitä, että mun rakkaille sattuu jotain. Joskus on ärsyttävää, kun tavallisissa tilanteissa tulee mieleen mitä kaikkee kamalaa vois tapahtua just nyt. Ehkä sillä on kuitenkin joku tarkotus, opettaa olemaan ainakin varovainen tai jotain? Ja tän takia myös jotku ihan normi tilanteet pelottaa mua, ku oon varma, et just seuraavalla vastaantulijalla on puukko taskus ja se iskee sen mun kylkeen.


Hissit. Aivan kamalaa. Luotan kyllä uusiin hisseihin, ja mun katse hakee aina sen pienen kyltin, että koska hissi on viimeks huollettu. Jos se toinen seinusta on sellanen avoin, että siitä näkee miten kerroksia menee ylös tai alas, se ahdistaa. Kamalimmassa hississä ikinä olin vähän aikaa sitten, se oli just niinku Titanicissä, sellaset rautaset häkkiverkko-hässäkkä-ovet, näki miten kerrokset vaihtu ja tais olla 1956 se hissi asennettu. Itkin. Ja vielä 4h myöhemmin, baarin jälkeen kun tultiin kotiin, kauhistelin edelleen miten kamalaa se oli. Nyt ku oon tätä asiaa tässä miettiny, niin ihan varmasti nään jotain hissi-painajaista ku meen nukkumaan. 


Oon koittanu miettiä mistä hissi-pelko johtuu, mutta en keksi mitään hyvää selitystä sille. En oo tietääkseni koskaan jääny jumiin hissiin, eikä mitään muutakaan kovin shokeeraavaa. En kai kauheesti pelkää mitään hämähäkkejä, käärmeitä tai kaloja, mutta kissat on vähän pelottavia. Niistä vaan ei voi tietää mitä ne ajattelee. Ja pelkään sitä, että saan kiekon tai luistimet tai mailan kaulaan. Ja ku hetken täs oon tuijotellu noita kuvia, joissa ripset on aivan järkyttävät, muistin, että pelkään, että toisesta silmästä tippuu kaikki ripset irti ennen seuraavaa huoltoo, ja sit joudun maksaa uusien ripsien hinnan ja mulla ei oo rahaa. 

lauantai 24. marraskuuta 2012

24 crying in the shower so no one can see your tears

Tämä saa minut itkemään. Ihan ku niitä asioita ois vaan yks. Oon sellanen, et voin oikeestaan ruveta itkemään melkeen mistä syystä tahansa, ilosta tai surusta, liiasta naurusta ja sen jälkeisestä lähestulkoon tukehtumisesta, vitutuksesta, ihanasta säästä ulkona tai siitä, että on liikaa pölyä lipaston päällä enkä jaksa pyyhkiä niitä. Ihanat biisit ja niiden mukana tulevat muistot ja leffat tai telkkarisarjat saa usein myös silmät kostumaan. 


Yks asia, jota oon tässä viime aikoinakin miettiny ja pohtinu, on se, että mua rupee usein itkettämään, jos joudun puhumaan jollekkin jostain asiasta. Jos se asia saa mulla tunteet nousemaan pintaan, ilon, surun, tai kiukun, niin yleensä kyyneleitä on tiedossa. Ja vaikka puhuisin ystävälle, äidille, valmentajalle, ihan kelle tahansa oikeestaan niin sama reaktio. Se on asia josta en pidä, mutta en vaan oikeen voi sille mitään. Haluaisin ehdottomasti voida puhua asioista, mutta niin monesti ne vaan saa mut jotenki niin pintaan, että puhumisesta ei tuu mitään ja sit muut saattaa vielä tavallaan säikähtää sitä itkemistä tai ymmärtää sen väärin. Todella vaikeeta olla nainen. 



Ettei tää koko postaus olis nyt pelkkää itkua niin samalla voisin esitellä mun uuden ihanan takin kuvin. KappAhlista, 99,95€, musta, siisti ja vähän pidempi villakangastakki jossa on maailman ihanin kaulus. Haluisin pitää sitä joka paikassa mihin meen, mutta kai mä yritän vähän säästellä sitä ylppäreitä varten. Onneks siihen on enää pari hassua päivää + viikko. 


torstai 22. marraskuuta 2012

22 - obviously I'm shocked

Oon todellakin järkyttyny miten paljon näitä päiviä oon skippaillu. Mut ihan oikeesti, jotkut aiheet oli niin idioottimaisia, et ei kannattanu edes yrittää. Esim. "toinen hetki"? No en meinannu keksiä ensimmäistäkään, joten päätin jättää vaan väliin ja tehä tänään listan asioista jotka järkyttää mua tänään.

- Se, miten paljon ihmiset menee siitä mistä aita on matalin, puhuu ittelleen asioita, joita ei välttämättä ansaitse, ja silleen ''huijaa'' tiensä eteenpäin
- Monien piittaamattomuus täysin muitten tunteista. Mitäs muilla väliä, kunhan mulla kulkee vai mitä?
- Miten paljon miehet voi ymmärtää väärin... Vaikka asiaa yrittäis vääntää rautalangasta
- Miten helposti alan itkemään, I'm not crying because I'm sad, I'm crying because of us having this conversation!
- Paljonko voisin syödä reenien jälkeen. Luulin, että oon ihan täynnä ku sain noi mun pikkueväät kumottua äsken, mutta kaipaisin silti vielä jotain
- Miten voin keskellä yötä herätä siihen, että hakkaan päätä lipaston laatikon erittäin terävään kulmaa... Tai siis, että miks pitää tehä tollasia asioista unissaan. 

Tottakai mua järkyttää myös monenmonet muut asiat, mutta sen kunniaks, että tänään on thanksgiving, ajattelin vielä kertoo, että oon erittäin thankful mm. siitä, että mulla on maailman paras perhe, Eetu, sukulaiset, ihania ystäviä, terveys, koti, ja ylipäätään elämässä asiat on kivasti. <3 

tiistai 20. marraskuuta 2012

20 - this month

Tässä kuussa on tapahtunu ihan kivasti kaikkee, vaikka n. kuukausi sitten kirosinkin, kuinka marraskuun vois pyyhkiä kalenterista ihan kokonaan pois! En tiä, ehkä odotan ylppäreitä niin paljon ja joulua ja sitä, että Eetu pääsee intistä, niin oon tavallaan unohtanu miten kivoja juttuja täs on oikeestaan tapahtunu, ja mitä kivaa viel edes.

Ihan heti tän kuun alussa me tehtiin pikku reissu pohjanmaalle juhlimaan mun mumman synttäreitä. Oli niin kivaa käydä ostamassa kaupasta eväät, odottaa pikkusen jännittyneenä sitä junaa laiturilla ja tutun Tampereen aseman jälkeen edelleen istua sielä junassa. Elämän pienenpieniä iloja. Mutta siis, meillä oli hauska reissu.

hyvissä hommissa

Kun meillä oli 2 viikkoo taukoo peleistä, reeneissä oli sit sitäkin rankempaa. Tän takia oli pakko ottaa liikaa ufo-shotteja, mennä hanniin tanssimaan, voida huonosti ja seuraavana päivänä nukkua viiteen asti. Raskaat työt vaatii raskaat huvit. Siihen ei todellakaan ole mitään muuta selitystä.

pinterest.com

Oon myös työttömänä ja tylsistyneenä ollessani kierrelly kaverin kanssa Hämeenlinnan kahviloita ja pohtinu miten me yhdessä parannettais maailmaa. Onneks on kavereita joilla on aikaa istua kahvilla 3 tuntia keskellä päivää. Meinasin kirjottaa, että sekoisin varmaan muuten, mutta oon tainnu jo. Eetu epäilee, että puhun ittekseni ku oon yksin kotona. Täytyis varmaan löytää niitä töitä pikku hiljaa... Kävisin töissä mielelläni nimittäin ihan joka viikko.

Yo-tulokset tuli vihdoin ja viimein, ja musta nyt sitten tuli yhden ällän ylioppilas. Oon niin ylpee ittestäni, että voisin haljeta. Ihanaa, että kerranki onnistu jossain. Mut toisaalta on myös haikeeta, nytkö pitää ruveta aikuistuun ja oikeesti miettii mitä haluu tehä? Eikö voi enää vaan sanoo tuttuu ja turvallista ''oon vielä lukiossa'' tai ''ehkä sit joskus lukion jälkeen''? Ihan hirveetä.


Näitten kivojen juttujen lisäks edessä on vielä ens viikolla kampaaja, juhlien järjestämistä, isin synttäreitä ja muuta mukavaa. Ei marraskuuta tarvikkaan pyyhkiä pois. Tää on ihan kiva.


Kuvat on mun puhelimesta, mitä on tässä kuussa tullu otettuu. Ois hienoo, että siinä ois parempi kamera, koska en oo ehtiny/jaksanu/viittiny/muistanu kantaa oikeeta kameraa mukana. Älkää häikäistykö mun otsasta, se loistaa useemmassa ku yhdessä kuvassa aika mahtavasti. 

maanantai 19. marraskuuta 2012

(1)9 things I regret

En mielestäni kadu kovinkaan monia asioita, oikeestaan ei tuu mieleen yhtäkään maailmaa mullistavaa asiaa, jonka haluaisin ehdottomasti saada tekemättömäksi. Yritän ainaki toimia niin, ettei tarvi jälkikäteen sitten harmitella. Tuli kuitenkin tosta otsikosta mieleen ihan huippu hauska idea, eli 9 asiaa, joita kadun. 

1. Se, että söin just pussillisen sipsejä. Ja dipin. En ees sano tähän mitään puolustukseks - en vaan voi vastustaa. 
2. Tilasin puhelinmyyjältä ( taas ) lehden, jota en tarvi. Oon todella helppo huijattava, esimerkkinä 5kk MeNaiset-lehden tilaus, joka vasta pari viikkoo sit loppu. Luulin saavani aivan mahtavan suuren paketin täynnä Lumene-tuotteita, mutta sainki huulikiillon ja ripsarin. Lehdet ja huulikiilto meni äitille, enkä yhtäkään niistä lehdistä lukenu kokonaan. Nyt ois taas yks lasku maksamatta ja puolivuotta  lehtiä tulossa, mutta kadotin laskun. Ärsyttää vielä enemmän.
3. Heräte-ostokset. Kassan lähellä ei pitäs olla käden ulottuvilla mitään kivannäköstä tai halpaa, ja myyjän ei tarvis mulle kertoo, kuinka tarvin 3 pulloa glitteriliimaa ihan vaan siks, että ne maksaa vaan 6 euroa.

4. Kadun tai harmittelen, ihan miten vaan, sitä, että enkun kirjotuksissa vaihdoin esseen otsikon. -5p. Ja unohdin laittaa tehtävän numeron otsikon eteen. -5p. 
5. Se, että en siivonnu jälkiä heti pois tästä pöydältä, kun lopetin askartelun. Nyt on kyniä ja saksia ja liimaa ja pikkusia paperiroskia joka paikassa. Välillä mulle on todella ylitsepääsemättömän vaikeeta, vaan siivota heti jäljet kun lopettaa jonku jutun.
6. Ei menty Rodoksella sellaselle glass bottom boat -miniristeilylle. Olisin hirveesti halunnu nähä mitä sielä meressä uiskentelee.

7. Kuvittelin pystyväni oikeesti keksimään 19 asiaa, mutta en todellakaan keksi. Vaihdoinkin pelkkään yhdeksään asiaan. 
8. En jaksanu viittiny pedata sänkyä kun heräsin, vaikka mun mielestä iltasin on ihan parasta vaan ottaa päiväpeitto pois ja mennä siistiin sänkyyn nukkumaan. Nyt on kaikki peitot ja tyynyt ihan mytyssä, eikä huvita mennä selvittämään sitä. 
9. En pidä kameraa tarpeeks usein mukana. Haluisin ottaa ja osata ottaa enemmän ja parempia kuvia, mutta varsinkin nyt, kun päivän aikana ei välttämättä hetkeekään paista aurinko, niin en löydä motivaatioo ottaa kuvia ruskee/harmaasta maisemasta.

lauantai 17. marraskuuta 2012

work hard, play hard

En tykkää näistä päivän aiheista enää yhtään. Mieleisin muisto... En jaksa edes miettiä asiaa sen kummemmin, koska ei oo ollu tapana pistää muistoja mihinkään järjestykseen, niin monet on ihania omalla tavallaan. Sen sijaan ajattelin kertoo päivästäni, joka on sujunu kuten monet muutki kotipeli-päivät. Tänään pelattiin Kärppiä vastaan, ja aamu alko sillä, että Eetu heräs aikasemmin, ja mä jäin vielä hetkeks sänkyyn nukkumaan tai pyörimään. Herään 09:00 jos peli alkaa 14:00. Pistän telkkarin päälle, kattelen disney channelia ja heräilen ihan rauhassa. 

Eetu lähti omalle pelireissulleen ennen kymmentä, ja samalla oven avauksella lähin mäkin aamukävelylle, n. 20min. Puhun joko äitin kanssa puhelimessa, tai sit vaan kuuntelen musiikkia. Kävelen reippaasti ja ympärinsä, ilman mitään päämäärää tai tarkotusta. Sit ku masu alkaa murista niin kotiin ja aamupalalle. Harvoin pystyn noin aikasin kunnon ruokaa syömään, joten kunnon aamupala saa riittää + eväät peliin. 

Ehin vielä hetken olla koneella ja kattella frendejä, mut sit ku aloin meikkaan ja vaihtaan vaatteita ( pelipäivä, oranssit housut ) niin jostain hiipi taas esiin se pelipäivän tärinä fiilis. Sitä ei oikeen voi selittää. Se on vaan pelipäivän tärinä. En muista, et mikään jännitys tai muu sais aikaan samaa tunnetta. Jos ajan autolla, musiikki on täysillä. Jos kävelen, musiikki on täysillä ja kävelen nopeesti. 

En pelaa enää Tapparassa. Mutta kukaan ei myöskään enää ota oikeen kuviakaan.

Hallilla ensimmäinen asia on tee. Vettä, ihan sama mitä teetä, ja kaks palaa sokeria. Sit koppiin, mailan erkkaus ja muut pakolliset, vaatteet ja samalla se tee sit tulee juoduks ku juttelee muitten kans, valmistautuu peliin ja kuuntelee valmentajien neuvoja. Ennen jää verkkaa teen 20min verkan, juoksua, heiluttelua, venyttelyä, keskivartaloo, punnerruksia, juoksua ja vähän lisää venyttelyä. Viimesen spurtin aikana pitää tulla hyvä biisi. Sit koppiin ja iso mukillinen vettä, ja toinen mukillinen urheilujuomaa. En tykkää siitä, että on kiire pistää kamat päälle. Pidän monta taukoo siinä pukemisen aikana ja mietin kaikkia tärkeitä juttuja. Sukat pitää olla hyvin teipattu, vasen luistin menee jalkaan eka, oikeen luistimen rusetti menee tuplasolmuun, vasemman ei. Hihat kyynärsuojien alle. Käsiin vähän käsidesiä ja hanskat käteen. Sit kopautus kerhon logoon kun astuu kopin ovesta ulos.

Ja mitä teen pelin jälkeen? No syön. Ihan mitä vaan. Missä vaan, kaikki kelpaa. Istun koneella, katon telkkaria ja nyt odottelen, että Eetu tulis jo reissultaan kotiin. Tänään hävittiin, huomenna täytyy voittaa.

torstai 15. marraskuuta 2012

15 my dreams

Mun suurimpiin unelmiin ei oikeen koskaan oo kuulunu mitään kovin erikoista tai jännittävää. Oon saanu harrastaa sitä mitä tykkään, ja varsinki jääkiekossa on saavutettu jo paljonkin, SM-kultaa, muita mitaleja ja nuorten MM-kisajoukkueeseenkin pääsin mukaan 2010. Oon kokenu niin paljon kaikkia hienoja juttuja elämän aikana, asunu ulkomailla vuosia, pitäny hauskaa ja ympärillä on ihania ystäviä, sukulaisia ja perhe.


Ehkä mun suurin unelma on vaan onnellinen elämä, perhe ja se, että rakkaat pysyy terveinä. Haluan hienot häät, oman kodin jossain mukavalla paikalla, muutaman lapsen ja kivan työpaikan. Tietysti olis myös kiva matkustella, nähdä maailmaa ja ehkä vielä joskus asua ulkomailla, Kanada on erityisesti lähellä sydäntä - sinne täytyy vielä päästä.


Lapsesta asti mun haave on ollu ostaa oma hevonen. Ajanpuutteen takia se harrastus on jääny, mutta olis ihanaa jos joskus vielä olis aikaa ja rahaa ostaa oma hevonen. En unelmoi suurista kilparadoista, vaan siitä, että olis kiva heppa jota rapsuttella ja käydä sen kanssa maastolenkeillä tai hyppiä esteitä. Maybe some day...

tiistai 13. marraskuuta 2012

13 - this week

Tuntuu hassulta kirjottaa tästä viikosta, kun on vasta maanantai tiistai. Eilen oli kivat reenit, ja muutenkin tällä viikolla toivottavasti on. Nyt kun maajoukkue-tauko on ohi ja pelit taas alkaa, niin saattaa olla, että reenien jälkeen jaksaa jopa kävellä kotiin - toisin kuin viimeset kaks viikkoo. Pelit jatkuu ja taitaa olla kauden ensimmäinen kokonaan koti-viikonloppu edessä. Pelit tulee olemaan tosi kovia, ja pisteet tärkeitä, kun lauantaina pelataan kärppiä, ja sunnuntaina kalpaa vastaan. 


Töitten suhteen tällä viikolla ei oo yhtään mitään tiedossa, ja toivon todella, että siihen asiaan tulis muutos ja pian. Palkkapäivä on tosin x2 joten ehkä vietän aikaani vaan tuhlaten rahaa. Oon suunnitellu jo vähän joululahjoja, ja sit tietenki joulukoristeita, koska kohta on enää kuukausi jouluun. 


Voisin myös yrittää tehdä valmiiks kaulahuivin, jonka alotin varmaan vuosi sitten. Todella kauanhan siinä varmaan kestäis ku saisin vaan otettuu puikot käteen ja taas alotettuu. Viime viikolla alotettu siivous pitäs myös tehdä loppuun, ja siinäki todennäkösesti kestäis tosi kauan, mutta aina tulee kaikkee tärkeetä muuta esim. frendit telkkarista.  


Todella kiireiseltähän tää viikko siis näyttää, saa nähä mitä jaksan tehä vai vietänkö aikaa vaan pinterestissä haaveillen uudesta kodista tai häistä tai siitä, että osais ja viittis leipoo. Tässä kuitenki sit kuvia uusista kengistä jotka löyty K-Kengästä. Sielä oli vaikka mitä ihania, ja kokeilin varmaan kymmeniä eri kenkiä, kunnes näin nää hyllyllä ja totesin, että no jos vielä yksiä kokeilen. Ne sit osu ja uppos, enkä malta odottaa, että voin lähtee käveleen hallille uudet popot jalassa. 

maanantai 12. marraskuuta 2012

12 - käsilaukussani

En oo ehtiny pariin päivään ees avata tätä läppäriä, joten en aio ruveta nyt selittämään uskonnosta, enkä sisaruksista sun muista. Kuulun kirkkoon ja mulla on sisko ja veli ja ne on ihania. Käsilaukun sisällöstä voin sen sijaan kertoo. Paras asia, mitä sielä on tänään ollut, on iso pussillinen HALLOWEEN-karkkeja, jotka ihana ystävä toi tuliaisiksi jenkeistä, ja sain ne siis tänään reeneissä itselleni. Fiilistelen vanhoja muistoja siitä, miten aina laitoin halloweeninä kaikki karkit lattialle, ja lajittelin ne omiin kategorioihinsa ja sit me veljen kanssa vertailtiin, että kuka oli saanu eniten. 




Laukusta on tänään löytyny myös 2 kpl pääsykoekirjoja, joita yritän tässä pikkuhiljaa alkaa lukea. Oon taas muuttanu suunnitelmia, ja nyt rupeen lukeen yliopiston pääsykokeisiin. Sain kirjat lainaan isosiskolta, ja katotaan sit näitten jälkeen, et kannattaako jatkaa vai vaihdetaanko aihetta. Koska olin eilisen ja tämän päivän käymässä kotikotona, laukusta löytyi myös ruokaa. Äiti laitto mukaan pakastemansikoita, mehua, nakkeja ja lihapullia. Kun se toi mua takas kotiin, suunniteltiin ylppäreitä, ja ei, en jaksa todellakaan odottaa. Liian pitkä aika. 


Riippumatta siitä mihin olen menossa, tai mistä olen tulossa niin laukussa on avaimet ja rahapussi. Kuka olis arvannu? Joskus pidän mukana myös kalenteria ja varahanskoja, töissä on aina meikkipussi, kampa ja hiuslakkaa. Mistä tuliki mieleen, toissa päivänä harjasin hiuksia ja se harja katkes. Muovinen harja H&M:ltä, ihan keskeltä meni vaan poikki ja sit se toinen pala lensi lattialle. Seisoin siinä suu auki ja käskin Eetun tulla kattomaan mitä tapahtu. Erittäin jännittävää! 



torstai 8. marraskuuta 2012

always wear your invisible crown

Oon viimeks käyny kampaajalla leikkauttamassa hiuksia 2008 ennenkö lähin rippileirille. Pyysin kampaaja ottamaan vähän latvoista pois, mutta en tiennyt, että vähän on 20 senttiä. Nyökyttelin itkua pidätellen ja kehuin, että tosi kivat tuli - sit pyöräilin äkkiä kotiin ja itkin äitille, että kaikki on pilalla. Sen jälkeen en oo antanu kenenkää muun ku itseni koskea saksilla mun hiuksiin, niin ei oo tullu mitään järkyttäviä kriisejä.


Tänään olin kuitenkin tosi rohkee, kun kävin varaamassa ajan ylppäri-kampaukseen. Olin jo melkeen poistumassa tyytyväisenä yhen ajan kanssa, kun sain jonki sortin suonenvedon ja varasin vielä ajan leikkaukseen ja värjäykseen. Nyt mulla on sit täs muutama viikko aikaa päättää, että mitä mä teen ja toinen asia on kerätä sitä kuuluisaa rohkeutta avaamaan suunsa, kieltää leikkaamasta liian lyhyeks jne. 


Tosi radikaalia muutostahan mä todellaki ajattelin tehä. Säilyttää pituutta, vähän kerroksia ja tumma väri, ehkä raitoja jos oikein villiks menee. Toisaalta mua myös kiinnostais vaalentaa latvoja niinku tossa yhessä kuvassa, mut en tiä uskallanko. Siis ihan hirveen hankalaa ja tärkeitä päätöksiä, mut en mä kyllä halua, et hiukset on kamalan näköset ylppärikuvassa. Auttakaa!

8 - what moment?

"Se hetki" öö... mikä hetki? Oon koko päivän miettiny, että mikä hetki, enkä tiedä vieläkään. Tärkeitä hetkiä on niin monia, menneitä ja tulevia. Ajattelin, että olisin voinu kirjottaa omista unelma häistä, unelmien kosinnasta, Suomen mestaruuden voitosta tai monista muista, mut ajattelin pysyä romanttisella linjalla.

Helmikuun 1. päivä 2010, oli pimeetä, kylmää ja olin kävelemässä reeneistä kotiin. Soitin Eetulle, että missä se on, ja koska se tulee mun luokse. Se vastas, ettei tänään ehi, soitellaan myöhemmin. Olin tottakai pettyny ja vähän myös vihanen, mitä muka sillä olis muuta tekemistä ku olla mun kanssa? Tiesin, että kämppis oli menossa muualle illaks, ja katoin vaan meidän kämpän pimeitä ikkunoita ja halusin vaan mennä koneelle tai nukkumaan. 

Avasin oven, ja sielä oli kynttilöitä, ruokaa ja Eetu. Se oli tehny ihanan illallisen jälkkäreineen, sopinu mun sillosen kämppiksen kanssa, että se saa avaimet kämppään ja kämppis menee muualle. Olin siinä ihan häkeltyny ja yllättyny ja todennäkösesti varmaan ihan valmis itkemään. Muistan, että tunnelma oli tosi jännittyny ja juteltiin paljo vähemmän ku yleensä - koska tiedettiin molemmat, et sillon kaikki muuttu. Me istuttiin mun sängyllä ja oli pimeetä ja hiljasta ja sillon käytiin hyvin vähä sanainen keskustelu siitä, että nyt voitas kyllä virallisesti seurustella. 


Siitä asti ollaan oltu ku paita ja peppu. Oikeestaan jo paljo ennemminkin. Kaikille muille asia oli ihan itsestäänselvä, mutta varsinki toi koko yllätys-illallinen tuli niin puun takaa ja oli niin ihanan romanttista, että en koskaan halua unohtaa sitä iltaa ja niitä tunteita. Tää on just sellanen hetki, josta ois halunnu ottaa täydellisen valokuvan, josta näkyis kaikki ne ihanat jännityksen ja rakastumisen vibat ja kaikkee. 

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

7 - my best friend

Tän päivän aiheena olis paras ystäväni, mutta en osaa millään valita parasta, enkä haluakaan. Harrastusten kautta oon saanu tavata ihan älyttömän määrän ihania ihmisiä, joista on myös tullu hyviä ystäviä. Kun joukkueen kanssa jaksaa viettää 3-4 tuntia joka ilta, sielä on pakko olla myös hyviä tyyppejä. Joukkueessa olevat ystävät tietää millanen oon huonolla tuulella, miten mut saa hyvälle tuulelle ja tukee kun sitä tarvitaan. Ne kannustaa just sillon ku tarvii, ja pitkillä bussireissuilla jutut menee niin syvälliseks, että kyllä koen, että mut tunnetaan tosi hyvin - ja toisin päin. 

2010

Yläasteelta on muutama ihana ystävä, joitten kanssa juttu jatkuu siitä mihin on jääty, vaikka ei nähtäiskään muutamaan kuukauteen. Ne tytöt on ihan hupsuja, ja tylsää ei ainakaan tuu kun viisaat päät lyödään yhteen. Yhteen näistä tytöistä halusin 7. luokalla tutustua, koska kuulin, että sillä on poni. Yläaste ois varmaan ollu hyvin erilainen ilman näitä kaikkia tyttöjä, ja onki ihanaa, että ollaan yhessä koettu kaikkee hauskaa ja fiksua. 
2009
2008
Vaikka Eetu yrittää väittää, että me ei olla parhaita ystäviä ( koska parisuhteen ulkopuolellakin pitää olla paras ystävä... ), niin ollaan me. Voin kertoo sille ihan mitä vaan, se jaksaa mun kiukuttelua ja naurattaa mua päivästä toiseen. Lisäks me vaan niin hyvin ymmärretään toisiamme, että en oikeen ees voi tajuta. Ei tartte ees sanoja ku tietää mitä toinen ajattelee. 

2012




tiistai 6. marraskuuta 2012

6 - a day with me

Pääsin nyt, kello 21.43 vasta kunnolla istumaan alas tietokoneen ääreen. En todellakaan ole aikasemmin ees kattonu mikä tän päivän aihe ois ollu, joten itseotettuja kuvia ei ole. Ajattelin kuitenkin kertoo vähän mun erittäin mielenkiintosesta päivästä, joka koostui töistä ja reeneistä. 

Heräsin 7:15 ja pistin teen mukiin ja kävin nopeesti koneella samalla ku meikkasin, puin, katoin frendejä ja söin aamupalaa. Taisin syödä puuroa ja omenahilloo jos oikein muistan ja tavallista lipton-teetä sokerilla. Aika rajua tähän asti. Maanantaina töissä oli vähän kylmä kun olin pihalla, joten otin laukkuun vielä hupparin ja tuulihousut mukaan ja lähin autolla kohti päiväkotia, jossa olin sijaisena pari päivää.

Olin n. 8:10 töissä, päiväkodilla siis, ja päivä meni nopeesti taas lapsien kanssa leikkien, lukien, piirtäen, ja ulkoillen. En oo muuten koskaan aiemmin ollu työssä, jossa aika menis noin nopeesti! Ehin kattoo kelloa ekaa kertaa n. 12 aikaan, ja loppupäivä varsinki meni nopeesti. Kävin kaupassa nopeesti töitten jälkeen, ostin keittojuureksia, nakkeja ja kolmioleivän.

16:30 olin kotona, pistin salkkarit tallennukselle ja söin kolmioleivän ja rahkan ja ... pari leipää ja ja ja ... teetä. Piti sit melkeen heti jo lähtee reeneihin, ja hallilla odotteli uudet talvitakit. Kiva saada uus laskettelu-mallinen takki nyt kun alkaa jo tuntuu niin kylmältä, ja märältä! Reenit alko 17:30 ja lähettiin ensiks puolen tunnin juoksulenkille, jonka jälkeen päivän teemana oli rappuset. Me kiivettiin niitä kaveri repparissa, sylissä, pomppien, kävellen, juosten... mitä vielä. Tässä vaiheessa hapotti. Sit tehtiin vielä keskivartaloo jossa olo alko tuntuu niin kömpelöltä, että hyvä kun tärisevät jalat edes saatiin raahattua koppiin ja pukemaan. Tää reilun tunnin hikoilu ei tietenkään riittäny, pistettiin kamat päälle ja jäälle vielä 50 minuutiks, teemana näköjään oli luistelu. Luisteltiin, luisteltiin ja luisteltiin. Hikee tuli n. 3 litraa ja ihon lämpötila oli n. 100C astetta. 

Kotiin tulin kai joskus 21:00 aikoihin en ees oikeen tiiä, tein nakkikeittoo johon tuli periaatteessa nakkeja, lihakuutio ja porkkanoita. Se on hyvää. Taidan ottaa sitä vielä toisenkin ison kulhollisen. Ja ehkä kolmannenkin. Kattelen tässä salkkareita, ihan hirvee jakso taas. Kaikenlaista hullua ne tohonkin käsikirjotukseen pistää! Samalla puhun puhelimessa, tekstailen ja kirjotan tätä. Eli yhteenveto mun päivästä, ruokaa, reeniä ja töitä. Melko mielenkiintosta.

Yritin kovasti löytää netistä kuvaa, joka kuvastais tunnetta ja olotilaa kun me kunnolla reenataan. Mut se ei oo kyl lähelläkään allaolevan näköstä kun me tosissaan mennään. Se kuva, jonka oisin tähän postaukseen halunnu laittaa, olis ollu itkevä, 100% hikoileva, vihanen ja viimesilleen pinnistävä urheilija tekemässä esim. kyykkyjä tai jotain rumalla ilmeellä. Olis tietty ihan ok joskus reenatessa voida sanoo, että onpas hyvä fiilis. No en oo tässä parin viikon aikana ainakaan kokenu sitä hyvää fiilistä, on vedetty taas niin äärimmilleen, että tekis mieli vaan mennä sänkyyn ja pysyä sielä. 

weheartit.com

maanantai 5. marraskuuta 2012

5- what is love?

Välittämistä. huolehtimista, hassuttelua, iloa, surua, arkea, juhlaa, toisen huomioon ottamista, auttamista, vilpitöntä, riippumatonta, rehellisyyttä, suojelemista, uskollisuutta, lohduttamista, yllättämistä, hellyyttä, läheisyyttä, kompromisseja, joustamista, kiintymystä. 


Rakkautta on se, kun viikon ainoa vapaapäivän siihen, että peset toisen boksereita - eikä se edes haittaa. Rakkautta on se, kun menee yksin nukkumaan, ottaa päiväpeiton pois, ja on kömpimässä sänkyyn ja peiton alta löytyy jokin pieni yllätys. Rakkautta on se kun tiskaat ja toinen tulee takaapäin halaamaan ja pussailemaan kaulaa. Rakkautta on se, kun heräät silityksiin ja pusuihin. Rakkautta on se, kun ei edes jaksa riidellä, kun sovussa on niin mukavaa. Rakkautta on se, että toisen onni on yhtä tärkeää kuin oma. 

Mitä rakkaus on? Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Raamattuhan sen aika hyvin kertoo.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

4 - mitä olen syönyt tänään

Täähän osu oikein sopivalle päivvälle. Rahat on niin loppu, että tänään on kerätty kasaan vaan kaikkee mahdollista mitä kaapeista on löytyny. Aamu alotettiin Eetun kanssa sillä, että molemmat kävi jääkaapilla tuijottamassa valoa, ja toteemas ettei sielä ole ku voita. Söin kuitenki sit 2 leipää voilla ja ison mukillisen teetä, ja sit ruvettiin miettiin, mitä seuraavaks syötäis. 

Me käytiin hakemassa auto korjauksesta, ja päämäärättömästi pyörittiin niin, että päädyttiin yllättäen jäähallille katsomaan -99 poikien jääkiekkoa. Hallilla otin taas teetä, ja snickers-patukan koska suklaa on hyvää ja en tienny saavani mitään ruokaa loppu päivänä. Oli kuitenkin ihana yllätys, kun Eetun isä soitti ja mentiin sitten se luokse syömään pitsaa ja kattomaan formuloitten lähtö. En olis koskaan uskonu kirjottavani tätä mihinkään, saati sitten myöntämään ittelleni, että formulat on ihan ok. Muhun on kai jonkinlainen väsytys-taktiikka toiminu, kun Eetu tykkää niitä seurata - ja mä oon esittäny monen monta tyhmää kysymystä. Täytyy siis myöntää, että välillä saa jännittää miten Kimin käy, voittaako Vettel joka kisan ja ketkä kolaroi lähdössä. 

Pitsan jälkeen mulla oli jo vähän kiire keittämään kahvia HPK-naisten lentopallo-peliin, ja koska meillä ei kahvinkeitintä edes ole, enkä sitä ihan hirveesti muutenkaan juo, niin kahvista tuli pahaa. Ei maistunu vissiin oikein muillekaan, kun melkein täysiä kahvimukeja löytyi ympäri VIP-tilaa. Sielä sit otettiin vähän pullaa ja limua ja katottiin peliä, joka onneks päätty 4 erän jälkeen kerhon voittoon. Lentopallokin on kai ihan ok, mutta mun kuulo taas huononi sielä ihan hirveesti ku niistä pilleistä tulee niin kova ääni ja pelaajat huutaa :D 


Nyt täytyy varmaan paastota loppuilta ja kävin kaupassa kiertäen karkkihyllyn hyvin kaukaa. Pitäs taas palata normaaliin ruoka-rytmiin, mutta terveellinen ruoka tuntuu välillä niin kalliilta. Ens viikkoon lähetään kuitenkin hapankorppujen, Nallen kunto-puuron ja omenahillon kera, saa nähä kuinka pitkälle päästään! 

Viikonloppu meni liian nopeesti, perjantaina junailtiin pohjanmaalle juhlimaan mumman 80-vuotis synttäreitä, ja lauantaina tultiin illallakotiin. Nyt itkin taas pitkästä aikaa sitä, että Eetun täytyy lähteä huomenna leirille ja aikasintaan nähään perjantaina. Toisaalta itkin myös ilosta, koska inttiä on tänään jäljellä enää tasan kaksi kuukautta eli sehän menee ihan hujauksessa, meneehän?

lauantai 3. marraskuuta 2012

2 & 3 - first love, and my parents

Päivä nro 3 ja oon jo myöhässä... Ja tässä ensimmäisen rakkauden kohdalla en tiä mitä kirjoittais. Mietin tätä asiaa, ja vaikka on ollu muutama poikaystävä, muutama ihastus joiden takia on itketty ja naurettu ja varsinkin jälkeenpäin naurettu, niin kyllä Eetu on se ensimmäinen kunnon rakkaus. Ensimmäisiin ihastuksiin liitty hyvin vahvasti mese-keskustelut ja hurjimmillaan tekstiviestit ja vaikka sillon ne tuntu isoilta, niin ei enää.

weheartit.com
En kuitenkaan näitä ihastuksia varmaan koskaan unohda, ne on ollu ihania aikoja sillon kun epätoivosesti yritettiin etsiä sitä tosi rakkautta ja maailma tuntu loppuvan jos viimenen viesti mesessä illalla oli ''öitä'', pahinta tietysti jos perässä oli piste. Mutta on myös ihana elää ihmisen kanssa jota rakastaa, you never forget your first love...



Kolmannen päivän aihe oli omat vanhemmat. Lyhyesti - ehjä perhe, tärkeimmät ihmiset mun elämässä, ja ihanat. Mun vanhemmat on meille kaikille lapsille mahdollistanu niin monia ihania asioita, asumista ulkomailla, ympäri Suomea ja aina on saanu harrastaa ja opiskella mitä tahtoo.  Ne on se tukiverkko, joka vaikeimmilla hetkillä kannustaa ja auttaa jaksamaan, enkä vois kuvitellakkaan. Niitten kanssa jaetaan ensimmäisinä elämän isot ja pienet ilot. 

weheartit.com
Oon periny niiltä tärkeitä luonteenpiirteitä, kuten määrätietoisuutta ja nöyryyttä. Teen töitä haluamani eteen, ja siitä saa kiittää molempia vanhempia. En ole saanut kaikkea mitä halusin, mutta hyvä niin. Ajattelen fiksusti, ja pienestä asti on opetettu ottamaan muut huomioon. Vanhemmat on opettanu niin paljon elämästä, ja sitten kun mulla on joskus omia lapsia, toivottavasti pystyy olemaan edes puoliksi niin hyvä vanhempi, mitä mun vanhemmat on.

weheartit.com

torstai 1. marraskuuta 2012

31 days - day 1

Koska toivon, että marraskuu menis nyt sairaan nopeesti ohi, ajattelin yrittää muistaa tehä tällästä haastetta, jossa joka päivälle on oma aihe. Lisäks nää aiheet oli mun mielestä vaan niin kivat, että haluun höpöttää niistä. Ensimmäinen aihe on esittele itsesi. 

Teille kirjottaa ruudun tällä puolen Julia, kavereitten ja monien muiden kesken Julle. En tiä vieläkään tykkäänkö tosta lempinimestä mutta 6 luokasta asti se on pitäny. Oon 19-vuotias, asun poikaystävän kanssa pienenpienessä kodissa Hämeenlinnassa. Pääsen joulukuussa ylioppilaaks, pelaan jääkiekkoa HPK:ssa ja tulevaisuudessa haluan olla johtaja.


Kuvailisin itteeni iloiseks, puheliaaks, rehelliseks ja järkeväks. Joka päivään kuuluu paljon naurua yksin, Eetun, perheen ja kavereiden kanssa. En jaksa olla hiljaa, ja samoista asioista voidaan jauhaa koko viikko. Pohdin itekseni tosi paljon turhia asioita, mitkä välttämättä ei edes mulle kuulu ja en voi välillä mitenkään ymmärtää muitten toimintaa jos se ei mun omaan järkeílevään ajatteluun sovi. Ajattelen asioita monista näkökulmista, ja yritän aina ajatella monipuolisesti ja niin, että lopulta kaikilla olis sit hyvä mieli. Monesti oon myös mielestäni oikeessa, ja nimenomaan ainoa joka on oikeessa. Oon myös tosi herkkä, ja saatan ruveta itkemään jos telkkarista tulee surullinen mainos, tai pitää puhua ärsyttävistä asioita.



Mulla on ihana perhe, vanhemmat, sisko, veli ja paljon rakkaita sukulaisia. En ikinä vois kuvitellakaan pärjääväni ilman niitä ja meillä onkin kaikilla tosi hyvät välit. Siitä oon niin onnellinen, kun tietää, että asiat vois olla niin paljon huonommin. Ystävät on mulle ihan älyttömän tärkeitä, ja usein mua harmittaa, että kaikkia ei vaan ehdi näkemään tarpeeks. En siedä sitä, että mua kohdellaan väärin ja on vaikee kuvitella, että voisin antaa anteeks kovin isoja juttuja. Tähän mun mielestä sopii vaan niin parhaiten, kohtele muita niinkuin haluat itseäsi kohdeltavan. 

Urheilu on aina kuulunu mun elämään, ja luistimilla oon ollu pienestä pitäen. Musta on ihan mahtavaa, että oon saanu harrastaa just sitä mitä haluan, eikä oo pakotettu tai painostettu mihinkään päätökseen. Harrastuksista oon tietysti saanu myös tosi suuren osan ystävistä, ja joukkueen kanssa tulee vietettyä niin paljon aikaa, että pakkohan niistä tyypeistä on pitää, että sitä jaksaa päivästä toiseen.