Tänään bussissa tapahtu mielenkiintonen sattuma. Istun siinä ihan rauhassa, kuuntelen musiikkia ja mietin, että olipas ilonen kuski tänään. Muutama pysäkinväli eteenpäin, ja mun eteen istuu nainen, joka ilmeisesti oli vetäny kuukauden putkee käymättä suihkussa, ja varmaan ollu jonkulaisessa tappelussaki. Käsilaukkuna Alkon kassi. Samalla hetkellä ku se istuu alas, alkaa jäätävä haukkuminen mun ripsistä, hiuksista, vaatteista alkaen ja päättyen puhelimeen ja ylipäätään siihen, että mun pitäis "mennä kouluun ja hankkia elämä".
Tätä kovaan ääneen haukkumista kesti jonku aikaa, ja vieressä istuva nainen sai oman osansa, kun ilmeisesti tällä naikkosella olis mies joka vois maksaa mulle ja tälle viereiselle naiselle. Mitä sä teet tälläsessä tilanteessa? Mä istuin suu auki ja odotin, että se loppuis. Haukkujen väliin mahtu juttuja siitä, kuinka hän saa taistella elämästään, arvostelee siinä mun elämää ( josta ei tiedä sitten mitään muutaku minkä ulkoisesti voi päätellä ) ja yrittää lytätä kaikin keinoin. Lopulta se pyys multa rahaa ja sarkastisesti kertoo muuttavansa meille. Hell to the no. Kyllä mä yleensä lahjotan rahaa esim. Punaselle Ristille, kun todennäkösemmin se muutamakin euro menee oikeesti hyvään tarkotukseen, mutta juoppo joka pyytää multa rahaa ei sitä tuu saamaan, en vaan voi luottaa siihen, että se menis ruokaan kun kaljaakin voi ostaa. Seki on kuitenki ihan oma valinta mihin ne sossun vähäset rahat käyttää.
Jossain tilanteessa olisin saattanu loukkaantua, mutta nyt oikeestaan nousi pinnalle vaan ärtymystä ja toisaalta aloin vähän pohtimaan omia elintapoja ja mihin rahaa menee, ihan hyvä juttu siis. Lopputuloksena päivän pohtimiselle on se, että joo, ehkä ripsipidennykset on turhat. Ehkä iPhoneakin halvemmallakin puhelimella pärjäis. Mutta toisaalta, kun mä otan ripsipidennykset, mä olen jonku ihmisen asiakkaana, jonkun joka saa elantonsa tekemällä niitä ripsiä. Sillä, että mä ostan iPhonen, mä kannatan firmaa joka työllistää yli 60 000 ihmistä. Joten ei, nyt ei tullu huonoo omatuntoo kyllä millään tavalla. Mitkään ulkoset asiat ei tee musta yhtään sen huonompaa ihmistä.
Sit päästään asiaan joka sai verenpaineen kohoon yli käyrien. Mee kouluun ja hanki elämä. Opiskelen korkeella asteella, ammattiin josta uskon työllistyväni, ja jonka alan töitä haluan tehä. Oon tehny töitä 15-vuotiaasta asti joka ikinen kesälomapäivä, ja paljo sen ylikin opiskelun ohessa. Mulla on halu tehä töitä eikä vaan hengailla kotona, maksan veroja ja kokoajan yritän tehä ittestäni fiksumpaa. Sit tulee vastaan tää mamma, ja veikkaan, että se ei todellakaan ollu töihin menossa siinä humalassa, en tiä otetaanko siinä kunnossa edes sossun luukulle. Mua vituttaa suunnattomasti se, että mä oon tehny asioita elämässäni jotka mahdollistaa tietyn elintason, ja joo en voi väittää etteikö siihen lähtökohdatkin vaikuttais, mutta en myöskään kaksin käsin äitin helmoissa roiku. Mä en vaan usko siihen, että jos oot työkykyinen ja haluat tehdä töitä, etteikö jotain työtä löytyis. Eikä se työnteko varmaan oo kaikille asia jota haluais tehdä, mutta mitä helvettiä, miten sä siitä aiot luistaa? TYÖTÄ TÄYTYY TEHDÄ, ETTÄ VOI ELÄÄ! Mun olis tehny mieli sanoo, että nauti kaljoistas, mä oon ne maksanu - mistä muualtakaan se ne pennosensa sais ku sosiaaliturvasta?
Kyllä pikkusen närkästyttää mennä viikonloppuna töihin, pienestä palkasta menee veroo ja niillä verorahoilla kustannetaan tällästä toimintaa. Jos sun ei tarvi tehä rahas eteen mitään, niin ole siitä edes kiitollinen. Se ei todellakaan oo mun tai mun iPhonen vika, jos keskellä viikkoo aamupäivällä oot kännissä, et oo käyny suihkussa ja et lähe hakeen töitä. Mä käyn koulussa täyspäiväsesti, sen lisäks teen töitä ja joskus on huono omatunto jos on liikaa vapaata - ei muuten todellakaan tarvi olla.
Ettei nyt mee ihan kokonaan valittamiseks, täytyy sanoo, että siinä bussissa oli niin ihana kuski. Ulkomaalaistaustainen mies sai oman osansa haukuista kun mamman mielestä ei puhunu tarpeeks hyvää suomee, mutta tää mies pysy tiukkana, ja kuhan bussissa oli taas rauha maassa, niin jatko asiakkaitten vastaanottamista hymy huulillaan. :)

