torstai 17. lokakuuta 2013

bonjour

Taaskaan ei olla näppäimistön kanssa samaa tiimiä. Aion taistella vastaan tällä kertaa, vaikka vähän kömpelöltä tuntuuki. Viime aikoina tai ainakin sen jälkeen ku oon viimeks bloggeriin kirjautunu on tapahtunu kaikenlaista niin kotona ku koulussakin, ja on ollu mukavaa tää viikko vaan ottaa rennosti lomaillen. Loppuviikosta täytyy ehkä ottaa tää läppäri esiin vähän totisemmassa mielessä ja tehä kouluhommia, mutta tänään ei oo vielä se päivä. Koulussa tuli ihan yhtäkkiä vastaan kaikki deadlinet ja tentit, jotenki en ees tajunnu sitä ollenkaa. Sit olikin jo Hämeenkadun Appro, jossa saatiin ekaa kertaa haalarit päälle. Ilta oli hauska ja humalainen, ja miten rentoo vaan vetää haalareissa ympärinsä? Iso peukku haalareille, vaikka merkkien ompelemisesta en tykännykkään. 


 Loman aikana ollaan käyty leffassa Eetun kanssa ja ihasteltu Tampereen keskustaa ja vanhoja rakennuksia yöllä, oon käyny pitkästä aikaa salilla ja vielä pitemmästä aikaa mummolassa pohjanmaalla. Ajeltiin äitin kanssa extemporee vielä eilen Tuurin kautta kotiin, popitettiin autossa Robinia ja ihasteltiin syksysiä maisemia, mietittiin sitä sun tätä ja lopulta päädyttiin sinne Tuurin kyläkauppaan. Sain vihdoinkin hommattua vähän verhoja koristamaan näitä meidän tyhjiä seiniä, Vallilan verhot ja kankaat oli alennuksessa niin sellasia lähti sit mukaan. Ne odottelee kyllä vielä ompelemista, joten hetki menee ennenkö ne on paikoillaan. Tänne meidän kämppään ei oo verhojen ostaminen kaikista helpointa ollu, kun huonekorkeus on 270cm, ja 250cm on pisimmät valmisverhot mitä oon nähny, ja voin kertoo, että niitä on katteltu. Päädyin kuitenki sellaseen ratkasuun, että helpompi vaan tehä ite, tai vähintään muokata niitä valmisverhoja. Saa nähä millon tän projektin saan valmiiks, Eetukaan ei oo kovin innokas apulainen, jostain kumman syystä. Pohjanmaan reissulta löyty myös tää ihana Pentikin Saaga-sarjan lyhty parvetta valaisemaan. Jalasjärven tehtaanmyymälässä oli ystävämyynnit, ja putiikki täynnä tarjouksia. Olisin voinu ottaa sieltä mukaan pinon astioita ja toisen koriste-esineitä, mutta tällä kertaa pärjätään näillä. 

Pentik lyhty 28,00€ 42,00€ 
Tänään ajattelin käydä Ikeassa ja leipoo sämpylöitä, kuhan saan itteni ylös sohvalta ja sammutettua Netflixin. Alan jo toivoo, että toi lumi mitä sataa, jäis edes hetkeks tohon maahan, mutta huonolta näyttää. Toisaalta, ois ehkä vähän liian pitkä talvi on edessä, ehkä sen lumen ei ihan vielä tarvikkaan jäädä. 


keskiviikko 2. lokakuuta 2013

mistä kirjottaa kun ei oo mitään mistä kirjottaa?

Miten voi olla, että elämä tuntuu olevan hektistä, vaikka oon tänään vaan käyny lenkillä, nukkunu ja opiskellu? Miten päivät voi vaan hujahtaa ohi, vaikka toisaalta on aikaa nauttia kaikista pienistä hetkistä? Tällä viikolla oon saanu tavata ystävien pienen pojan, ihanan uuden ihmisen tässä maailmassa. Jännä miten ei oikeesti sisäistä sitä, että raskauden aikana tähän maailmaan kasvaa ihan uus tyyppi. Oli muutenki ihanaa nähdä pitkästä aikaa näitä kamuja, elämät on vähän menny erilaisiin suuntiin mutta ihanaa huomata, kuinka jotkut asiat ne vaan ei muutu. 



Koulun puolestakin on menny kivasti, tekemistä on paljon ja huomaan kuinka vaikee välillä on ottaa itteensä niskasta kiinni. Toisaalta taas sitten kun rupee vaan hommiin niin tulee hyvä fiilis kun saa kirjotettua esim. pitkän tekstin yhtiön vuosiraportin perusteella, asioista joista ei pari viikko sit tienny yhtään mitään. Pikkusen oon myös alkanu innostumaan siitä, että alle kahden vuoden päästä olis todennäkösesti lähtö ulkomaille vaihtoon, kunhan ne opiskelut nyt sujuu niinku suunniteltu. Toisaalta on vaikee miettiä, että minne lähtis. Kanada kiehtoo mua, en oo käyny sielä ollenkaan sen jälkeen kun olin 9, joku siinä vaan mua vetää puoleensa. Toisaalta myös Ruotsi kiinnostaa, tykkään kielestä ja muutenkin maasta, mutta onko se "liian lähellä", vai voiko joku paikka ees olla liian lähellä? On myös monia paikkoja joihin tuntuu ainakin tällä hetkellä, ettei oo kiinnostusta lähtee. Ehkä vuoden päästä mulla on ihan täysin erilaiset ajatukset, niin voin palata tähän kirjotukseen ja nauraa kuinka sulkeutunu oon ollu uusille tuulille. Mutta onhan se nyt oikeesti pelottavaa, jännittävää ja kiehtovaa lähtee pois täältä tutusta ja turvallisesta. 



Kaippa ne nämäkin asiat sitten vaan jossain vaiheessa järjestyy omalla painollaan. Tuntuu tosi vaikeelta ajatella minkälaista elämä tulis olemaan kahen vuoden päästä, kun vuoden sisälläkin kaikki on nyt muuttunu ihan hirveesti. Se siitä syvällisestä pohdinnasta sitten, nyt on hyvä aika jatkaa vielä financial accountingin kertausta, ja odotella, että Viimeinen ristiretki alkaa.Kannattaa kattoo jimiltä klo 21:00, pistää sekin miettimään maailman menoo.