Lauantaina sain vihdoin Eetun kotiin ikisuudelta tuntuvan viikon jälkeen, ja lähdettiin heti ajelemaan kaupan kautta kohti vuokrattua mökkiä ja paljua. Tuhlasin koko aamupäivän makaamalla sängyssä, niin oli niin kiva lähtee vähän "ihmisten ilmoille" eli toisin sanoen istua eka autossa puoltoista tuntia ja sit päätyä keskelle metsää.
Tuntu niin epätoivoselta ku olin kartturina, valitsin tietenkin lyhyimmän reitin, joka tarkoittaa tietenki pienimpiä mahdollisia teitä joilla ei uskalla edes ajaa rajotusten mukaan. Jos olisin ollu yksin olisin varmasti itkeny koko matkan ja kääntyny takas Hämeenlinnan rajojen sisällä, mutta onneks Eetu oli mukana turvana. Eniten ihmettelen vaan et miten se muka luotti mun järjettömään reittivalintaan.
Ku päästiin perille otettiin vaan rennosti, musiikkia, hyvää seuraa, ruokaa, juomaa, naurua ja ihana palju. Haluun sellasen kotiin. Sen takia ajettiin keskelle ei mitään, ja todellakin kannatti. On jo ikävä. Koko reissun aikana ainoo kuva, jonka otin oli tää ihana maisemakuva autosta. Kertoo paljon vai mitä?
Tänään käytiin moikkaamassa sit viel mun porukoita, ja ideaparkin kautta ajettiin kotiin pötköttämään. Todella raskaita nää viikonloput! Katottiin sit Home Alone, perinteisesti aina ennen joulua se pitää nähä. Hereillä tosin pysy ehkä 20 minuuttia. Päikkäreitten jälkeen katottiin vielä leffa loppuun, ja Eetu lähti viimeseks kokonaiseks viikoks armeijaan. Enää 2 sunnuntaita, sit sen ei enää tartte vetää niitä inttivermeitä niskaan. Onneks sillä on kuitenki lomia niin paljo taskussa, et nää viimeset viikot ei kyllä tunnu miltään.





