maanantai 22. huhtikuuta 2013

Pakkailua, pakkailua ja vielä kerran - pakkailua

Taas ollaan monta päivää lähempänä muuttoo, kaikki alkaa olla suht. hyvällä mallilla, jos pakkaamista ei lasketa. Alkaa tuntuu erittäin toivottomalta, kämppä on täynnä laatikoita, mutta silti on vaikka kuinka paljon pakattavaa vielä jäljellä. Pidin kuitenkin tässä pikku tauon, tilasin uuden päiväpeiton ja tyynynpäälliset, tulee oleen niin eri näköstä uudessa kodissa!

Muuton lisäks tekemistä on myös pääsykokeitten suhteen joissa saa sit viettää vissiin aika hyvin koko keskiviikon. Materiaali on ainaki ollu tosi mielenkiintoista... not. Tai no, puolet tekstistä on vielä melko kevyttä, mutta myös päinvastoin sit toinen puolet. Uimahallista otan tällä viikolla kaiken irti, lenkkarit sun muut jumppavaatteet on jo tiukasti pahvilaatikoissa, et niihin palataan vasta Pirkanmaan maisemissa. Uimisen ja shoppailun lisäks on tietysti myös hyvä seurataSM-liigan finaaleja, eli t a p p a r a TAPPARA!



torstai 18. huhtikuuta 2013

Ihanaa olla Pohojanmaalla

Tasasta maata ja joet tulvii. Äitin kans lähettiin pikku reissulle, pysähdyttiin eilen Tuurissa shoppailemassa ja nyt ollaan ihmetelty luonnonmullistuksia. Vettä sataa ja kohta lähetään takaspäin, viimenen stoppi vaan Pentikin tehtaanmyymälässä.


Ei tunnu kyllä kovin keväiseltä, koko päivän on satanu, väsyttää ihan hirveesti ja on pimee. Aurinko, missä olet?


maanantai 15. huhtikuuta 2013

Kausi 2012-2013

Mennyt kausi, viime kausi ja näillä näkymin myös mun jääkiekkouran viimeinen kausi alko sillä, kun tulin Rodokselta ja pistettiin heti seuraavana päivänä testaamaan juoksukuntoo. Luulin, että kuolen. Kesän aikana monella muulla oli sama fiilis, juostiin hiekkasta motivaatiomäkee ylös hiekkaa kengissä, sukissa, housuissa, silmissä, keuhkoissa ja suussa. Sitä ei muuten tuu ikävä. Tehtiin hännisiä ja kuntopiirejä ja töitten ohessa vaan reeniä reeniä reeniä. Kun varsinainen kausi sit syksyllä vihdoin alko, meitä kaikkia jännitti, että miten nyt näin uudistuneella joukkueella pärjätään - vai pärjätäänkö ollenkaan. Mut valittiin vara-kapteeniks, ja olin siitä tosi otettu ja sain ihan hirveesti lisämotivaatioo ja intoo koko hommaan, ja hyvin ne ekat pelit menikin. Meillä oli ihan huikee joukkuehenki ja pelit suju tosi hyvin, niin joukkueena, kuin myös yksilönä ittellä. 

Kauden puoliväli oli mulle henkilökohtasesti huono, ja joukkueenakaan ei menny niin vahvasti. Se aika tuntuu jotenki niin synkältä ja raskaalta näin jälkeenpäin ajateltuna. Ei saatu voittoja peleistä, vaikka tiukoille meni. Itellä väheni peliaika vähän, ja tottakai se aina myös iskee sit siihen itseluottamukseen, joka taas näkyy heti pelissä. Jouluna kaikki ehti latautua kunnolla ja kun palattiin tauolta niin oli ihan uudet tuulet ja lähti pelitkin rullaamaan. 



Pleijareissa ei pitkälle päästy, ja pettymys oli ihan kamala. Totuus vaan on se, että jos ei tee maaleja, niin ei voi voittaa - meidän kausi päätty tällä kertaa ilman mitalia kaulassa. Tästä mun viimesestä kaudesta otin kaiken irti, tein kaiken niin hyvin ku ikinä pystyin, nautin joka hetkestä tyttöjen kanssa, ja voi että miten kova ikävä niitä tuleekaan. 

Vaikka mitalia ei tullu, niin en vois sanoo, että olisin tän vuoden aikana tehny jotain toisin. Pystyin keskittymään lätkään ihan täysillä, reenaamaan hyvin ja annoin kaikkeni, vaikka välillä kroppakin yritti pistää vastaan. Päivääkään en oo katunu, että oon lähteny tähän seikkailuun sillon kolme vuotta sitten mukaan, ja jos tilanne olis toinen eli paljon ylimäärästä rahaa ja vähemmällä opiskelulla pärjäis niin todennäkösesti pelaisin vielä. Nyt on vaan kai sitten mun aika sulkee pukukoppielämän ovi, ja ruveta katteleen ympärille, että mikä se seuraava seikkailu sitten on. Vaikka fiilis on haikee, niin jossiteltavaa ei jääny - siitä oon ilonen ja voin hyvillä mielin mennä syksyllä seuraamaan pelejä, ja kannustamaan kerhoo! 

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

remppa

Blogin suhteen siis. Mua on jo pitkään häirinny kamalat ensimmäiset postaukset tässä blogissa, ja oisin halunnu ne siirtää toiseen blogiin, ihan silleen kivana muistona, jota sitte joskus vaikka lukea. En kuitenkaan löytäny sellasta vaihtoehtoo täältä bloggerista, tai sit oon vaan sokee. Otin niitä kuitenki pois jonkun verran, että jos joku eksyy niitä lukemaan, niin ei tarvi ainakaan niin järkyttävää tekstiä lukee. Ihan kiva huomata, miten on kirjotustyyli ja ylipäätään tääkin blogi muuttunu tässä melkeen kahen vuoden aikana. Alukshan kirjottelin ihan vaan ittelleni melkeen vuoden, kunnes uskalsin pistää kaikille näkyväks. 

Stadium 29,95

Ajattelin vaihtaa vähän ulkoasua, ainakin jonkinlaisen bannerin väsääminen on tän päivän to do-listalla, jos vaan löydän koneen kätköistä jonkun kivan kuvan. Lisäks mulla ois oikeesti paljonpaljon juttuja, joita tänne haluun kirjotella, varsinkin kun muuttoon on enää alle kaks viikkoo, niin koti-tunnisteella varmasti löytyy sit paljon juttuja. En malta enää yhtään odottaa, ja uus koti on ollu mun unissa tässä nyt parina viime yönä aika paljonkin. Miten niin muka jännittää?


edit/ Nyt sain vähän muutoksia tehtyä, miltä näyttää? Värit ja banneri ainakin meni vaihtoon, mutta muuten pidän tästä simppelistä mallista! 

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

galna dagar, galna människor

Tampere, 10.4 ja mitä näkyy katukuvassa? Keltasia muovisäkkejä, kummituksia, kauhee kiire ja paniikki, viime hetken kuvaston selaukset - mitä myydään tänään ja montako kertaa vielä pitää uudestaan tulla? Kun pääset sinne tavarataloon sisään vastassa on hikipilvi, vaikka ovet on ollu auki vasta 5 minuuttia. Yrität kävellä eteenpäin mutta sua ohitellaan ja tönitään, hyvä kun pystyssä pysyy. Suunnistat etsimään kivaa laukkua tai ihan mitä vaan, mitä on kuvastossa mainostettu, mutta nehän on myyty loppuun sekunnissa kun vihaset naiset on ollu repimässä toistensa käsistä ihanaa Iiittalan koko-mukia, ihan vaan siks, että sen hinta on laitettu esille keltaselle A4-kokoselle paperille, jota koristaa myöskin se kummitus. 

Vaikka karu totuus on tää, ja Hullut päivät saa ihmiset vaan ostamaan tavaraa, jota ei edes tarvitse, niin silti mä sinne yritän joka kerta päästä. En jaksa jonottaa ja menee hermot kun joku rynnii sun ohi, ei oikeen ees tarvi mitään, mutta pitää väkisin keksiä jotain ostettavaa. Silti joku siinä keltasessa hulinassa saa mut aina sinne. Tänään suurin houkutin oli Pentikin Vanilja- astiasto. Ostin kaks lautasta lisää mun kokoelmaan, ne on niin ihania. Löysin myös Eetulle vähän perusvaatteita halvalla, itelle leggingsit ja shortsit, ja vaa'an. Oon miettiny sen ostoo jo pitkään, ja nyt kun se tuli vastaan sen keltasen hinta-kyltin kans niin otin mukaan. No ei siinä, ostin ja olin ilonen ja jatkoin matkaa, kävin sokoksellakin. Koti-osastolla sama vaaka tuli vastaan - viis euroo halvemmalla. Nyt mulla on niitä kaks ja Stockkalle vien toisen takas heti huomenna. 

Eli joudun palaamaan siihen härdelliin vielä huomennakin. Eikä ees haittaa. Sielä ois kivat Ted Bakerin korut myynnissä, ja ajattelin käyttää yo-lahjaks saatua lahjakorttia niihin. Niin sulosia rusetteja! Sit ku tää huuma on laantunu, ja palaan takas Hämeenlinnaan täältä hulluilta päiviltä, niin ehkä kaivan taas kameran esiin, ryhdistäydyn ja rupeen tallentaan tätä kaunista kevät säätä.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Good morning!

Näin ihmeellisiä unia. Ensimmäiseen uneen liitty muutto, ja äitin työpaikka, kävin sielä ja mua pelotti jostain syystä tosi paljon. Seuraavassa unessa ajoin porukoitten autolla niitten autotallin ovista sisään. Se tuntu niin todellista, istuin siinä sit ratin takana hiljaa ja mietin, että perkele. Ei voi ees sanoo mitään. Kolmannessa unessa halusin ratsastamaan ja mun pikkuvelin kanssa talutettiin isot suomenhevoset mummolaan sisälle. Ne rupes myös melkeen tappeleen, mutta sain harhautettua sen hepan, jota talutin, iPadillä ja näyttämällä YouTubesta musiikkivideoita. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Onneks ne oli vaan unta, vaikka ratsastamaan ois kyllä kiva päästä!

lauantai 6. huhtikuuta 2013

huuuuihaai

Ihanaa välillä vaihtaa 100% vapaalle, eilen meinaan sit mentiin. Viini oli hyvää, seura oli hyvää ja koko ilta oli vaan niin hyvä. Käytiin kattomassa Sirkuksessa Petri Nygårdia, ja vaikkei se mikään musikaalinen ihmelahjakkuus mun mielestä ole, niin hauskan shown se kyllä vetää jos ei muuta. Mullahan ilta oli loppujen lopuks hyvin halpa, kun baarissa ei voinu enää juoda kun vettä, mutta parempi niin! Nyt ollaan vaan hölläilty koko päivä, syöty pizzaa, katottu jääkiekkoo ja jo toisen kerran tällä viikolla, Suomen mestaruus Hämeenlinnaan! Hyvä a-junnut ja hyvä b2-junnut, ihanaa, että ees jotku pärjää! 

weheartit.com