perjantai 10. tammikuuta 2014

loma

Tällä maratoonilomalla joka on kestäny jo pienen ikuisuuden oon ... levänny hyvin hyvin hyvin paljon. Oon nukkunu ja löhönny niin paljon, että se alkaa jo olla ehkä epäterveellistä. Vastapainoks löhöömiselle oon myös kuntoillu paljon, ja vihdoinki saanu houkuteltua Eetunki lenkille useemmin ku kerran. Kuntosalia kohtaan on ollu viimesen viikon ihan hirmunen motivaatio, ja muutenki elämäntavat on muuttunu jonkiverran terveellisemmiks. Jumpassa jos toisessa on tullu käytyä, ja hiki on virrannu niin paljo et huhhuh. Pakko kuitenki sanoo, että ei jumalauta miten hyvä fiilis näistä reeneistä on tullu, ja melkeen en malttais pitää ollenkaa vapaapäiviä. Ens viikolla alkaa taas koulu, joten saa nähä miten ehtii ja jaksaa sitten.


Alennusmyynneistä en ihan hirveesti löytäny mitään, pari treenivaatetta ja topin, ja sitten netistä tilasin vielä pari pakettia joita odottelen malttamattomana. Mun työt loppu viime vuoden viimeseen päivään, joten uusia töitä oon tietysti hakenu. Tosi monet mun kavereista on nyt ollu jossain aurinkomatkoilla, ja eilen muhun iski jäätävä matkakuume. Vaikka just oltiin reissussa, niin en voi kieltää, ettenkö haluis lähtee jonnekki aurinkoon ja mielellään heti. Jos ja kun niitä töitä löydän, niin alkaa säästäminen, et päästäis Eetun kanssa etelän lämpöön loppukesästä, tällä hetkellä mielessä on pyöriny Kypros, Kreikka ja Teneriffa, mut saa nähä. Etitään niitä töitä nyt ainaki ensin. 


Asiasta kolmanteen, kun mun lomaan on kuulunu tiiviisti netflix ja telkkari, niin nyt rupesin kattoon frendejä dvdltä. Tuntuu jotenki hirveen vanhan aikaselta kääntää ja vaihtaa levyä, ku netflixin kanssa ei tarvi ku painaa x:ää. Mä vietän loppuillan käännellen noita levyjä ja muuten tiiviisti sohvalla, huomenna pikku reissu Hämeenlinnaan ennen koulun alkua. Koska tää koko postaus on niin sekanen, päätin vielä heittää mukaan vanhoja kuvia Rodokselta. Koska sielä oli lämmin ja haluaisin lämpöön. 

torstai 2. tammikuuta 2014

2013

TAMMIKUU Tuntuu, että en muista tästä ajasta mitään. Eetu pääs armeijasta pois, ja mä alotin työt Nansolla, töitten ja reenien lisäks ei mitään ihmeellistä kerinny tapahtua. HELMIKUU Suurin muutos mun koko elämään oli se, kun kausi päätty isoon pettymykseen ja miljooniin kyyneleihin - kyyneleet pettymyksestä, ja siitä kun ties että se oli viimenen kerta pukukopissa, kamat päällä, parhaiden kavereiden kanssa pelaamassa. Tuntuu oudolta vieläki ajatella, että se on oikeesti ollu ohi jo pitkään, mutta tiiän ainaki et päätös oli oikee. MAALISKUU Heti maaliskuun alussa lähettiin Ellan ja Jutan kanssa Tallinnaan, meidän jenkkikamun piti tulla mukaan, mutta se joutuki lähteen jo takas Amerikkaan ennen meidän reissua. Onneks on snapchat ja whatsapp. Tallinnassa shoppailtiin ja kierreltiin paikkoja, syötiin ja semmosia kivoja tyttöjen juttuja. Ilma oli mitä kamalin, mutta oli meillä silti hauskaa. 


HUHTIKUUssa olin työtön, saatiin uus kämppä ja muutettiin mun kotikulmille Pirkkalaan. Vietettiin Hämeenlinnassa ensimmäiset ja viimeset kotibileet meidän yksiössä ja käytiin kattomassa Petriä Sirressä, se oli hauska ilta - muistaakseni. TOUKOKUU alko vapun juhlimisella, käytiin tyttöjen kans hienolla illallisella ravintolassa ja loppuilta meni vähä vähemmän hienoilla drinkeillä. Koko kuukausi tai mennä aika rennosti kavereiden kanssa ja kotia laittaessa, kunnes viimesinä päivinä sain töitä Valtsusta! KESÄKUU oli ihana, töitä oli paljon, oltiin ihanissa häissä ja vietettiin rauhallinen, mutta super mukava juhannus Eetun mökillä. En vaan vieläkään voi unohtaa sitä jäätävää ruuan määrää mikä meillä oli mukana, ja niitä ihania ruokia. 



HEINÄKUU meni töissä ja rannalla, varattiin lennot ja hotellit New Yorkin reissuun ja tehtiin extemporee reissu tervahaudan sytytystä kattomaan. Sain tietää, etten päässy kouluun ja olin super pettyny. ELOKUU alotettiin Helsingissä, tehtiin kiva kahen päivän reissu ja oltiin hotellissa yötä. Eetun ollessa EA-kurssilla, Ella tuli mun kanssa museoon. Sain myös tietää, että pääsin kouluun ja sit väheni työt ja loppukuusta alko opiskelu TAMK:ssa. SYYSKUU tais olla täynnä opiskelijabileitä ja koulua ja töitä. Blogiinkaan ei mitään mielenkiintosta ollu päätyny, vaan se, että pelkäsin 2014 alkavaa jääkautta. Sanotaanko näin, että ainakaan vielä ei oo näkyny. 



LOKAKUUssa olin koulussa, säästin rahaa reissuun ja kävin pohjanmaalla äitin kanssa. MARRASKUUN pääjuttu oli tietenkin reissu New Yorkkiin, se shoppailu ja nähtävyydet ja kaikki. Aamupalaks grilled cheese hotellin viereisessä kahvilassa oli ihana. JOULUKUU meni ohi huomaamatta töissä, jouluhommissa ja muutamia tenttejä tehden koulussa. Uus vuosi vaihtu mukavassa seurassa, ja tässä sitä taas ollaan seuraavan alussa. 


Vuosi 2013 sisälsi monta isoo muutosta, aktiivisen urheilun loppuminen, muutto, uudet työt ja uus koulu. Kaikkien takia tuli varmaan itkettyä jossain vaiheessa, ilosta tai surusta mutta niitä sulateltua oon kyllä onnellinen. Muuton myötä oon nähny mun ihanaa kummityttöö paljon enemmän ku aikasemmin, samoin koko perhettä joka on täällä ollu ku ite olin Hämeenlinnassa. Eetu on ollu mukana kaikessa, ja iso syy siihen, et on positiivisenä jaksanu pysyä ja tehä oikeita päätöksiä.

Viime vuonna lupasin, etten osta mitään puhelinmyyjiltä, ja se todellakin onnistu. Löin niin monta kertaa luurin korvaan niille myyjille, että melkeen hävettää. Tänä vuonna lupaan... että en tuu niin surulliseks turhista asioista. Jos on jotain mille voin tehdä jotain, niin hommiin sitten. Huomenna aamulla ainakin alotetaan lenkkeilystä ja vaihdetaan konvehtirasiat johonkin parempaan! 

tiistai 17. joulukuuta 2013

silmä käteen

Kun lähtee shoppailureissulle, ja tavara on huomattavasti halvempaa, puhumattakaan tarjonnan määrästä... olis ihan hyvä pitää järki ihan siinä kädessä jolla paremmin kirjottaa. Ekalla kerralla mulla lähti ihan lapasesta 2010, nyt luulin olleeni järkevämpi, muuta once again sitä on saanu huomata kuinka tyhmä sitä on tullu oltua. Mun hiuksia on irronnu viimesten viikkojen aikana varmaan jo iso nippu ja monta kyyneltä oon tirauttanu ku päivä toisensa jälkeen huomaa kuinka joku asia on huonosti. Joko jostain tuotteesta tulee näppylöitä, jostain irtoo joku osa tai sitten on vähintään reikä tai huonosti ommeltu. Joten siis ihan viiden tähden vinkki vaan kaikille, että muistakaa aina tarkistaa laatu !! On pikkasen vaikeempaa valittaa jostain maanantaikappaleesta jos oot jo takas kotona, ilman kuitteja tai edes lappuja kiinni. Eniten vituttaa, että omalla kohalla näitä vikoja sattu niin Hollisterin ku Michael Korsin tuotteisiin. Voitteko kuvitella kuinka ilonen olin?


Siinä vaiheessa ku huomasin pienen reiän Hollisterin hupparissa meni kyllä hermo. Ensinäki se, että siellä liikkeessä ei näe sitte omaa nenäänsä pitemälle, joten miten mun ois pitäny huomata pieni reikä valkosessa hupparissa? Ens kerralla otan otsalampun messiin. Anyway, päätin sit laittaa sähköpostia asiakaspalveluun ja nyt monien sähköpostien jälkeen saan uuden tuotteen ja oon niin tyytyväinen siihen palveluun. En ees uskonu, että olisin jotain korvausta saanu, mutta ne oli niin pahoillaan mun viallisesta tuotteesta, että puuttuva kuitti tai se, että oon jo Suomessa ei haittaa mitään. Ihan pikkusen eroo siihen mitä voi Suomessa odottaa. Todennäkösesti mitään ei tapahdu vaikka veisit tuotteen takas kauppaan laput kiinni, mutta kuitti puuttuu. Tää tapaus kyllä ilahdutti ainaki mua niin paljon, että suosittelen kyllä laittamaan palautetta jos siihen on tarvetta, ja twitterissä laitoin palautetta myös hyvästä palvelusta josta kiiteltiin kovasti. Sitten kun oon joskus iso ja aikusten töissä niin muistan tän tapauksen ja miten pienellä vaivalla voi saada asiakkaat tulemaan myös toisen kerran, vaikka huononkin kokemuksen jälkeen. 


Toivottavasti joululahjaostoksissa ei satu meidän kuusen alle valmiiks rikkinäisiä paketteja, kaikesta oppii ja nyt oon ainaki paljo tarkempi siitä mitä kassalle vie. Vaikka lunta ei näy lähimaillakaan alkaa silti, pikkuhiljaa olla edes pikkusen joulufiilis, koristeet ja verhot on esillä, lahjoja ostettu ja joulusiivouskin on hyvin suunniteltu, toteutus on vasta edessäpäin. Jos joulupukki lukee tätä, niin jos edes pikkusen lunta lähettäisit tänne Tampereen seudulle, that would be great.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

iphonen aarteet

On aika siistii, et miten pienistä asioista tulee mieleen niin paljon muistoja. Mun piti tyhjentää vanha puhelin, ja voi että mitä kaikkee sinne oli reilussa parissa vuodessa kertyny. Ja tottakai joka kuvasta tulee mieleen just se hetki ja tilanne, mutta parhautta on abiristeily ja "videoblogi". Oli aika hauska idea, muuten ei varmaan siitäkään reissusta muistais mitään. 

Joulu 2011

Penkkaripäivä


Tästä kuvasta tulee mieleen niin hyvät muistot lenkkeilystä Hämeenlinssa, ihan mikä tahansa vuoden aika niin Linna näyttää niin hienolta. Ja puhelimessa oli niitä linna-kuvia todellakin jokasena vuodenaikana ja vuorokaudenaikana.

Meinasin ruskettua kesällä 2012 tosi paljon - auringonotto tais jäädä suunnilleen tähän yhteen kertaan


Istuttiin kaverin kans yks sateinen päivä jostain syystä Tampereella yhen vähä syrjäsen kuppilan portailla kunnes päätettiin mennä sisään ja sieltä löyty tää kortti. Pitää paikkansa.

Ehkä mukavin asu joka mulla on ollu missään juhlissa ikinä. Ja muuteni toi mekko on niin kiva ja se oli kiva kun äiti sen yllärinä mulle osti. <3

Mun hanskat oli ihan sattumalta menny tollasen pupun näköseks ja sepä vasta oliki maagista. Kuka ei ottais kuvaa?

Mun vastaus aina ku kysyttiin voinko lähtee baariin/leffaan/syömään/ mihin vaan ...

Lakki vinossa ja kamera sumeena, iiiiihan huippuilta.

Ainoo kerta ku oon onnistunu laittaan hiukset tolleen. Ainoo.

Mun muisto kerhosta <3

Ainoo kukkakimppu jonka oon saanu Eetulta, ja melkeen väkisin tämäkin

Vappu 2013 ja ilmeisesti joku kramppi jalassa, ja tää oli kans tosi hyvä ilta. Ja mitkä hiukset... Toi pituus takas!

Uudessa kodissa jee! Kevät jee! Arskat jee!

Tää oli pahin virhe viime kesänä. Tai ikinä.

Ekat bileet AMKissa, rambo! Ja totesin, ettei mulla oo mitään vihreitä vaatteita,

Taitoluikkarit jotka on tänä vuonna ollu kovemmassa käytössä ku hokkarit

 
Tän hupparin löytyminen toi sitten taas mieleen vielä vanhemmat jutut, nimittäin maajoukkuetouhut kaudelta 2009-2010. Kaikki ne ihanat kamut, hauskat leirit, kamalat leirit, rankat testit ja reenit ja mitä vielä. En vaihtais päivääkään <3

perjantai 6. joulukuuta 2013

Independent, that's why I love her

Viime vuonna Suomen itsenäisyyspäivänä juhlin omia ylppäreitä mutta tänä vuonna valokeilassa ihan muut, ja ihana ystäväni Ella. Lähin torstaina Hämeenlinnaan ja kävin ihan lyseon yo-juhlassa, josta siirryttiin jäähallin puolelle ottamaan valokuvat ja siitä sit Piparkakkutaloon juhlapäivälliselle. En oo aikasemmin raaskinu käydä sielä, mutta täytyy taas kerran sanoo että aivan taivaallisen ihanaa ruokaa. Alkuskumpat, ruokaviinit ja yllätyspullollinen kuohuvaa alko nousta sopivasti otsalohkoon, ja siinä vaiheessa kun pihvistä oli jäljellä enää muutama suupala alko tulla pienoisia suruntunteita pintaan, ihan vaan siks että se oli niin hyvää. Otettiin sit kyl vielä jälkkärit koska olihan se nyt sen verran suuri juhlapäivä. Life is too short, eat dessert. Loppuilta oli myös mahtava, skumppaa kumottiin ja lopulta oltiin sirressä shoteilla. 


Tää päivä on ollu ihan muutaman asteen hiljasempi, ollaan vaan hengailtu, syöty ja tultu takas kotiin. Oli ihan pakko käydä vähän ajelemassa Tampereella ja tsekata itsenäisyyspäivämenot, ja olihan sielä jos jonkulaista mielenosotusta, porukkaa ja valoheittimiä ympärinsä. Ihan ku suuressaki kaupungissa. Tähän väliin meinasin kirjottaa monta sanaa mielenosottajista, mutta sanonpahan vaan, että eikö voi keksiä mitään muuta keinoo tuoda mielipidettään esille ku väkivalta? 


Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ! 

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

NYC

  
Mitäköhän ihmettä sitä kertois reissusta jossa tuli nähtyy ja koettuu jos jonkinmoista, ja miljoona asiaa jäi vielä odottamaan seuraavaa kertaa. Jo ennenkö oltiin edes lentokoneessa tulossa takas Suomeen, oli pitkä lista mitä seuraavalla kerralla täytyy tehdä - uudestaan täytyy ehdottomasti mennä tähän ihanaan kaupunkiin. Meidän reissu alko juomalla skumpat Helsinki-Vantaalla, poronliha burgerit naamaan ja koneessa leffoja katsellen. Täytyy kyllä sanoo, että kovin mielelläni en jenkkeihin enää lentäis minkään muun maan kautta. Niin helppoa, sinne päin alle 9 h ja takas päin 7h ... moro! Koulussaki menee välillä pitempään. 














Ekat päivät kierrettiin outlet-ostoskeskuksia, ja ihan hyvä niin, sillä sää oli molempina päivinä vähän huonompi. Torstaina oli Thanksgiving ja iso parade jota oltiin miljoonien muitten ihmisten seassa seuraamassa, vaikka mitään ei kyllä meinannukkaan nähdä. Illalla alko alennusmyynnit ja shoppailu jatku entistä hullumpana. En oo ikinä nähny niin paljo ihmisiä tunkeutuneena liikkeisiin. Perjantai oli "pohjoispäivä" eli käveltiin Central Parkkiin ja käytiin tsekkaamassa muita nähtävyyksiä sielä päin. Lauantaina oltiin etelässä, Brooklyn Bridgellä, ground zerolla ja metrolla takas ylös. Illalla Broadwayllä Annie-musikaali joka oli ihan mahtava, se vielä sattu oleen mun lemppari leffa pienenä joten oli huippuu, et valittiin se näytös jota mentiin kattoon. Sunnuntai meni ihan hujauksessa kun pakattiin, tehtiin viime hetken ostokset ja sit pitikin jo lähtee lentokentälle, limusiinillä tietenkin rankan viikon päätteeks. 



Me käveltiin melkein joka paikkaan, ja shoppailujen lisäks kilometrejä tuli yli 50. Jalat oli välillä niin hellänä ja rakoilla, mutta toisaalta siinähän sitä tuli nähtyä vaikka ja mitä. Metrolla mentiin pari kertaa, ja se oli kyllä kätevää ja halpaa, ens kerralla vois sitä hyödyntää vielä enemmän. Outletteihin pääs suht halvalla ihan julkisilla busseilla, mutta Woodburystä jonotettiin yli 40min kaatosateessa bussiin... Mitäpä sitä ei shoppailun eteen tekis? Kaikesta vois kirjottaa vaikka koko loppu illan, mutta mun täytyy ruveta valmistautumaan huomiseen joten jätetään tämä tähän, ehkä myöhemmin saan parhaita ostoksiakin kuvattua. 

torstai 21. marraskuuta 2013

We don't care, we're driving Cadillacs in our dreams

Heippa vaan. Huomasin tässä yks päivä, että nyt on ollu sellanen pari kuukautta, etten oo halunnu ottaa ittestäni yhtäkään kuvaa. Jotenki vaan huono fiilis kokoajan sen suhteen ja jos yrittää jonku joskus ottaa nii seki on huono. Osittain ehkä tää heijastuu siitä, etten oo liikkunu ihan niin paljoo ku oisin halunnu, mutta kai tää menee kohta ohi - nycistä haluan nimittäin kuvia missä itekki esiinnyn. Maanantaina lähetään vihdoinkin reissuun, ja ohjelmassa shoppailua, Thanksgivingiä, kulttuuria ja nähtävyyksiä. Can't wait.


Muuten ei oikeen kuulu taas yhtään mitään. Koulussa ja töissä arki on menny ohi ihan huomaamatta, vaikka varsinki koulussa on ihan kivaa ollukkin. Yks asia mikä arjessa on ollu vähän tyhmää on se, että ei oo autoo käytössä ja se rajottaa myös salille pääsyä. Bussilla pääsee ihan kätevästi koulusta salille, mut sitte taas kotiin meneeki vähä enemmän aikaa. Ehkä joskus sit ku on menestyksekäs ja rikas niin vois jonku menopelin ostaa, nyt mä vaan haaveilen tälläsestä luksuksesta. Mutta let's face it, mun elämä olis ainakin aika väritöntä ilman haaveilua.


Tällä viikolla oon päässy urheilemaan tosi ahkerasti, ja tehny pitkästä aikaa niin kovia puntteja, että vielä parin päivän jälkeenki hapottaa. Tänään kävin vaan reilun tunnin lenkillä, mutta lumisateessa ja lumessa tarpoessa seki tuntu tosi rankalta varsinki ylämäissä ku piti keskittyy jo pelkästään siihenki et pysyy pystyssä. Ja koska kukaan ei varmaan oo vielä huomannu, niin lunta. Ihanaa, nään jo mielessä ihanan joulun ja isot kinokset ja jouluvalot ja kuuset ja mitä vielä. Menestyksestä tulikin mieleen, että kohta alkaa taas se ihana aika vuodesta ku saa ettiä kesätöitä. Oonko ainoo ketä ahdistaa pelkkä ajatuski siitä hakemus-rumbasta, kun todennäkösesti 500 muutaki hakee niitä samoja paikkoja ja tietokone karsii hakemukset ennenkö ihmiset pääsee niihin käsiks? Mun aivot yrittää raksuttaa kovasti jotain hyvää taktiikkaa millä lyön kaikki ällikällä, vielä en oo kyllä saanu kehityttyy mitään hyvää game planiä.


Mitäköhän vielä höpöttäisin. Kaipaan ihan hir-ve-ästi luistelemaan. Ja ratsastamaan. Ja oon ihmetelly, että miks mun blogia klikkaillaan niin paljon Venäjällä? Miten pääsin yhtäkkiä aiheesta lumi aiheeseen työnhaku? Nyt loppuu tää höpöhöpö, kuhan ajattelin jotain tännekki päivittää. Kuvat on weheartitista ja nyt pitää keskittyä salkkareitten loppupuoliskoon. Adjö.

torstai 7. marraskuuta 2013

mee töihin ja hanki elämä

Tänään bussissa tapahtu mielenkiintonen sattuma. Istun siinä ihan rauhassa, kuuntelen musiikkia ja mietin, että olipas ilonen kuski tänään. Muutama pysäkinväli eteenpäin, ja mun eteen istuu nainen, joka ilmeisesti oli vetäny kuukauden putkee käymättä suihkussa, ja varmaan ollu jonkulaisessa tappelussaki. Käsilaukkuna Alkon kassi. Samalla hetkellä ku se istuu alas, alkaa jäätävä haukkuminen mun ripsistä, hiuksista, vaatteista alkaen ja päättyen puhelimeen ja ylipäätään siihen, että mun pitäis "mennä kouluun ja hankkia elämä". 

Tätä kovaan ääneen haukkumista kesti jonku aikaa, ja vieressä istuva nainen sai oman osansa, kun ilmeisesti tällä naikkosella olis mies joka vois maksaa mulle ja tälle viereiselle naiselle. Mitä sä teet tälläsessä tilanteessa? Mä istuin suu auki ja odotin, että se loppuis. Haukkujen väliin mahtu juttuja siitä, kuinka hän saa taistella elämästään, arvostelee siinä mun elämää ( josta ei tiedä sitten mitään muutaku minkä ulkoisesti voi päätellä ) ja yrittää lytätä kaikin keinoin. Lopulta se pyys multa rahaa ja sarkastisesti kertoo muuttavansa meille. Hell to the no. Kyllä mä yleensä lahjotan rahaa esim. Punaselle Ristille, kun todennäkösemmin se muutamakin euro menee oikeesti hyvään tarkotukseen, mutta juoppo joka pyytää multa rahaa ei sitä tuu saamaan, en vaan voi luottaa siihen, että se menis ruokaan kun kaljaakin voi ostaa. Seki on kuitenki ihan oma valinta mihin ne sossun vähäset rahat käyttää.

Jossain tilanteessa olisin saattanu loukkaantua, mutta nyt oikeestaan nousi pinnalle vaan ärtymystä ja toisaalta aloin vähän pohtimaan omia elintapoja ja mihin rahaa menee, ihan hyvä juttu siis. Lopputuloksena päivän pohtimiselle on se, että joo, ehkä ripsipidennykset on turhat. Ehkä iPhoneakin halvemmallakin puhelimella pärjäis. Mutta toisaalta, kun mä otan ripsipidennykset, mä olen jonku ihmisen asiakkaana, jonkun joka saa elantonsa tekemällä niitä ripsiä. Sillä, että mä ostan iPhonen, mä kannatan firmaa joka työllistää yli 60 000 ihmistä. Joten ei, nyt ei tullu huonoo omatuntoo kyllä millään tavalla. Mitkään ulkoset asiat ei tee musta yhtään sen huonompaa ihmistä. 



Sit päästään asiaan joka sai verenpaineen kohoon yli käyrien. Mee kouluun ja hanki elämä. Opiskelen korkeella asteella, ammattiin josta uskon työllistyväni, ja jonka alan töitä haluan tehä. Oon tehny töitä 15-vuotiaasta asti joka ikinen kesälomapäivä, ja paljo sen ylikin opiskelun ohessa. Mulla on halu tehä töitä eikä vaan hengailla kotona, maksan veroja ja kokoajan yritän tehä ittestäni fiksumpaa. Sit tulee vastaan tää mamma, ja veikkaan, että se ei todellakaan ollu töihin menossa siinä humalassa, en tiä otetaanko siinä kunnossa edes sossun luukulle. Mua vituttaa suunnattomasti se, että mä oon tehny asioita elämässäni jotka mahdollistaa tietyn elintason, ja joo en voi väittää etteikö siihen lähtökohdatkin vaikuttais, mutta en myöskään kaksin käsin äitin helmoissa roiku. Mä en vaan usko siihen, että jos oot työkykyinen ja haluat tehdä töitä, etteikö jotain työtä löytyis. Eikä se työnteko varmaan oo kaikille asia jota haluais tehdä, mutta mitä helvettiä, miten sä siitä aiot luistaa? TYÖTÄ TÄYTYY TEHDÄ, ETTÄ VOI ELÄÄ! Mun olis tehny mieli sanoo, että nauti kaljoistas, mä oon ne maksanu - mistä muualtakaan se ne pennosensa sais ku sosiaaliturvasta? 

Kyllä pikkusen närkästyttää mennä viikonloppuna töihin, pienestä palkasta menee veroo ja niillä verorahoilla kustannetaan tällästä toimintaa. Jos sun ei tarvi tehä rahas eteen mitään, niin ole siitä edes kiitollinen. Se ei todellakaan oo mun tai mun iPhonen vika, jos keskellä viikkoo aamupäivällä oot kännissä, et oo käyny suihkussa ja et lähe hakeen töitä. Mä käyn koulussa täyspäiväsesti, sen lisäks teen töitä ja joskus on huono omatunto jos on liikaa vapaata - ei muuten todellakaan tarvi olla. 

Ettei nyt mee ihan kokonaan valittamiseks, täytyy sanoo, että siinä bussissa oli niin ihana kuski. Ulkomaalaistaustainen mies sai oman osansa haukuista kun mamman mielestä ei puhunu tarpeeks hyvää suomee, mutta tää mies pysy tiukkana, ja kuhan bussissa oli taas rauha maassa, niin jatko asiakkaitten vastaanottamista hymy huulillaan. :)

perjantai 1. marraskuuta 2013

dream big

Meidän nykin reissu alkaa vihdoinkin ihan oikeesti lähestyy, nyt ollaan päästy jo ihan oikeen kuukauden puolelle ja taitaa olla sillä tavalla, että reilu 3 viikkoo niin heippa vaan muutamaks päiväks. Kun mitään muutakaan tekemistä en nyt keksiny tälle illalla (siis mitään muuta en jaksa tehä), ajattelin väsätä viimeset ostoslistat sille reissulle. Kyllä ostettavaa on kertyny mutta oon myös niin monta asiaa viimesen 3 kuukauden aikana jättäny ostamatta, että kohta ei kehtaa ovesta astua ulos kun vaatteet alkaa oleen tiensä päässä. Olis mun osalta aika iso vale sanoo, että ei, en lähe sinne shoppailemaan. Mutta onhan se kiva myös mennä kattomaan nähtävyyksiä. Kaksi kärpästä, yhdellä iskulla.

shopping 2

 by julia featuring leather handbags

Laukkuja, isoja, pieniä, mustia, ruskeita, niiteillä ja ilman. Mun lompakko on hajonnu jo viime keväänä, ja parhimmastakin laukusta meni tupeerauskamman piikki pohjasta läpi. Suon itselleni muutaman uuden laukun. Niin koulukäyttöön, sekä pienempi käsilaukku, ja se lompakko. Muut on sit lähinnä löytöjä... Ja aurinkolasit siks, että edellisellä amerikan reissulla ostin parhaat aurinkolasit mitä mulla on, mutta nekään ei oo ikuiset. Ja talvee varten vähän huivia, pipoo, hanskoja ja semmosia tarpeellisia.


shopping list

by julia featuring steel jewelry

Viimesenä, mutta ei vähäisimpänä sekalainen hässäkkä asioita joita ois kiva löytää hyvään hintaan. Talvitakki tollasella ihanalla karvavuorella, tervetuloa kotiin. VS tuoksuja useampi, ja tollanen termosmuki ois hauska ja kätevä kouluun, pystyn kyllä ilmankin elämään. Juicy Couture hajuvesi. Kello, koruja ja meikkipussi jos sopivat löytyy ja kamerasta haaveilen syystä että sielä on niin hullut alennukset ja mulla niin huono kamera, että se sietäis lähtee vaihtoon - saa nyt kuitenki nähä. Lopuks vielä lempparikarkkeja ja suklaata kiloittain. Ja näin pitkän haaveilun jälkeen ollaanki jo paljon paljon lähempänä lähtöä, jes.

Ja kuvien alla olevista linkeistä pääsee kurkkimaan polyvoren kautta mistä kyseisiä tuotteita sitten oon löytäny

torstai 17. lokakuuta 2013

bonjour

Taaskaan ei olla näppäimistön kanssa samaa tiimiä. Aion taistella vastaan tällä kertaa, vaikka vähän kömpelöltä tuntuuki. Viime aikoina tai ainakin sen jälkeen ku oon viimeks bloggeriin kirjautunu on tapahtunu kaikenlaista niin kotona ku koulussakin, ja on ollu mukavaa tää viikko vaan ottaa rennosti lomaillen. Loppuviikosta täytyy ehkä ottaa tää läppäri esiin vähän totisemmassa mielessä ja tehä kouluhommia, mutta tänään ei oo vielä se päivä. Koulussa tuli ihan yhtäkkiä vastaan kaikki deadlinet ja tentit, jotenki en ees tajunnu sitä ollenkaa. Sit olikin jo Hämeenkadun Appro, jossa saatiin ekaa kertaa haalarit päälle. Ilta oli hauska ja humalainen, ja miten rentoo vaan vetää haalareissa ympärinsä? Iso peukku haalareille, vaikka merkkien ompelemisesta en tykännykkään. 


 Loman aikana ollaan käyty leffassa Eetun kanssa ja ihasteltu Tampereen keskustaa ja vanhoja rakennuksia yöllä, oon käyny pitkästä aikaa salilla ja vielä pitemmästä aikaa mummolassa pohjanmaalla. Ajeltiin äitin kanssa extemporee vielä eilen Tuurin kautta kotiin, popitettiin autossa Robinia ja ihasteltiin syksysiä maisemia, mietittiin sitä sun tätä ja lopulta päädyttiin sinne Tuurin kyläkauppaan. Sain vihdoinkin hommattua vähän verhoja koristamaan näitä meidän tyhjiä seiniä, Vallilan verhot ja kankaat oli alennuksessa niin sellasia lähti sit mukaan. Ne odottelee kyllä vielä ompelemista, joten hetki menee ennenkö ne on paikoillaan. Tänne meidän kämppään ei oo verhojen ostaminen kaikista helpointa ollu, kun huonekorkeus on 270cm, ja 250cm on pisimmät valmisverhot mitä oon nähny, ja voin kertoo, että niitä on katteltu. Päädyin kuitenki sellaseen ratkasuun, että helpompi vaan tehä ite, tai vähintään muokata niitä valmisverhoja. Saa nähä millon tän projektin saan valmiiks, Eetukaan ei oo kovin innokas apulainen, jostain kumman syystä. Pohjanmaan reissulta löyty myös tää ihana Pentikin Saaga-sarjan lyhty parvetta valaisemaan. Jalasjärven tehtaanmyymälässä oli ystävämyynnit, ja putiikki täynnä tarjouksia. Olisin voinu ottaa sieltä mukaan pinon astioita ja toisen koriste-esineitä, mutta tällä kertaa pärjätään näillä. 

Pentik lyhty 28,00€ 42,00€ 
Tänään ajattelin käydä Ikeassa ja leipoo sämpylöitä, kuhan saan itteni ylös sohvalta ja sammutettua Netflixin. Alan jo toivoo, että toi lumi mitä sataa, jäis edes hetkeks tohon maahan, mutta huonolta näyttää. Toisaalta, ois ehkä vähän liian pitkä talvi on edessä, ehkä sen lumen ei ihan vielä tarvikkaan jäädä.