lauantai 25. elokuuta 2012

step by step, heart to heart, left right left

Pitkän pohdinnan jälkeen päätin, että yksinkertanen on parasta, ku valitsin vaatteita sotilasvalaan. Oon ihan rakastunu noihin vaaleisiin housuihin ja voisin varmaan pitää niitä joka päivä. Koska mun päivät on erittäin tyhjiä ja aikaa on melkein liikaa, kiharsin hiukset, jalkaan converset ja trenssitakki päälle. Välillä oli kylmä ja välillä oli kuuma joten asu oli kai just sopiva. 


Vala oli hieno, onneks pääsin kattoon sitä. Oli hauska yrittää ettiä sitä Eetua sieltä tuhannen alokkaan joukosta. Kyl se sit kuitenki heti pisti sieltä silmään kun oikeesti näky, kyl nyt oma rakas täytyy tunnistaa. Valan ja ohimarssin jälkeen päästiin taas käymään tuvissa ja juoda kahvit sielä, jonka jälkeen ruvettiin sit lähteen, että juuri ylennetyt tykkimiehetki pääsis sit lomille ja kotiin. 





Tänään ois taas pelipäivä, Salon joukkue tulee tänne pelaamaan harjoitusottelun ja on ihana nähä vanhoja joukkuekavereita jotka nyt pelaa sielä. Heti ku heräsin oli sellanen pikkujännitys, niinku aina pelipäivänä. Eetu on kans pelaamassa, joten me nähdään vasta sit illalla kun pelit on pelattu. Nyt täytyy varmaan ottaa taas terveystiedon kirja käteen ja jatkaa pänttäämistä, kirjotukset lähenee kovaa vauhtia, mutta kyllä musta tuntuu, että oon valmis sit ku niiden aika on. 


Kattokaa noita puita. Tuola on ihan syksy jo. En malta odottaa, et saa kaivaa villakaulahuivit ja paksut neuleet esiin! Ja uggit ennenkaikkea.

perjantai 24. elokuuta 2012

meet me at the skating rink

Kummityttö täyttää syksyllä 2, joten nythän on jo korkee aika pistää luistimet jalkaan ja käydä tutustumassa jäähän. Sisko ja iskä tuli tänne Hämeenlinnaan kummitytön kans ja ajettiin suoraan jäähallille ja pistettiin luistimet jalkaan. Aluks vähän pelotti, mutta kyllä se luistelu ja kiekko vei voiton.

Kiekko on tällä hetkellä kova sana, eikä pelaamiseen välttämättä näköjään tarvi edes mailaa - luistimen teräsuoja sopi tarkotukseen erittäin hyvin. Ihmetystä aiheutti myös se, että sen jälkeen kun me lähettiin jäältä, ei hallissa enää kukaan pelannu kiekkoa. ''Ei ketään????'' 


Syötiin sit vielä kerhoravintolassa, Janskua tosin tais kiinnostaa enemmän ritari-patsaat ja ikkunat ku syöminen, mutta hauskaa näytti kuitenkin sillä olevan ja kokoajan oli jotain uutta ihmeteltävää. Mun sydän taas särky kun niitten piti lähteä takas kotiin ja mä jäin tänne, varsinki ku pikkunen näytti autossa penkkiä ja hoki ''istu'' ... 


Janskulla oli Eetua ikävä, mulla myös, ja kohta pääsenki kattomaan sen sotilasvalaa, joka on siis tänään illalla. Lisäks eilen sai mukavan uutisen, eli nyt on varmaa, että se pääsee sieltä tammikuussa kotiin. Enää siis 133 enää...

maanantai 20. elokuuta 2012

meeillon täänään kotibileet

En ees muista mitä oon tehny viime viikolla, ilmeisesti en mitään kovin suurta. Mun työt loppu lauantaina, eli nyt ois sellanen pieni projekti taas edessä, löytää uutta tulonlähdettä. En jaksa siitä vielä kovin paljoa ressata (lue: yhtään) koska mä uskon, että kyllä kaikki asiat järjestyy. Oon kuitenki hakenu tosi paljon erilaisiin hommiin, kyllä hyville tyypeille töitä on pakko löytyä. Ihan pakko. 


Viikonloppuna olin pikkuveljen kotibileissä. Huhhuh. En muista koska olisin viimeks ollu samanlaisissa, saati sitten vielä sielä omassa kotikodissa. Me vietettiin siskon kanssa alkuilta tammerkosken rannassa kuuntelemassa blockfestejä, syömällä siipiä ja hengaillen hyvässä seurassa. Sit käytiin sielä kotibileissä, kunnes paettiin kännisiä tyttöjä ja poikia siskolle, syötiin pakastepizza, katottiin frendejä ja nukahdettiin kesken keskustelun. Ihana ilta.

Sunnuntaina Eetuki tuli vihdoin paikalle, käytiin syömässä krapularuokaa sunnuntain kunniaks vaikka mitään krapulaa ei ollukkaan. Parasta oli tietenkin nähdä kummityttöä, joka on maailman söpöin ja voisin vaan halailla sitä maailman tappiin asti. Sit vielä käytiin Ikeassa hakemassa lamppu, että voin lukea paremmin kirjotuksiin. Hyvä syy ostaa lamppu. 

Armeija-tyypit on ollu armollisia, ja Eetu oli lomilla tähän iltaan asti. Kävästiin tänään Iittalassa Kultasuklaassa ostamassa söpöt suklaasammakko ja -pöllö. Sit ajettiin jotain "rallireittiä" melkein tunti 20 minuutin matkaa ja kuunneltiin musiikkia. Se on kyllä vaan niiin rakas ja hauska. 

sunnuntai 12. elokuuta 2012

se soi, se soi, se soioioi

Ihan huippu ja paras viikonloppu pitkästä aikaa. Ei yhtään haitannu ees perjantain reenit ja ihan kamala "motivaatiomäki" jonka juoksemisen aikana tekis mieli vetää ranteet auki tai jotain. Illalla lähettiin sit bilettämään pitkästä aikaa isolla porukalla jolla aina ennen tehtiin kaikkee kivaa. Väliin on tullu kilometrejä monia kymmeniä tuhansia, mutta silti kaikki oli niinku oltais aina yhessä. 


Päälle vedin samat vaatteet, mitkä tais edellisessä postauksessa jo näkyä, eli uudet housut ja bleiseri ja pitsitoppi, mutta korkkarit vaihtu nopeesti converseihin, kiitos ihanat rakot kantapäissä, jotka on niin kipeet, et melkeen itkettää vieläki. Consseilla oli paljon kivempi tanssia, eikä tarvinu sit pilkun jälkeen tepsutella ravun näkösenä kotiin ku jalkoihin ois sattunu niin paljo. Ja mä jaksoin pilkkuun asti, wtf? En oikeestaan ees huomannu mitään pilkkuja. Anyway oli ihan huippua ja lauantaina kyllä olo oli sen mukanen. Ei oo pitkään aikaan myöskään ollu sellasta darraa. Nukuttiin oikeestaan koko päivä, sit kuuden aikaan heräsin ja avasin viinipullon ja illalla mentiin juhlistaan vielä Eetun siskon synttäreitä. Sain vihdoin laittaa päälle mekon, jonka äiti osti mulle Cubuksen alesta, se on niin ihana ja ennen kaikkea mukava.

oikee runway rappukäytävässä kello 03:20
 Lauantai meni paljon rauhallisemmin, mutta hauskaa oli ja tänään ollaan taas nukuttu melkeen koko päivä, vähän katottu olympialaisia ( jotka btw vihdoinki loppuu!! ) ja hmm... syöty. Käytiin tyttöjen kanssa Fresnossa siivillä "for the last time" ja oli kyllä sieläki niin hauskaa ja nyt on ihan ähky. Tulee kyllä niin ikävä Vilmaa, toinen lähtee toteuttaan unelmaansa amerikkaan ja oli ihan pienet itkut sit tossa. Itkettää nytki. Onneks nykyään on facebookit, instagramit, whatsappit, twitterit, skypet ja muut mutta silti. Tulee niin kova ikävä <3 



torstai 9. elokuuta 2012

minä ja hän

Mulla on hirvee ikävä Eetua. Ei olla tällä viikolla ehitty kunnolla näkemään, kävi pikku accident pitsan kans ja meidän kämppä haisee savulle vieläki. Tän kaiken lisäks tilillä on ollu koko alkuviikon 0e, oon syöny tyyliin puuroo ja tomaattimurskaa. Mut kaikki tää kurjuus ja kärvistely on ohi, tervetuloa palkkapäivä! 


Kävin "kaupungilla" hoitamassa ajokortti asioita, apteekissa, ylppärijuhla juttuja, ja mikä tärkeintä, shoppailemassa. Oon kauan jo himoinnu H&Mltä tuota ihanaa bleiseriä missä on kivaa kukka-kuvioo sisäpuolella, ja vihdoin sen sen hankittua. Meinasin myös ostaa farkut, mut ihan ku yhellä kerralla ja yhestä kaupasta muka löytyis sopivat. Mitä mä oikein kuvittelin? Löysin kuitenki kivat beiget housut, ne on ihan sairaan mukavat ja huomenna pistän kyl ne heti jalkaan.





Ainiin ja kaiken tän kivan lisäks Eetu ehtii tulla tänään ainaki hetkeks kotiin, huomenna on perjantai ja sit saanki sen jo koko viikonlopuks ja perjantaiks ja lauantaiks on kivaa ohjelmaa suunniteltuna kun töitäkään ei oo. 


Ens viikolla alkaa koulu, oon ihan innoissani ja meen kyl varmaan lauantaina ostamaan uusia kirjoja ja kyniä ja vihkoja ja ja ja. Koulusta puheenollen, kesä on ohi. Ihan oikeasti. Ulkona on ihan jäätävän kylmä ainaki siihen nähden, et elokuun puoliväli on vasta edessä. Ilman takkia ei voi minnekkää lähtee ja nahkatakkiki pääs eilen ulos pitkästä aikaa. Luulin, että tarvin sitä vasta seuraavan kerran lokakuussa. :(


maanantai 6. elokuuta 2012

for the love of the game

Mä oon kerranki miettiny postausta. Tuleekohan tästä ny sit tälleen mitään yhtään sen fiksumpaa, no yritetään ainakin. Tää kaikki inspiraatio lähti reeneistä, joista tulin just vähän aikaa sitten kotiin. Oli vaan niin hyvä fiilis, 30min juoksutestin jälkeen hyvä olo, ja jäällä tuntuu luistavan hyvin, oikeestaan tosi hyvin.

weheartit.com
Oon jotenki rankkojen töiden ohella saanu revittyä itteni reenaamaan koko kesän, ja oikeestaan mulla on välillä ollu jopa huono omatuntoki, jos on meinannu sängyn pohja viedä voiton lenkkareista ja puntista. Rullaluistimet - erittäin hyvä ostos. Löysin paljo mielekkäämpää liikkumista ku hokihölkkä, ja kyllä sen nyt näki tänään testissäkin, että se kestävyys on vaan kummasti parantunu. 

weheartit.com



Punttitesteissä oon tehny hyviä parannuksia, paitsi leuoissa. Mua ei oo tehty vetämään leukoja! Me ollaan asennettu tänne meidän pikkukotiinki leuanveto-tanko, jotta voin aina sillon tällön ihan muuten vaan yrittää vetää itteeni kohti kattoo. Vaikka kuinka oon yrittäny, ei onnistu. Tähän mun pitää vielä saada muutos, edes muutama leuka riittää.  


 Oon nyt ihan oikeesti innoissani kauden alusta. Tällä kaudella mä näytän kaikille mihin musta on. 

sunnuntai 5. elokuuta 2012

I don't need someone that sees what's good about me. I need someone that sees the bad .. and still wants me

Lauantaina illalla käytiin yksissä valmistujaisissa, mä olin vähän "kuokkavieras" eikä mun ollu tarkotus sinne alunperin mennä ollenkaan. Sain kuitenki hyvän tilaisuuden pistää vihdoin päälle members.comista tilaamani Coverin violetin mekon, ja yks asia jäi kyllä mieleen. Miten oikeesti esim. mallit löytää sopivia mekkoja? Tuo kyseinen oli niin lyhyt, että oli pakko laittaa musta hame alle, muuten olis näkyny aivan kaikki. Tykkäsin siitä kuitenki kovasti.


Huomasin taas, että mun maailman paras poikaystävä kyllä tietää mistä naruista vetää. Tänään aamulla olin ihan kiukkunen ja oli sit pakko herättää se, ja kiukutella sille, että se vähän piristäis mun mieltä vaikka halilla tai jotain. Eetu sit veti pitemmän korren, ja keksi, et lähetään käymään junalla Tampereella, ja mikä tärkeintä - Hookissa siivillä! Ei menny kovin montaa hetkee ku olin käyny suihkussa, pukenu, meikannu ja kengät jalassa valmiina lähteen. Oli niin hauska yllätysreissu, aurinko paisto ja käytiin ihanassa Mansessa.


Uskalsin vihdoin laittaa kunnolla ulos mun uudet guessin tennarit, pohdin pitkään kummat laitan, ne vai conversen, ja täytyy sanoa, että virhearviointi tällä kertaa. Siis ne sattu mun jalkoihin niin paljon, hyvä, et eteenpäin pääs ja lopulta oli pakko käydä ostamassa läpsyt, kun ei vaan enää pystyny kävelemään. Olin ihan varma, et kantapäät on jo verestä punaset mut taitaa ne vielä olla ihan valkoset, kantapäät sen sijaan kamalan näköset.


Mä otin myös suuren riskin, laitoin valkosen paidan ja vielä valkosen huivin siiville, mutta onnistuin kuitenki loistavasti eikä tullu oransseja kastiketahroja mihinkään - voittajafiilis! Mut siis, ihana päivä takana, Eetu lähti jo inttiin ja kai munki pitää mennä nukkumaan, että jaksaa taas huomenna töihin. Teki kyllä niin hyvää olla pitkästä aikaa 2 päivää putkeen vapaalla! Se on niin eriasia, ku et jos on esim. tiistai ja sunnuntai vapaa.