torstai 4. lokakuuta 2012

To accomplish great things, we must not only act but also dream, not only dream, but also believe

Eiköhän se oo nyt aika varmaa. Joulukuussa saa vetää lakin päähän, ja huomenna on viimenen tunti lukioo. YTL saa olla totaalinen painajainen jos nyt käy niin, että pisteet tippuu monenmonta arvosanaa, kurssit on käyty ja kaikki mekot ja korkkarit valmiina. Mutta vielä 2 kuukautta, kunnes voi virallisesti sanoa, että nyt mä oon ylioppilas.


Nyt mulla on sit ainaki aikaa kattoo telkkaria ja neuloo kaulahuiveja... Viitsivitsi mullahan alkaa maanantaina uus työ! Oon tosi innoissani siitä, ja vahvasti kyllä tässä viime päivinä on siltä näyttäny, että kyllä se aurinko välillä sinne kuuluisaan risukasaankin paistaa! 


kuvat weheartit

maanantai 1. lokakuuta 2012

home is where the heart is

Nyt kun oon täysin toimeettomana koulun loputtua, aikaa on ainaki kaikkeen turhaan haaveiluun ihan liikaa. Oon selannu varmaan kaikki mahdolliset vuokrakämpät, myytävät kämpät, pinterest.comin sisustusideat ym läpi ja muutto kuume vaan kasvaa ja kasvaa. Haluisin pistää kaiken ihan uusiks, mutta ainakaan ennenkö Eetu pääsee intistä se ei oo mahdollista, joten ajattelin tehä tälläsen postauksen meidän erittäin matalasta majasta.


Tämä kaikki hässäkkä tapahtuu siis yhdessä huoneessa, meillä on pikkueteinen, vessa ja sit makuuhuone-olohuone-keittiö-ruokailuhuone-työhuone-yhdistelmä. Ahdistaako? Jep. Yks iso asia, minkä haluisin ehdottomasti olis sohva, mutta ei toivookaan, että se tänne mahtuis ainakaan niin kauan ku haluan pöydän säilyttää.


Tän ihanan muistitaulun sain mun kummitädiltä, siinä olevat jutut vaihtuu usein, ja se on kyllä myös kivannäkönen ihan tyhjänäkin. Ja sit alla näkyy "keittiö", eli muutama kaappi parille lautaselle, uuni ja minijääkaappi. Meidän astiat ei todellakaan mahdu kaikki ees kaappeihin, jääkaappi on hankala eikä sinne perimmäiseen nurkkaan jaksa edes kumartua. Pakastinta osais nyt ehdottomasti arvostaa ihan uudella tavalla! Harmittaa niin paljon, ku ei oikeen ikinä voi ostaa jäätelöä, jos ei syö koko pakettia kerralla... First world problems... 



Sisustustarroista tykkään tosi paljon, ja tää on tainnu jo jossain vaiheessa näkyä tääl blogissaki. Voisin varmaan pistää kaikki seinät vaan täyteen tekstejä ja kiemuroita, ei haittais mua ollenkaan. Lisäks noi on helppo tapa sisustaa vuokrakämppää, ei oikeen viitti ruveta tapetoimaan tai hakkaan enempää nauloja seiniin, niin noi on helppo laittaa ja ottaa myös pois.


Työhuone-ruokailuhuone, tykkään tosta hyllystäki tosi paljon, mut se on myös hirveen epäkäytännöllinen siivota ja nyt se on niin täynnä, et näyttää vähän käsiin räjähtävältä kokoajan... Sit kun muutetaan niin saa nähä heitetäänkö toi pöytä tosta pois ja jätetään vaan hylly, nimittäin se vie tositositosi paljon tilaa...




Sellasta. Ja taas voisin ruveta haaveilemaan siitä isommasta kämpästä..

perjantai 28. syyskuuta 2012

who am i

Nyt ei oikein mitään liiku päässä, joten päädyin selailemaan näitä kuvia täältä, and that's who I am.






















maanantai 24. syyskuuta 2012

oothan tässä vielä huomenna

Ei tähän nyt varmaan paljoo sanoja tarvita. 



Mulle perhe, Eetu ja ystävät on koko elämä. Mutta tuntuu, että en sano sitä niille tarpeeks usein. Ja nyt ku rupee itkettämään, niin i love u all, no matter what. 







perjantai 21. syyskuuta 2012

vem kan stoppa mej när jag bara rullar fram

Hej på er alla. Nyt on kirjotukset ohi, enää lukioo jäljellä varsinaisesti 1 pakollinen bilsan koe, ja sit koittaa vapaus, tai tekemisen puute. Todella outoa ajatella, että nyt se alkaa olla ohi... Mitäs mä sitten teen? Tottakai täytyy hakea töitä, mutta entä jos niitä ei vaan saa. Istun himassa, kun kouluakaan ei oo sitäkään vähää mitä tää alkusyksy on ollu. Ja seuraavan kerran koulun penkille aikasintaan vuoden päästä... MITÄ?  


Eilen keksin kovasti muuta tekemistä ku lukea viimesiä vinkkejä ruotsin kirjotuksiin. Aurinko paisto niin nätisti aamulla, et oli ihan pakko lähtee n. 40 minuutin kävelylle linnan ympäristöön. Mietin siinä, että kyllä tääkin pikkukaupunki vaan toisaalta on niin nätti. Ja syksy on mun lemppari vuodenaika. 


Haluisin ihan hirveesti mennä käymään tuola linnassa sisällä. Ollaan me joskus ala-asteella sielä oltu luokkaretkellä, mut sillon kiinnosti enemmän olla kovis ja ei-kiinnostunut mistään historiasta. En siis todellakaan muista millasta sielä on. Katoin kuitenki turistina info-tauluja ja päätin, että raahaan Eetun vielä sinne mun mukaan. 


Tänä viikonloppuna pelataan vaan sunnuntaina, Salo HT tulee vastaan ja saa nähä millasta kehitystä on tullu sitten harkkapelien. Varmaan kuitenki tulee oleen mielenkiintonen peli. Lauantaina pääsen siis kerranki kattoon Eetun peliä ihan kunnolla ilman minkäänlaista kiirettä omaan, can't wait! 


Ja tää biisi on nyt sitte viikonlopusta saakka soinu päässä lakkaamatta, var så god, ja tää ruotsi juttu loppuu nyt lupaan : 

maanantai 17. syyskuuta 2012

Kun bussi ajaa ohitse

En ees rupee miettiin montako kilometriä tai tuntia on tänä viikonloppuna vietetty bussissa istuen. Hyvä asento, mahdotonta. 3 tunnin jälkeen ihan mikä vaan asento on huono, perse on puutunu ja kaikki on niin kyllästyneitä, että ei jaksa ees puhua.

No tottakai, ei pelkkää huonoo ettei jotain hyvääki. Alotettiin siis naisten SM-sarja tänä vuonna ihanalla Oulun reissulla. Lauantaina otettiin 2-3 jatkoaika voitto, sunnuntaina 3-2 takkiin. Itellä tuntu ainaki, että luistin kulki, ja tuli sinne reppuun se kiekko pari kertaa laitettua. Tästä on hyvä jatkaa.


Päivällä käytiin katsastamassa Oulun keskustaa, yllättävän kivalta kaupungilta vaikutti. Mä en vaan kestäis sitä, että joka paikkaan on niin saatanan pitkä matka. Joka pelireissulla sais istua vähintään 4 tuntia/suunta, ja muutenki. Onhan se nyt kaukana! One waysta lähti mukaan Dr. Denim farkut/leggingsit/whatever ja glitteristä ihana härpäke mun tiimireppuun, ettei mee sekasin 20 muun samanlaisen kanssa.

Matkaa jäljellä vielä 3?? tuntia, ja aamulla 8 pirteenä kuunteleen viimesiä vinkkejä ens viikon kirjotuksiin. Kohtahan lukio on ohi... Aika menee nopeesti, tää matka ei.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

everyday it will rain

Tänään mulla oli ohjelmassa vain ja ainoastaan terveystiedon koe/preli, ja ajattelin koko aamun, että ota sateenvarjo mukaan ota sateenvarjo mukaan. No en ottanu. Ku olin lähössä koululta, sato ku saavista kaatamalla, ja seisoin varmaan 15min vaan katoksen alla ja mietin et perkele. En halua kävellä, en halua pyöräillä ja kengät menee pilalle. 


Tottakai parhaat mahdolliset kengät sateiselle syyspäivälle oli valkoset converset. Nimenomaan oli, ne ei ole enää valkoset. Joku vähän vettä pitävä takki ois voinu kans olla ihan järkevä valinta, mutta ei ku paksu kangas takki mielummin joka imee kaiken veden. Kun pääsin kotiin olin niin märkä ja kiukkunen ja aivan jäässä. 


Keitin sit teetä ja kaivoin paksuimman neuleen esiin ja kääriydyin siihen. Oli muuten hyvä, että oikeesti otin sen nyt vihdoin esiin ja käyttöön, muuten se ois taas jääny vuodeks kaapin perälle. Oon ostanu sen joskus muutama vuosi sitten seppälästä, ja se on niin ihana, mutta hieman epäkäytännöllinen, kun päälle ei voi vetää takkia.


Lähin kuitenki vielä illalla kattoon A-junnujen kauden avausta, ja luotin siihen, että aurinko pysyy esillä eikä enää tuu mitään random-sadekuuroja, uskalsin lähtee pelkkä neule päällä hallille. Aivan loistava valinta. Yleensä oon hallilla ihan jäässä enkä osaa pukeutua, mutta nyt kerranki oli hyvä valinta. En haluu ottaa tätä pois päältäkään, ois niin lämmin nukkua tää päällä <3