maanantai 22. lokakuuta 2012

let it roll

Oon ehkä tosi erilainen suomalainen, mutta mökkeily ei oo ihan mun ykkösajanviete. Ihan kiva käydä jossain mökillä, mutta mielellään sitten haluan yöks omaan kotiin. Mun ihana sisko kuitenkin tietää mistä naruista vetää, ja saikin suostuteltua mut lähtemään joulukuussa viettämään koko viikonlopun vuokra-mökille. Siis joutuu nyt olemaan ihan perjantaista sunnuntaihin, kaksi yötä keskellä metsää. Onneks kuitenkin ollaan sen verran samanlaisia mökkeilijöitä siskon kanssa, että mökki näyttää kuvien perusteella tosi kivalle, en oo varma, voiko sitä edes mökiksi sanoa. 


Mulla on kuitenkin vielä puoltoista kuukautta aikaa valmistautua tähän tulevaan mökkeilyyn, ja toisaalta oon aika innoissanikin siitä. Joulukuussa on niin paljon kaikkee kivaa tulossa nyt, että marraskuu voitais vaan skipata kokonaan. Tää lokakuuki on menny ihan hujauksessa, mikä on tietenki hyvä ja tarkottaa myös sitä, että Eetukin pääsee pian takas kotiin. Ja mun muutto-kuume kasvaa päivä päivältä. Meidän on ehkä pakko muuttaa heti talvella. Ensin pitäs tosin ehkä löytää töitä, että sais rahaa, että vois ees harkita maksavan enemmän vuokraa. Mut asioillahan on tapana järjestyä... onhan?
  

At the moment mun parhaat kaverit on mumman ja äitin tekemä ihana marjamehu, ja nessu-paketti. Tänään kehitty jostain ihan randomisti hirvee nuha, ja kurkku on ollu jo pari päivää kipeenä. Olishan se ny ollukki jos koko syksy ois terveenä menny. Onneks mehussa on nii paljo vitamiinejä, se on ku ihme-lääkettä ja huomenna oon jo toivottavasti pirteempi. Aamureenitki kutsuis taas aamulla pitkästä aikaa, täytyy varmaan mennä saman tien nukkumaan, että voi edes kuvitella heräävänsä siihen aikaan. 


Kuvat mökkeilystä mun makuun, weheartit.com <3 

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

don't feel like doing anything

Vapaapäivän ( ihan ku joka päivä ei ois mulle vapaapäivä ) kunniaks nukuin hirmu  pitkään, näin aika outoja unia ja sit lähettiin kavereitten kans pyöriin kaupungille. Tekis niin paljo mieli ostaa uudet nilkkurit, saappaat ja muita talvikenkiä, uusia perusvaatteita, talvitakkeja ja sit myös vähä vähemmän-perusvaatteita, kaulahuiveja, pipoja, laukkuja... ihan mitä vaan. Täytyy vaan odottaa, että rahaa vaan tipahtais säkillinen taivaalta eteen tai jotain.


Syötiin sit subissa vaihteeks ja jatkettiin tän sateisen ja harmaan kaupungin esittelyä meidän jenkkiläiselle uudelle kaverille. Café Kukossa juotiin kahvit ja syötiin hyvät leivokset, bebé oli taas pakko saada. Oli niin täys olo, että pieni konvehtikaan ei enää menny alas. Vapaapäivän pointtihan on todellakin vaan syödä ja juoda niin paljo ku ikinä jaksaa, että on sit taas seuraavana päivänä mitä kuluttaa reeneissä pois.


Huomenna sen sijaan on ees vähä tekemistä, illaks pääsee siis töihin. Täytyy varmaan koittaa aamupäivästä tehä myös jonkunlainen treeni, ettei mee ihan pelkäks syömiseks ja 3 asti aamulla valvomiseks tää elämä. Yläaste-aikoina jakso aina valvoo koulupäivinäki nii myöhää, mutta lukiossa en todellakaan oo jaksanu. Onki ollu nii outoo vaa olla koneella, ilman mitään fiksua tekemistä. Oon kyllä suunnitellu häitä ja unelma kotia sun muuta pinterestissä, ja sehän vasta tärkeetä onki.


maanantai 15. lokakuuta 2012

elän sut uudestaa

Viikonloppu taas hujahti ohi, perjantaina korkattiin vapaan viikonlopun kunniaks joukkuekavereitten + puolisoiden kanssa ja jatkettiin matkaa kaupunkiin. Iskelmän tanssilattian jälkeen haettiin pitsaa kun jalkoihin sattu jo niin kovaa. Suunnitelmahan oli se, että saappaat mukaan ja korkkarit jalkaan, mutta saappaat sitten jäi. Eetu on kuitenkin niin herrasmies, että lainas sitten kenkiään mulle, ja kotiin käveltiin hyvin reippaasti. En uskaltanu valittaa, vaikka kivi paino aina välillä hyvin ikävästi jalkaan sielä kengässä, toisella oli kuitenki ehkä pikkusen epämukavampi, ihan vähän vaan. 


Lauantaina juhlittiin mun kummitytön synttäreitä. Miten siitä muka on jo yli 2 vuotta, kun se oli vielä sielä siskon masussa? Siitä on kuitenki kasvanu niin iso ja fiksu tyttö, harmittaa, kun ei voi kuitenkaan olla aina sielä lähellä näkemässä kun toinen kasvaa niin nopeesti. Illalla kävin moikkaamassa kavereita, pyörittiin epämääräsesti Tampereella kunnes mun silmät vaan ei enää pysyny auki ja oli pakko lähtee kotiin. Onneks ei tarvinu ite ajaa, en ois varmaan päässy perille asti.  

Sunnuntaina me käytiin tsekkaamassa Girl's Hockey Day -tapahtuma Pirkkalan jäähallissa, sielä oli paljon tyttöjä niin isompia ku pienempiäkin kokeilemassa jääkiekkoo. Meillä ei oikeen meinannu luistelu tällä kertaa maistua paitsi mun sylissä, mutta pallot oli kiinnostavia, ja keilojen pujottelu oli hauskaa! Mun kummit ja serkut tuli myös sunnuntaina käymään, oli kiva nähä niitäkin pitkästä aikaa ja kummitädin kanssa suunniteltiin ylppäreitä... nyt en oikeesti jaksa enää odottaa. Kävästiin myös hulluilla päivillä, mutta mukaan ei tällä kertaa tarttunu muutaku hiuslakkaa, eikä kyllä enempään ois ollu varaakaan. Ehkä mua vähän ahdisti, ku tuntu jotenki et ois pakko ostaa jotain... Ilmapalloja kuitenki saatiin kummitytölle ja mä pääsin junaan ja kotiin.


Tänään ollaan Eetun kanssa makoiltu, syöty ja katottu Alcatrazia, ja nyt mua harmittaa, ku en voi kattoo uusinta jaksoo ilman sitä. En vielä ihan oo varma sen sarjan laadusta, mutta ainaki osa jaksoista on ollu tosi hyviä. Käytiin myös auttamassa kaveria muutossa ja opinpahan ainakin arvostamaan tätä meidän kämppää, vaikka tää on pieni, niin asiat vois paljon huonomminkin olla. 

torstai 11. lokakuuta 2012

junior master chef

Oon kattonu kyseistä ohjelmaa ihan vaan muutaman jakson, ja en vaan voi käsittää. Miten noin pienet lapset osaa tehdä tollasia ruokia? Kun mä olin 10v, hyvä et osasin... pistää jotain mikroon? En varmaan  ollu koskenukkaa uuniin, tiesin perus ruokien nimet mutta niiden valmistaminen oli kyllä ihan utopiaa mulle. Munakasta taisin osata mumman kanssa paistaa, tai pyöritellä lihapullia apulaisena. Lisäks ne maistelee niitä ruokia niin aikuismaisesti, mä lappaan vieläki ruokaa suuhun ja päätän vaan onko se hyvää vai pahaa.

Mutta nää juniorit, ne tekee hienoja macaronseja vai mitä ne ees on, to-del-la kauniita annoksia, ja eksoottisia ruokia aineista, joita en vielä tänäkään päivänä tiedä edes olevan olemassa. Ei noi mun mielestä ihan simppeleitä makaroonilaatikkoja tai lihapullia oo mitä ne tuola vääntää, tai en tiedä miltä kuulostaa paistettua kyyhkyä, reisi-confit, porkkanaa ja tuoreita herneitä raskalaiseen tapaan, uusia perunoita ja ruskea paistikastike. Anteeksi mitä. Ranskalaiseen tapaan... mitä se tarkottaa? Tai reisi-confit? 

Sen lisäks, että nää lapsukaiset on jo järjettömän hyviä kokkeja, niin ne osaa ranskaa, espanjaa, on sairaan fiksuja ja asiallisia. Mitä ne tekee kotona? Onkohan niitten äideillä tai isillä hirvee alemmuuskompleksi, kun lapset tekee parempaa ruokaa ku ne ite, vai onko neki huippukokkeja? Ei mulla kävis mielessäkään ruveta vääntämään vieläkään kanttarellipaistosta ja kylkeen chilillä, sitruunalla ja yrteillä maustettua uunilohta. Ei voi muutaku nostaa hattua näille lapsille, ja toivoa, että joskus osais iteki tehä läheskää saman tasosia annoksia. 

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

paint your nails & be happy

Jaksoin pitkästä aikaa keskittyä kynsien maalaamiseen niinkin pitkän pätkän, että vasemmallaki kädellä onnistu kuviot nätisti. Tän uuden ja pari muutaki kivaa lakkaa sain tuliaisiks siskolta joka palas reissulta Thaimaasta. Ja tää tuoksuu jännälle, aluks ehkä vähä säikähdin, mutta nyt nuuhkin tätä kokoajan... 

instagram tjuliaa

Viikonloppu hujahti ohi, söpöiltiin ja haaveiltiin Eetun kans, pelattiin jääkiekkoo (voitettiin woopwoooop) ja.. no ei varmaan hirveesti muuta sit siinä ehtiny. Kuhan nää kuivuu nyt kunnolla niin täytyy varmaan mennä nukkumaan, ja huomenna pirteenä töihin! Oon niiiiiin innoissani. 

torstai 4. lokakuuta 2012

To accomplish great things, we must not only act but also dream, not only dream, but also believe

Eiköhän se oo nyt aika varmaa. Joulukuussa saa vetää lakin päähän, ja huomenna on viimenen tunti lukioo. YTL saa olla totaalinen painajainen jos nyt käy niin, että pisteet tippuu monenmonta arvosanaa, kurssit on käyty ja kaikki mekot ja korkkarit valmiina. Mutta vielä 2 kuukautta, kunnes voi virallisesti sanoa, että nyt mä oon ylioppilas.


Nyt mulla on sit ainaki aikaa kattoo telkkaria ja neuloo kaulahuiveja... Viitsivitsi mullahan alkaa maanantaina uus työ! Oon tosi innoissani siitä, ja vahvasti kyllä tässä viime päivinä on siltä näyttäny, että kyllä se aurinko välillä sinne kuuluisaan risukasaankin paistaa! 


kuvat weheartit

maanantai 1. lokakuuta 2012

home is where the heart is

Nyt kun oon täysin toimeettomana koulun loputtua, aikaa on ainaki kaikkeen turhaan haaveiluun ihan liikaa. Oon selannu varmaan kaikki mahdolliset vuokrakämpät, myytävät kämpät, pinterest.comin sisustusideat ym läpi ja muutto kuume vaan kasvaa ja kasvaa. Haluisin pistää kaiken ihan uusiks, mutta ainakaan ennenkö Eetu pääsee intistä se ei oo mahdollista, joten ajattelin tehä tälläsen postauksen meidän erittäin matalasta majasta.


Tämä kaikki hässäkkä tapahtuu siis yhdessä huoneessa, meillä on pikkueteinen, vessa ja sit makuuhuone-olohuone-keittiö-ruokailuhuone-työhuone-yhdistelmä. Ahdistaako? Jep. Yks iso asia, minkä haluisin ehdottomasti olis sohva, mutta ei toivookaan, että se tänne mahtuis ainakaan niin kauan ku haluan pöydän säilyttää.


Tän ihanan muistitaulun sain mun kummitädiltä, siinä olevat jutut vaihtuu usein, ja se on kyllä myös kivannäkönen ihan tyhjänäkin. Ja sit alla näkyy "keittiö", eli muutama kaappi parille lautaselle, uuni ja minijääkaappi. Meidän astiat ei todellakaan mahdu kaikki ees kaappeihin, jääkaappi on hankala eikä sinne perimmäiseen nurkkaan jaksa edes kumartua. Pakastinta osais nyt ehdottomasti arvostaa ihan uudella tavalla! Harmittaa niin paljon, ku ei oikeen ikinä voi ostaa jäätelöä, jos ei syö koko pakettia kerralla... First world problems... 



Sisustustarroista tykkään tosi paljon, ja tää on tainnu jo jossain vaiheessa näkyä tääl blogissaki. Voisin varmaan pistää kaikki seinät vaan täyteen tekstejä ja kiemuroita, ei haittais mua ollenkaan. Lisäks noi on helppo tapa sisustaa vuokrakämppää, ei oikeen viitti ruveta tapetoimaan tai hakkaan enempää nauloja seiniin, niin noi on helppo laittaa ja ottaa myös pois.


Työhuone-ruokailuhuone, tykkään tosta hyllystäki tosi paljon, mut se on myös hirveen epäkäytännöllinen siivota ja nyt se on niin täynnä, et näyttää vähän käsiin räjähtävältä kokoajan... Sit kun muutetaan niin saa nähä heitetäänkö toi pöytä tosta pois ja jätetään vaan hylly, nimittäin se vie tositositosi paljon tilaa...




Sellasta. Ja taas voisin ruveta haaveilemaan siitä isommasta kämpästä..