Koska toivon, että marraskuu menis nyt sairaan nopeesti ohi, ajattelin yrittää muistaa tehä tällästä haastetta, jossa joka päivälle on oma aihe. Lisäks nää aiheet oli mun mielestä vaan niin kivat, että haluun höpöttää niistä. Ensimmäinen aihe on esittele itsesi.
Teille kirjottaa ruudun tällä puolen Julia, kavereitten ja monien muiden kesken Julle. En tiä vieläkään tykkäänkö tosta lempinimestä mutta 6 luokasta asti se on pitäny. Oon 19-vuotias, asun poikaystävän kanssa pienenpienessä kodissa Hämeenlinnassa. Pääsen joulukuussa ylioppilaaks, pelaan jääkiekkoa HPK:ssa ja tulevaisuudessa haluan olla johtaja.
Kuvailisin itteeni iloiseks, puheliaaks, rehelliseks ja järkeväks. Joka päivään kuuluu paljon naurua yksin, Eetun, perheen ja kavereiden kanssa. En jaksa olla hiljaa, ja samoista asioista voidaan jauhaa koko viikko. Pohdin itekseni tosi paljon turhia asioita, mitkä välttämättä ei edes mulle kuulu ja en voi välillä mitenkään ymmärtää muitten toimintaa jos se ei mun omaan järkeílevään ajatteluun sovi. Ajattelen asioita monista näkökulmista, ja yritän aina ajatella monipuolisesti ja niin, että lopulta kaikilla olis sit hyvä mieli. Monesti oon myös mielestäni oikeessa, ja nimenomaan ainoa joka on oikeessa. Oon myös tosi herkkä, ja saatan ruveta itkemään jos telkkarista tulee surullinen mainos, tai pitää puhua ärsyttävistä asioita.
Mulla on ihana perhe, vanhemmat, sisko, veli ja paljon rakkaita sukulaisia. En ikinä vois kuvitellakaan pärjääväni ilman niitä ja meillä onkin kaikilla tosi hyvät välit. Siitä oon niin onnellinen, kun tietää, että asiat vois olla niin paljon huonommin. Ystävät on mulle ihan älyttömän tärkeitä, ja usein mua harmittaa, että kaikkia ei vaan ehdi näkemään tarpeeks. En siedä sitä, että mua kohdellaan väärin ja on vaikee kuvitella, että voisin antaa anteeks kovin isoja juttuja. Tähän mun mielestä sopii vaan niin parhaiten, kohtele muita niinkuin haluat itseäsi kohdeltavan.
Urheilu on aina kuulunu mun elämään, ja luistimilla oon ollu pienestä pitäen. Musta on ihan mahtavaa, että oon saanu harrastaa just sitä mitä haluan, eikä oo pakotettu tai painostettu mihinkään päätökseen. Harrastuksista oon tietysti saanu myös tosi suuren osan ystävistä, ja joukkueen kanssa tulee vietettyä niin paljon aikaa, että pakkohan niistä tyypeistä on pitää, että sitä jaksaa päivästä toiseen.



