torstai 8. marraskuuta 2012

8 - what moment?

"Se hetki" öö... mikä hetki? Oon koko päivän miettiny, että mikä hetki, enkä tiedä vieläkään. Tärkeitä hetkiä on niin monia, menneitä ja tulevia. Ajattelin, että olisin voinu kirjottaa omista unelma häistä, unelmien kosinnasta, Suomen mestaruuden voitosta tai monista muista, mut ajattelin pysyä romanttisella linjalla.

Helmikuun 1. päivä 2010, oli pimeetä, kylmää ja olin kävelemässä reeneistä kotiin. Soitin Eetulle, että missä se on, ja koska se tulee mun luokse. Se vastas, ettei tänään ehi, soitellaan myöhemmin. Olin tottakai pettyny ja vähän myös vihanen, mitä muka sillä olis muuta tekemistä ku olla mun kanssa? Tiesin, että kämppis oli menossa muualle illaks, ja katoin vaan meidän kämpän pimeitä ikkunoita ja halusin vaan mennä koneelle tai nukkumaan. 

Avasin oven, ja sielä oli kynttilöitä, ruokaa ja Eetu. Se oli tehny ihanan illallisen jälkkäreineen, sopinu mun sillosen kämppiksen kanssa, että se saa avaimet kämppään ja kämppis menee muualle. Olin siinä ihan häkeltyny ja yllättyny ja todennäkösesti varmaan ihan valmis itkemään. Muistan, että tunnelma oli tosi jännittyny ja juteltiin paljo vähemmän ku yleensä - koska tiedettiin molemmat, et sillon kaikki muuttu. Me istuttiin mun sängyllä ja oli pimeetä ja hiljasta ja sillon käytiin hyvin vähä sanainen keskustelu siitä, että nyt voitas kyllä virallisesti seurustella. 


Siitä asti ollaan oltu ku paita ja peppu. Oikeestaan jo paljo ennemminkin. Kaikille muille asia oli ihan itsestäänselvä, mutta varsinki toi koko yllätys-illallinen tuli niin puun takaa ja oli niin ihanan romanttista, että en koskaan halua unohtaa sitä iltaa ja niitä tunteita. Tää on just sellanen hetki, josta ois halunnu ottaa täydellisen valokuvan, josta näkyis kaikki ne ihanat jännityksen ja rakastumisen vibat ja kaikkee. 

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

7 - my best friend

Tän päivän aiheena olis paras ystäväni, mutta en osaa millään valita parasta, enkä haluakaan. Harrastusten kautta oon saanu tavata ihan älyttömän määrän ihania ihmisiä, joista on myös tullu hyviä ystäviä. Kun joukkueen kanssa jaksaa viettää 3-4 tuntia joka ilta, sielä on pakko olla myös hyviä tyyppejä. Joukkueessa olevat ystävät tietää millanen oon huonolla tuulella, miten mut saa hyvälle tuulelle ja tukee kun sitä tarvitaan. Ne kannustaa just sillon ku tarvii, ja pitkillä bussireissuilla jutut menee niin syvälliseks, että kyllä koen, että mut tunnetaan tosi hyvin - ja toisin päin. 

2010

Yläasteelta on muutama ihana ystävä, joitten kanssa juttu jatkuu siitä mihin on jääty, vaikka ei nähtäiskään muutamaan kuukauteen. Ne tytöt on ihan hupsuja, ja tylsää ei ainakaan tuu kun viisaat päät lyödään yhteen. Yhteen näistä tytöistä halusin 7. luokalla tutustua, koska kuulin, että sillä on poni. Yläaste ois varmaan ollu hyvin erilainen ilman näitä kaikkia tyttöjä, ja onki ihanaa, että ollaan yhessä koettu kaikkee hauskaa ja fiksua. 
2009
2008
Vaikka Eetu yrittää väittää, että me ei olla parhaita ystäviä ( koska parisuhteen ulkopuolellakin pitää olla paras ystävä... ), niin ollaan me. Voin kertoo sille ihan mitä vaan, se jaksaa mun kiukuttelua ja naurattaa mua päivästä toiseen. Lisäks me vaan niin hyvin ymmärretään toisiamme, että en oikeen ees voi tajuta. Ei tartte ees sanoja ku tietää mitä toinen ajattelee. 

2012




tiistai 6. marraskuuta 2012

6 - a day with me

Pääsin nyt, kello 21.43 vasta kunnolla istumaan alas tietokoneen ääreen. En todellakaan ole aikasemmin ees kattonu mikä tän päivän aihe ois ollu, joten itseotettuja kuvia ei ole. Ajattelin kuitenkin kertoo vähän mun erittäin mielenkiintosesta päivästä, joka koostui töistä ja reeneistä. 

Heräsin 7:15 ja pistin teen mukiin ja kävin nopeesti koneella samalla ku meikkasin, puin, katoin frendejä ja söin aamupalaa. Taisin syödä puuroa ja omenahilloo jos oikein muistan ja tavallista lipton-teetä sokerilla. Aika rajua tähän asti. Maanantaina töissä oli vähän kylmä kun olin pihalla, joten otin laukkuun vielä hupparin ja tuulihousut mukaan ja lähin autolla kohti päiväkotia, jossa olin sijaisena pari päivää.

Olin n. 8:10 töissä, päiväkodilla siis, ja päivä meni nopeesti taas lapsien kanssa leikkien, lukien, piirtäen, ja ulkoillen. En oo muuten koskaan aiemmin ollu työssä, jossa aika menis noin nopeesti! Ehin kattoo kelloa ekaa kertaa n. 12 aikaan, ja loppupäivä varsinki meni nopeesti. Kävin kaupassa nopeesti töitten jälkeen, ostin keittojuureksia, nakkeja ja kolmioleivän.

16:30 olin kotona, pistin salkkarit tallennukselle ja söin kolmioleivän ja rahkan ja ... pari leipää ja ja ja ... teetä. Piti sit melkeen heti jo lähtee reeneihin, ja hallilla odotteli uudet talvitakit. Kiva saada uus laskettelu-mallinen takki nyt kun alkaa jo tuntuu niin kylmältä, ja märältä! Reenit alko 17:30 ja lähettiin ensiks puolen tunnin juoksulenkille, jonka jälkeen päivän teemana oli rappuset. Me kiivettiin niitä kaveri repparissa, sylissä, pomppien, kävellen, juosten... mitä vielä. Tässä vaiheessa hapotti. Sit tehtiin vielä keskivartaloo jossa olo alko tuntuu niin kömpelöltä, että hyvä kun tärisevät jalat edes saatiin raahattua koppiin ja pukemaan. Tää reilun tunnin hikoilu ei tietenkään riittäny, pistettiin kamat päälle ja jäälle vielä 50 minuutiks, teemana näköjään oli luistelu. Luisteltiin, luisteltiin ja luisteltiin. Hikee tuli n. 3 litraa ja ihon lämpötila oli n. 100C astetta. 

Kotiin tulin kai joskus 21:00 aikoihin en ees oikeen tiiä, tein nakkikeittoo johon tuli periaatteessa nakkeja, lihakuutio ja porkkanoita. Se on hyvää. Taidan ottaa sitä vielä toisenkin ison kulhollisen. Ja ehkä kolmannenkin. Kattelen tässä salkkareita, ihan hirvee jakso taas. Kaikenlaista hullua ne tohonkin käsikirjotukseen pistää! Samalla puhun puhelimessa, tekstailen ja kirjotan tätä. Eli yhteenveto mun päivästä, ruokaa, reeniä ja töitä. Melko mielenkiintosta.

Yritin kovasti löytää netistä kuvaa, joka kuvastais tunnetta ja olotilaa kun me kunnolla reenataan. Mut se ei oo kyl lähelläkään allaolevan näköstä kun me tosissaan mennään. Se kuva, jonka oisin tähän postaukseen halunnu laittaa, olis ollu itkevä, 100% hikoileva, vihanen ja viimesilleen pinnistävä urheilija tekemässä esim. kyykkyjä tai jotain rumalla ilmeellä. Olis tietty ihan ok joskus reenatessa voida sanoo, että onpas hyvä fiilis. No en oo tässä parin viikon aikana ainakaan kokenu sitä hyvää fiilistä, on vedetty taas niin äärimmilleen, että tekis mieli vaan mennä sänkyyn ja pysyä sielä. 

weheartit.com

maanantai 5. marraskuuta 2012

5- what is love?

Välittämistä. huolehtimista, hassuttelua, iloa, surua, arkea, juhlaa, toisen huomioon ottamista, auttamista, vilpitöntä, riippumatonta, rehellisyyttä, suojelemista, uskollisuutta, lohduttamista, yllättämistä, hellyyttä, läheisyyttä, kompromisseja, joustamista, kiintymystä. 


Rakkautta on se, kun viikon ainoa vapaapäivän siihen, että peset toisen boksereita - eikä se edes haittaa. Rakkautta on se, kun menee yksin nukkumaan, ottaa päiväpeiton pois, ja on kömpimässä sänkyyn ja peiton alta löytyy jokin pieni yllätys. Rakkautta on se kun tiskaat ja toinen tulee takaapäin halaamaan ja pussailemaan kaulaa. Rakkautta on se, kun heräät silityksiin ja pusuihin. Rakkautta on se, kun ei edes jaksa riidellä, kun sovussa on niin mukavaa. Rakkautta on se, että toisen onni on yhtä tärkeää kuin oma. 

Mitä rakkaus on? Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Raamattuhan sen aika hyvin kertoo.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

4 - mitä olen syönyt tänään

Täähän osu oikein sopivalle päivvälle. Rahat on niin loppu, että tänään on kerätty kasaan vaan kaikkee mahdollista mitä kaapeista on löytyny. Aamu alotettiin Eetun kanssa sillä, että molemmat kävi jääkaapilla tuijottamassa valoa, ja toteemas ettei sielä ole ku voita. Söin kuitenki sit 2 leipää voilla ja ison mukillisen teetä, ja sit ruvettiin miettiin, mitä seuraavaks syötäis. 

Me käytiin hakemassa auto korjauksesta, ja päämäärättömästi pyörittiin niin, että päädyttiin yllättäen jäähallille katsomaan -99 poikien jääkiekkoa. Hallilla otin taas teetä, ja snickers-patukan koska suklaa on hyvää ja en tienny saavani mitään ruokaa loppu päivänä. Oli kuitenkin ihana yllätys, kun Eetun isä soitti ja mentiin sitten se luokse syömään pitsaa ja kattomaan formuloitten lähtö. En olis koskaan uskonu kirjottavani tätä mihinkään, saati sitten myöntämään ittelleni, että formulat on ihan ok. Muhun on kai jonkinlainen väsytys-taktiikka toiminu, kun Eetu tykkää niitä seurata - ja mä oon esittäny monen monta tyhmää kysymystä. Täytyy siis myöntää, että välillä saa jännittää miten Kimin käy, voittaako Vettel joka kisan ja ketkä kolaroi lähdössä. 

Pitsan jälkeen mulla oli jo vähän kiire keittämään kahvia HPK-naisten lentopallo-peliin, ja koska meillä ei kahvinkeitintä edes ole, enkä sitä ihan hirveesti muutenkaan juo, niin kahvista tuli pahaa. Ei maistunu vissiin oikein muillekaan, kun melkein täysiä kahvimukeja löytyi ympäri VIP-tilaa. Sielä sit otettiin vähän pullaa ja limua ja katottiin peliä, joka onneks päätty 4 erän jälkeen kerhon voittoon. Lentopallokin on kai ihan ok, mutta mun kuulo taas huononi sielä ihan hirveesti ku niistä pilleistä tulee niin kova ääni ja pelaajat huutaa :D 


Nyt täytyy varmaan paastota loppuilta ja kävin kaupassa kiertäen karkkihyllyn hyvin kaukaa. Pitäs taas palata normaaliin ruoka-rytmiin, mutta terveellinen ruoka tuntuu välillä niin kalliilta. Ens viikkoon lähetään kuitenkin hapankorppujen, Nallen kunto-puuron ja omenahillon kera, saa nähä kuinka pitkälle päästään! 

Viikonloppu meni liian nopeesti, perjantaina junailtiin pohjanmaalle juhlimaan mumman 80-vuotis synttäreitä, ja lauantaina tultiin illallakotiin. Nyt itkin taas pitkästä aikaa sitä, että Eetun täytyy lähteä huomenna leirille ja aikasintaan nähään perjantaina. Toisaalta itkin myös ilosta, koska inttiä on tänään jäljellä enää tasan kaksi kuukautta eli sehän menee ihan hujauksessa, meneehän?

lauantai 3. marraskuuta 2012

2 & 3 - first love, and my parents

Päivä nro 3 ja oon jo myöhässä... Ja tässä ensimmäisen rakkauden kohdalla en tiä mitä kirjoittais. Mietin tätä asiaa, ja vaikka on ollu muutama poikaystävä, muutama ihastus joiden takia on itketty ja naurettu ja varsinkin jälkeenpäin naurettu, niin kyllä Eetu on se ensimmäinen kunnon rakkaus. Ensimmäisiin ihastuksiin liitty hyvin vahvasti mese-keskustelut ja hurjimmillaan tekstiviestit ja vaikka sillon ne tuntu isoilta, niin ei enää.

weheartit.com
En kuitenkaan näitä ihastuksia varmaan koskaan unohda, ne on ollu ihania aikoja sillon kun epätoivosesti yritettiin etsiä sitä tosi rakkautta ja maailma tuntu loppuvan jos viimenen viesti mesessä illalla oli ''öitä'', pahinta tietysti jos perässä oli piste. Mutta on myös ihana elää ihmisen kanssa jota rakastaa, you never forget your first love...



Kolmannen päivän aihe oli omat vanhemmat. Lyhyesti - ehjä perhe, tärkeimmät ihmiset mun elämässä, ja ihanat. Mun vanhemmat on meille kaikille lapsille mahdollistanu niin monia ihania asioita, asumista ulkomailla, ympäri Suomea ja aina on saanu harrastaa ja opiskella mitä tahtoo.  Ne on se tukiverkko, joka vaikeimmilla hetkillä kannustaa ja auttaa jaksamaan, enkä vois kuvitellakkaan. Niitten kanssa jaetaan ensimmäisinä elämän isot ja pienet ilot. 

weheartit.com
Oon periny niiltä tärkeitä luonteenpiirteitä, kuten määrätietoisuutta ja nöyryyttä. Teen töitä haluamani eteen, ja siitä saa kiittää molempia vanhempia. En ole saanut kaikkea mitä halusin, mutta hyvä niin. Ajattelen fiksusti, ja pienestä asti on opetettu ottamaan muut huomioon. Vanhemmat on opettanu niin paljon elämästä, ja sitten kun mulla on joskus omia lapsia, toivottavasti pystyy olemaan edes puoliksi niin hyvä vanhempi, mitä mun vanhemmat on.

weheartit.com

torstai 1. marraskuuta 2012

31 days - day 1

Koska toivon, että marraskuu menis nyt sairaan nopeesti ohi, ajattelin yrittää muistaa tehä tällästä haastetta, jossa joka päivälle on oma aihe. Lisäks nää aiheet oli mun mielestä vaan niin kivat, että haluun höpöttää niistä. Ensimmäinen aihe on esittele itsesi. 

Teille kirjottaa ruudun tällä puolen Julia, kavereitten ja monien muiden kesken Julle. En tiä vieläkään tykkäänkö tosta lempinimestä mutta 6 luokasta asti se on pitäny. Oon 19-vuotias, asun poikaystävän kanssa pienenpienessä kodissa Hämeenlinnassa. Pääsen joulukuussa ylioppilaaks, pelaan jääkiekkoa HPK:ssa ja tulevaisuudessa haluan olla johtaja.


Kuvailisin itteeni iloiseks, puheliaaks, rehelliseks ja järkeväks. Joka päivään kuuluu paljon naurua yksin, Eetun, perheen ja kavereiden kanssa. En jaksa olla hiljaa, ja samoista asioista voidaan jauhaa koko viikko. Pohdin itekseni tosi paljon turhia asioita, mitkä välttämättä ei edes mulle kuulu ja en voi välillä mitenkään ymmärtää muitten toimintaa jos se ei mun omaan järkeílevään ajatteluun sovi. Ajattelen asioita monista näkökulmista, ja yritän aina ajatella monipuolisesti ja niin, että lopulta kaikilla olis sit hyvä mieli. Monesti oon myös mielestäni oikeessa, ja nimenomaan ainoa joka on oikeessa. Oon myös tosi herkkä, ja saatan ruveta itkemään jos telkkarista tulee surullinen mainos, tai pitää puhua ärsyttävistä asioita.



Mulla on ihana perhe, vanhemmat, sisko, veli ja paljon rakkaita sukulaisia. En ikinä vois kuvitellakaan pärjääväni ilman niitä ja meillä onkin kaikilla tosi hyvät välit. Siitä oon niin onnellinen, kun tietää, että asiat vois olla niin paljon huonommin. Ystävät on mulle ihan älyttömän tärkeitä, ja usein mua harmittaa, että kaikkia ei vaan ehdi näkemään tarpeeks. En siedä sitä, että mua kohdellaan väärin ja on vaikee kuvitella, että voisin antaa anteeks kovin isoja juttuja. Tähän mun mielestä sopii vaan niin parhaiten, kohtele muita niinkuin haluat itseäsi kohdeltavan. 

Urheilu on aina kuulunu mun elämään, ja luistimilla oon ollu pienestä pitäen. Musta on ihan mahtavaa, että oon saanu harrastaa just sitä mitä haluan, eikä oo pakotettu tai painostettu mihinkään päätökseen. Harrastuksista oon tietysti saanu myös tosi suuren osan ystävistä, ja joukkueen kanssa tulee vietettyä niin paljon aikaa, että pakkohan niistä tyypeistä on pitää, että sitä jaksaa päivästä toiseen.