"Se hetki" öö... mikä hetki? Oon koko päivän miettiny, että mikä hetki, enkä tiedä vieläkään. Tärkeitä hetkiä on niin monia, menneitä ja tulevia. Ajattelin, että olisin voinu kirjottaa omista unelma häistä, unelmien kosinnasta, Suomen mestaruuden voitosta tai monista muista, mut ajattelin pysyä romanttisella linjalla.
Helmikuun 1. päivä 2010, oli pimeetä, kylmää ja olin kävelemässä reeneistä kotiin. Soitin Eetulle, että missä se on, ja koska se tulee mun luokse. Se vastas, ettei tänään ehi, soitellaan myöhemmin. Olin tottakai pettyny ja vähän myös vihanen, mitä muka sillä olis muuta tekemistä ku olla mun kanssa? Tiesin, että kämppis oli menossa muualle illaks, ja katoin vaan meidän kämpän pimeitä ikkunoita ja halusin vaan mennä koneelle tai nukkumaan.
Avasin oven, ja sielä oli kynttilöitä, ruokaa ja Eetu. Se oli tehny ihanan illallisen jälkkäreineen, sopinu mun sillosen kämppiksen kanssa, että se saa avaimet kämppään ja kämppis menee muualle. Olin siinä ihan häkeltyny ja yllättyny ja todennäkösesti varmaan ihan valmis itkemään. Muistan, että tunnelma oli tosi jännittyny ja juteltiin paljo vähemmän ku yleensä - koska tiedettiin molemmat, et sillon kaikki muuttu. Me istuttiin mun sängyllä ja oli pimeetä ja hiljasta ja sillon käytiin hyvin vähä sanainen keskustelu siitä, että nyt voitas kyllä virallisesti seurustella.
Siitä asti ollaan oltu ku paita ja peppu. Oikeestaan jo paljo ennemminkin. Kaikille muille asia oli ihan itsestäänselvä, mutta varsinki toi koko yllätys-illallinen tuli niin puun takaa ja oli niin ihanan romanttista, että en koskaan halua unohtaa sitä iltaa ja niitä tunteita. Tää on just sellanen hetki, josta ois halunnu ottaa täydellisen valokuvan, josta näkyis kaikki ne ihanat jännityksen ja rakastumisen vibat ja kaikkee.







