torstai 15. marraskuuta 2012

15 my dreams

Mun suurimpiin unelmiin ei oikeen koskaan oo kuulunu mitään kovin erikoista tai jännittävää. Oon saanu harrastaa sitä mitä tykkään, ja varsinki jääkiekossa on saavutettu jo paljonkin, SM-kultaa, muita mitaleja ja nuorten MM-kisajoukkueeseenkin pääsin mukaan 2010. Oon kokenu niin paljon kaikkia hienoja juttuja elämän aikana, asunu ulkomailla vuosia, pitäny hauskaa ja ympärillä on ihania ystäviä, sukulaisia ja perhe.


Ehkä mun suurin unelma on vaan onnellinen elämä, perhe ja se, että rakkaat pysyy terveinä. Haluan hienot häät, oman kodin jossain mukavalla paikalla, muutaman lapsen ja kivan työpaikan. Tietysti olis myös kiva matkustella, nähdä maailmaa ja ehkä vielä joskus asua ulkomailla, Kanada on erityisesti lähellä sydäntä - sinne täytyy vielä päästä.


Lapsesta asti mun haave on ollu ostaa oma hevonen. Ajanpuutteen takia se harrastus on jääny, mutta olis ihanaa jos joskus vielä olis aikaa ja rahaa ostaa oma hevonen. En unelmoi suurista kilparadoista, vaan siitä, että olis kiva heppa jota rapsuttella ja käydä sen kanssa maastolenkeillä tai hyppiä esteitä. Maybe some day...

tiistai 13. marraskuuta 2012

13 - this week

Tuntuu hassulta kirjottaa tästä viikosta, kun on vasta maanantai tiistai. Eilen oli kivat reenit, ja muutenkin tällä viikolla toivottavasti on. Nyt kun maajoukkue-tauko on ohi ja pelit taas alkaa, niin saattaa olla, että reenien jälkeen jaksaa jopa kävellä kotiin - toisin kuin viimeset kaks viikkoo. Pelit jatkuu ja taitaa olla kauden ensimmäinen kokonaan koti-viikonloppu edessä. Pelit tulee olemaan tosi kovia, ja pisteet tärkeitä, kun lauantaina pelataan kärppiä, ja sunnuntaina kalpaa vastaan. 


Töitten suhteen tällä viikolla ei oo yhtään mitään tiedossa, ja toivon todella, että siihen asiaan tulis muutos ja pian. Palkkapäivä on tosin x2 joten ehkä vietän aikaani vaan tuhlaten rahaa. Oon suunnitellu jo vähän joululahjoja, ja sit tietenki joulukoristeita, koska kohta on enää kuukausi jouluun. 


Voisin myös yrittää tehdä valmiiks kaulahuivin, jonka alotin varmaan vuosi sitten. Todella kauanhan siinä varmaan kestäis ku saisin vaan otettuu puikot käteen ja taas alotettuu. Viime viikolla alotettu siivous pitäs myös tehdä loppuun, ja siinäki todennäkösesti kestäis tosi kauan, mutta aina tulee kaikkee tärkeetä muuta esim. frendit telkkarista.  


Todella kiireiseltähän tää viikko siis näyttää, saa nähä mitä jaksan tehä vai vietänkö aikaa vaan pinterestissä haaveillen uudesta kodista tai häistä tai siitä, että osais ja viittis leipoo. Tässä kuitenki sit kuvia uusista kengistä jotka löyty K-Kengästä. Sielä oli vaikka mitä ihania, ja kokeilin varmaan kymmeniä eri kenkiä, kunnes näin nää hyllyllä ja totesin, että no jos vielä yksiä kokeilen. Ne sit osu ja uppos, enkä malta odottaa, että voin lähtee käveleen hallille uudet popot jalassa. 

maanantai 12. marraskuuta 2012

12 - käsilaukussani

En oo ehtiny pariin päivään ees avata tätä läppäriä, joten en aio ruveta nyt selittämään uskonnosta, enkä sisaruksista sun muista. Kuulun kirkkoon ja mulla on sisko ja veli ja ne on ihania. Käsilaukun sisällöstä voin sen sijaan kertoo. Paras asia, mitä sielä on tänään ollut, on iso pussillinen HALLOWEEN-karkkeja, jotka ihana ystävä toi tuliaisiksi jenkeistä, ja sain ne siis tänään reeneissä itselleni. Fiilistelen vanhoja muistoja siitä, miten aina laitoin halloweeninä kaikki karkit lattialle, ja lajittelin ne omiin kategorioihinsa ja sit me veljen kanssa vertailtiin, että kuka oli saanu eniten. 




Laukusta on tänään löytyny myös 2 kpl pääsykoekirjoja, joita yritän tässä pikkuhiljaa alkaa lukea. Oon taas muuttanu suunnitelmia, ja nyt rupeen lukeen yliopiston pääsykokeisiin. Sain kirjat lainaan isosiskolta, ja katotaan sit näitten jälkeen, et kannattaako jatkaa vai vaihdetaanko aihetta. Koska olin eilisen ja tämän päivän käymässä kotikotona, laukusta löytyi myös ruokaa. Äiti laitto mukaan pakastemansikoita, mehua, nakkeja ja lihapullia. Kun se toi mua takas kotiin, suunniteltiin ylppäreitä, ja ei, en jaksa todellakaan odottaa. Liian pitkä aika. 


Riippumatta siitä mihin olen menossa, tai mistä olen tulossa niin laukussa on avaimet ja rahapussi. Kuka olis arvannu? Joskus pidän mukana myös kalenteria ja varahanskoja, töissä on aina meikkipussi, kampa ja hiuslakkaa. Mistä tuliki mieleen, toissa päivänä harjasin hiuksia ja se harja katkes. Muovinen harja H&M:ltä, ihan keskeltä meni vaan poikki ja sit se toinen pala lensi lattialle. Seisoin siinä suu auki ja käskin Eetun tulla kattomaan mitä tapahtu. Erittäin jännittävää! 



torstai 8. marraskuuta 2012

always wear your invisible crown

Oon viimeks käyny kampaajalla leikkauttamassa hiuksia 2008 ennenkö lähin rippileirille. Pyysin kampaaja ottamaan vähän latvoista pois, mutta en tiennyt, että vähän on 20 senttiä. Nyökyttelin itkua pidätellen ja kehuin, että tosi kivat tuli - sit pyöräilin äkkiä kotiin ja itkin äitille, että kaikki on pilalla. Sen jälkeen en oo antanu kenenkää muun ku itseni koskea saksilla mun hiuksiin, niin ei oo tullu mitään järkyttäviä kriisejä.


Tänään olin kuitenkin tosi rohkee, kun kävin varaamassa ajan ylppäri-kampaukseen. Olin jo melkeen poistumassa tyytyväisenä yhen ajan kanssa, kun sain jonki sortin suonenvedon ja varasin vielä ajan leikkaukseen ja värjäykseen. Nyt mulla on sit täs muutama viikko aikaa päättää, että mitä mä teen ja toinen asia on kerätä sitä kuuluisaa rohkeutta avaamaan suunsa, kieltää leikkaamasta liian lyhyeks jne. 


Tosi radikaalia muutostahan mä todellaki ajattelin tehä. Säilyttää pituutta, vähän kerroksia ja tumma väri, ehkä raitoja jos oikein villiks menee. Toisaalta mua myös kiinnostais vaalentaa latvoja niinku tossa yhessä kuvassa, mut en tiä uskallanko. Siis ihan hirveen hankalaa ja tärkeitä päätöksiä, mut en mä kyllä halua, et hiukset on kamalan näköset ylppärikuvassa. Auttakaa!

8 - what moment?

"Se hetki" öö... mikä hetki? Oon koko päivän miettiny, että mikä hetki, enkä tiedä vieläkään. Tärkeitä hetkiä on niin monia, menneitä ja tulevia. Ajattelin, että olisin voinu kirjottaa omista unelma häistä, unelmien kosinnasta, Suomen mestaruuden voitosta tai monista muista, mut ajattelin pysyä romanttisella linjalla.

Helmikuun 1. päivä 2010, oli pimeetä, kylmää ja olin kävelemässä reeneistä kotiin. Soitin Eetulle, että missä se on, ja koska se tulee mun luokse. Se vastas, ettei tänään ehi, soitellaan myöhemmin. Olin tottakai pettyny ja vähän myös vihanen, mitä muka sillä olis muuta tekemistä ku olla mun kanssa? Tiesin, että kämppis oli menossa muualle illaks, ja katoin vaan meidän kämpän pimeitä ikkunoita ja halusin vaan mennä koneelle tai nukkumaan. 

Avasin oven, ja sielä oli kynttilöitä, ruokaa ja Eetu. Se oli tehny ihanan illallisen jälkkäreineen, sopinu mun sillosen kämppiksen kanssa, että se saa avaimet kämppään ja kämppis menee muualle. Olin siinä ihan häkeltyny ja yllättyny ja todennäkösesti varmaan ihan valmis itkemään. Muistan, että tunnelma oli tosi jännittyny ja juteltiin paljo vähemmän ku yleensä - koska tiedettiin molemmat, et sillon kaikki muuttu. Me istuttiin mun sängyllä ja oli pimeetä ja hiljasta ja sillon käytiin hyvin vähä sanainen keskustelu siitä, että nyt voitas kyllä virallisesti seurustella. 


Siitä asti ollaan oltu ku paita ja peppu. Oikeestaan jo paljo ennemminkin. Kaikille muille asia oli ihan itsestäänselvä, mutta varsinki toi koko yllätys-illallinen tuli niin puun takaa ja oli niin ihanan romanttista, että en koskaan halua unohtaa sitä iltaa ja niitä tunteita. Tää on just sellanen hetki, josta ois halunnu ottaa täydellisen valokuvan, josta näkyis kaikki ne ihanat jännityksen ja rakastumisen vibat ja kaikkee. 

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

7 - my best friend

Tän päivän aiheena olis paras ystäväni, mutta en osaa millään valita parasta, enkä haluakaan. Harrastusten kautta oon saanu tavata ihan älyttömän määrän ihania ihmisiä, joista on myös tullu hyviä ystäviä. Kun joukkueen kanssa jaksaa viettää 3-4 tuntia joka ilta, sielä on pakko olla myös hyviä tyyppejä. Joukkueessa olevat ystävät tietää millanen oon huonolla tuulella, miten mut saa hyvälle tuulelle ja tukee kun sitä tarvitaan. Ne kannustaa just sillon ku tarvii, ja pitkillä bussireissuilla jutut menee niin syvälliseks, että kyllä koen, että mut tunnetaan tosi hyvin - ja toisin päin. 

2010

Yläasteelta on muutama ihana ystävä, joitten kanssa juttu jatkuu siitä mihin on jääty, vaikka ei nähtäiskään muutamaan kuukauteen. Ne tytöt on ihan hupsuja, ja tylsää ei ainakaan tuu kun viisaat päät lyödään yhteen. Yhteen näistä tytöistä halusin 7. luokalla tutustua, koska kuulin, että sillä on poni. Yläaste ois varmaan ollu hyvin erilainen ilman näitä kaikkia tyttöjä, ja onki ihanaa, että ollaan yhessä koettu kaikkee hauskaa ja fiksua. 
2009
2008
Vaikka Eetu yrittää väittää, että me ei olla parhaita ystäviä ( koska parisuhteen ulkopuolellakin pitää olla paras ystävä... ), niin ollaan me. Voin kertoo sille ihan mitä vaan, se jaksaa mun kiukuttelua ja naurattaa mua päivästä toiseen. Lisäks me vaan niin hyvin ymmärretään toisiamme, että en oikeen ees voi tajuta. Ei tartte ees sanoja ku tietää mitä toinen ajattelee. 

2012




tiistai 6. marraskuuta 2012

6 - a day with me

Pääsin nyt, kello 21.43 vasta kunnolla istumaan alas tietokoneen ääreen. En todellakaan ole aikasemmin ees kattonu mikä tän päivän aihe ois ollu, joten itseotettuja kuvia ei ole. Ajattelin kuitenkin kertoo vähän mun erittäin mielenkiintosesta päivästä, joka koostui töistä ja reeneistä. 

Heräsin 7:15 ja pistin teen mukiin ja kävin nopeesti koneella samalla ku meikkasin, puin, katoin frendejä ja söin aamupalaa. Taisin syödä puuroa ja omenahilloo jos oikein muistan ja tavallista lipton-teetä sokerilla. Aika rajua tähän asti. Maanantaina töissä oli vähän kylmä kun olin pihalla, joten otin laukkuun vielä hupparin ja tuulihousut mukaan ja lähin autolla kohti päiväkotia, jossa olin sijaisena pari päivää.

Olin n. 8:10 töissä, päiväkodilla siis, ja päivä meni nopeesti taas lapsien kanssa leikkien, lukien, piirtäen, ja ulkoillen. En oo muuten koskaan aiemmin ollu työssä, jossa aika menis noin nopeesti! Ehin kattoo kelloa ekaa kertaa n. 12 aikaan, ja loppupäivä varsinki meni nopeesti. Kävin kaupassa nopeesti töitten jälkeen, ostin keittojuureksia, nakkeja ja kolmioleivän.

16:30 olin kotona, pistin salkkarit tallennukselle ja söin kolmioleivän ja rahkan ja ... pari leipää ja ja ja ... teetä. Piti sit melkeen heti jo lähtee reeneihin, ja hallilla odotteli uudet talvitakit. Kiva saada uus laskettelu-mallinen takki nyt kun alkaa jo tuntuu niin kylmältä, ja märältä! Reenit alko 17:30 ja lähettiin ensiks puolen tunnin juoksulenkille, jonka jälkeen päivän teemana oli rappuset. Me kiivettiin niitä kaveri repparissa, sylissä, pomppien, kävellen, juosten... mitä vielä. Tässä vaiheessa hapotti. Sit tehtiin vielä keskivartaloo jossa olo alko tuntuu niin kömpelöltä, että hyvä kun tärisevät jalat edes saatiin raahattua koppiin ja pukemaan. Tää reilun tunnin hikoilu ei tietenkään riittäny, pistettiin kamat päälle ja jäälle vielä 50 minuutiks, teemana näköjään oli luistelu. Luisteltiin, luisteltiin ja luisteltiin. Hikee tuli n. 3 litraa ja ihon lämpötila oli n. 100C astetta. 

Kotiin tulin kai joskus 21:00 aikoihin en ees oikeen tiiä, tein nakkikeittoo johon tuli periaatteessa nakkeja, lihakuutio ja porkkanoita. Se on hyvää. Taidan ottaa sitä vielä toisenkin ison kulhollisen. Ja ehkä kolmannenkin. Kattelen tässä salkkareita, ihan hirvee jakso taas. Kaikenlaista hullua ne tohonkin käsikirjotukseen pistää! Samalla puhun puhelimessa, tekstailen ja kirjotan tätä. Eli yhteenveto mun päivästä, ruokaa, reeniä ja töitä. Melko mielenkiintosta.

Yritin kovasti löytää netistä kuvaa, joka kuvastais tunnetta ja olotilaa kun me kunnolla reenataan. Mut se ei oo kyl lähelläkään allaolevan näköstä kun me tosissaan mennään. Se kuva, jonka oisin tähän postaukseen halunnu laittaa, olis ollu itkevä, 100% hikoileva, vihanen ja viimesilleen pinnistävä urheilija tekemässä esim. kyykkyjä tai jotain rumalla ilmeellä. Olis tietty ihan ok joskus reenatessa voida sanoo, että onpas hyvä fiilis. No en oo tässä parin viikon aikana ainakaan kokenu sitä hyvää fiilistä, on vedetty taas niin äärimmilleen, että tekis mieli vaan mennä sänkyyn ja pysyä sielä. 

weheartit.com