torstai 22. marraskuuta 2012

22 - obviously I'm shocked

Oon todellakin järkyttyny miten paljon näitä päiviä oon skippaillu. Mut ihan oikeesti, jotkut aiheet oli niin idioottimaisia, et ei kannattanu edes yrittää. Esim. "toinen hetki"? No en meinannu keksiä ensimmäistäkään, joten päätin jättää vaan väliin ja tehä tänään listan asioista jotka järkyttää mua tänään.

- Se, miten paljon ihmiset menee siitä mistä aita on matalin, puhuu ittelleen asioita, joita ei välttämättä ansaitse, ja silleen ''huijaa'' tiensä eteenpäin
- Monien piittaamattomuus täysin muitten tunteista. Mitäs muilla väliä, kunhan mulla kulkee vai mitä?
- Miten paljon miehet voi ymmärtää väärin... Vaikka asiaa yrittäis vääntää rautalangasta
- Miten helposti alan itkemään, I'm not crying because I'm sad, I'm crying because of us having this conversation!
- Paljonko voisin syödä reenien jälkeen. Luulin, että oon ihan täynnä ku sain noi mun pikkueväät kumottua äsken, mutta kaipaisin silti vielä jotain
- Miten voin keskellä yötä herätä siihen, että hakkaan päätä lipaston laatikon erittäin terävään kulmaa... Tai siis, että miks pitää tehä tollasia asioista unissaan. 

Tottakai mua järkyttää myös monenmonet muut asiat, mutta sen kunniaks, että tänään on thanksgiving, ajattelin vielä kertoo, että oon erittäin thankful mm. siitä, että mulla on maailman paras perhe, Eetu, sukulaiset, ihania ystäviä, terveys, koti, ja ylipäätään elämässä asiat on kivasti. <3 

tiistai 20. marraskuuta 2012

20 - this month

Tässä kuussa on tapahtunu ihan kivasti kaikkee, vaikka n. kuukausi sitten kirosinkin, kuinka marraskuun vois pyyhkiä kalenterista ihan kokonaan pois! En tiä, ehkä odotan ylppäreitä niin paljon ja joulua ja sitä, että Eetu pääsee intistä, niin oon tavallaan unohtanu miten kivoja juttuja täs on oikeestaan tapahtunu, ja mitä kivaa viel edes.

Ihan heti tän kuun alussa me tehtiin pikku reissu pohjanmaalle juhlimaan mun mumman synttäreitä. Oli niin kivaa käydä ostamassa kaupasta eväät, odottaa pikkusen jännittyneenä sitä junaa laiturilla ja tutun Tampereen aseman jälkeen edelleen istua sielä junassa. Elämän pienenpieniä iloja. Mutta siis, meillä oli hauska reissu.

hyvissä hommissa

Kun meillä oli 2 viikkoo taukoo peleistä, reeneissä oli sit sitäkin rankempaa. Tän takia oli pakko ottaa liikaa ufo-shotteja, mennä hanniin tanssimaan, voida huonosti ja seuraavana päivänä nukkua viiteen asti. Raskaat työt vaatii raskaat huvit. Siihen ei todellakaan ole mitään muuta selitystä.

pinterest.com

Oon myös työttömänä ja tylsistyneenä ollessani kierrelly kaverin kanssa Hämeenlinnan kahviloita ja pohtinu miten me yhdessä parannettais maailmaa. Onneks on kavereita joilla on aikaa istua kahvilla 3 tuntia keskellä päivää. Meinasin kirjottaa, että sekoisin varmaan muuten, mutta oon tainnu jo. Eetu epäilee, että puhun ittekseni ku oon yksin kotona. Täytyis varmaan löytää niitä töitä pikku hiljaa... Kävisin töissä mielelläni nimittäin ihan joka viikko.

Yo-tulokset tuli vihdoin ja viimein, ja musta nyt sitten tuli yhden ällän ylioppilas. Oon niin ylpee ittestäni, että voisin haljeta. Ihanaa, että kerranki onnistu jossain. Mut toisaalta on myös haikeeta, nytkö pitää ruveta aikuistuun ja oikeesti miettii mitä haluu tehä? Eikö voi enää vaan sanoo tuttuu ja turvallista ''oon vielä lukiossa'' tai ''ehkä sit joskus lukion jälkeen''? Ihan hirveetä.


Näitten kivojen juttujen lisäks edessä on vielä ens viikolla kampaaja, juhlien järjestämistä, isin synttäreitä ja muuta mukavaa. Ei marraskuuta tarvikkaan pyyhkiä pois. Tää on ihan kiva.


Kuvat on mun puhelimesta, mitä on tässä kuussa tullu otettuu. Ois hienoo, että siinä ois parempi kamera, koska en oo ehtiny/jaksanu/viittiny/muistanu kantaa oikeeta kameraa mukana. Älkää häikäistykö mun otsasta, se loistaa useemmassa ku yhdessä kuvassa aika mahtavasti. 

maanantai 19. marraskuuta 2012

(1)9 things I regret

En mielestäni kadu kovinkaan monia asioita, oikeestaan ei tuu mieleen yhtäkään maailmaa mullistavaa asiaa, jonka haluaisin ehdottomasti saada tekemättömäksi. Yritän ainaki toimia niin, ettei tarvi jälkikäteen sitten harmitella. Tuli kuitenkin tosta otsikosta mieleen ihan huippu hauska idea, eli 9 asiaa, joita kadun. 

1. Se, että söin just pussillisen sipsejä. Ja dipin. En ees sano tähän mitään puolustukseks - en vaan voi vastustaa. 
2. Tilasin puhelinmyyjältä ( taas ) lehden, jota en tarvi. Oon todella helppo huijattava, esimerkkinä 5kk MeNaiset-lehden tilaus, joka vasta pari viikkoo sit loppu. Luulin saavani aivan mahtavan suuren paketin täynnä Lumene-tuotteita, mutta sainki huulikiillon ja ripsarin. Lehdet ja huulikiilto meni äitille, enkä yhtäkään niistä lehdistä lukenu kokonaan. Nyt ois taas yks lasku maksamatta ja puolivuotta  lehtiä tulossa, mutta kadotin laskun. Ärsyttää vielä enemmän.
3. Heräte-ostokset. Kassan lähellä ei pitäs olla käden ulottuvilla mitään kivannäköstä tai halpaa, ja myyjän ei tarvis mulle kertoo, kuinka tarvin 3 pulloa glitteriliimaa ihan vaan siks, että ne maksaa vaan 6 euroa.

4. Kadun tai harmittelen, ihan miten vaan, sitä, että enkun kirjotuksissa vaihdoin esseen otsikon. -5p. Ja unohdin laittaa tehtävän numeron otsikon eteen. -5p. 
5. Se, että en siivonnu jälkiä heti pois tästä pöydältä, kun lopetin askartelun. Nyt on kyniä ja saksia ja liimaa ja pikkusia paperiroskia joka paikassa. Välillä mulle on todella ylitsepääsemättömän vaikeeta, vaan siivota heti jäljet kun lopettaa jonku jutun.
6. Ei menty Rodoksella sellaselle glass bottom boat -miniristeilylle. Olisin hirveesti halunnu nähä mitä sielä meressä uiskentelee.

7. Kuvittelin pystyväni oikeesti keksimään 19 asiaa, mutta en todellakaan keksi. Vaihdoinkin pelkkään yhdeksään asiaan. 
8. En jaksanu viittiny pedata sänkyä kun heräsin, vaikka mun mielestä iltasin on ihan parasta vaan ottaa päiväpeitto pois ja mennä siistiin sänkyyn nukkumaan. Nyt on kaikki peitot ja tyynyt ihan mytyssä, eikä huvita mennä selvittämään sitä. 
9. En pidä kameraa tarpeeks usein mukana. Haluisin ottaa ja osata ottaa enemmän ja parempia kuvia, mutta varsinkin nyt, kun päivän aikana ei välttämättä hetkeekään paista aurinko, niin en löydä motivaatioo ottaa kuvia ruskee/harmaasta maisemasta.

lauantai 17. marraskuuta 2012

work hard, play hard

En tykkää näistä päivän aiheista enää yhtään. Mieleisin muisto... En jaksa edes miettiä asiaa sen kummemmin, koska ei oo ollu tapana pistää muistoja mihinkään järjestykseen, niin monet on ihania omalla tavallaan. Sen sijaan ajattelin kertoo päivästäni, joka on sujunu kuten monet muutki kotipeli-päivät. Tänään pelattiin Kärppiä vastaan, ja aamu alko sillä, että Eetu heräs aikasemmin, ja mä jäin vielä hetkeks sänkyyn nukkumaan tai pyörimään. Herään 09:00 jos peli alkaa 14:00. Pistän telkkarin päälle, kattelen disney channelia ja heräilen ihan rauhassa. 

Eetu lähti omalle pelireissulleen ennen kymmentä, ja samalla oven avauksella lähin mäkin aamukävelylle, n. 20min. Puhun joko äitin kanssa puhelimessa, tai sit vaan kuuntelen musiikkia. Kävelen reippaasti ja ympärinsä, ilman mitään päämäärää tai tarkotusta. Sit ku masu alkaa murista niin kotiin ja aamupalalle. Harvoin pystyn noin aikasin kunnon ruokaa syömään, joten kunnon aamupala saa riittää + eväät peliin. 

Ehin vielä hetken olla koneella ja kattella frendejä, mut sit ku aloin meikkaan ja vaihtaan vaatteita ( pelipäivä, oranssit housut ) niin jostain hiipi taas esiin se pelipäivän tärinä fiilis. Sitä ei oikeen voi selittää. Se on vaan pelipäivän tärinä. En muista, et mikään jännitys tai muu sais aikaan samaa tunnetta. Jos ajan autolla, musiikki on täysillä. Jos kävelen, musiikki on täysillä ja kävelen nopeesti. 

En pelaa enää Tapparassa. Mutta kukaan ei myöskään enää ota oikeen kuviakaan.

Hallilla ensimmäinen asia on tee. Vettä, ihan sama mitä teetä, ja kaks palaa sokeria. Sit koppiin, mailan erkkaus ja muut pakolliset, vaatteet ja samalla se tee sit tulee juoduks ku juttelee muitten kans, valmistautuu peliin ja kuuntelee valmentajien neuvoja. Ennen jää verkkaa teen 20min verkan, juoksua, heiluttelua, venyttelyä, keskivartaloo, punnerruksia, juoksua ja vähän lisää venyttelyä. Viimesen spurtin aikana pitää tulla hyvä biisi. Sit koppiin ja iso mukillinen vettä, ja toinen mukillinen urheilujuomaa. En tykkää siitä, että on kiire pistää kamat päälle. Pidän monta taukoo siinä pukemisen aikana ja mietin kaikkia tärkeitä juttuja. Sukat pitää olla hyvin teipattu, vasen luistin menee jalkaan eka, oikeen luistimen rusetti menee tuplasolmuun, vasemman ei. Hihat kyynärsuojien alle. Käsiin vähän käsidesiä ja hanskat käteen. Sit kopautus kerhon logoon kun astuu kopin ovesta ulos.

Ja mitä teen pelin jälkeen? No syön. Ihan mitä vaan. Missä vaan, kaikki kelpaa. Istun koneella, katon telkkaria ja nyt odottelen, että Eetu tulis jo reissultaan kotiin. Tänään hävittiin, huomenna täytyy voittaa.

torstai 15. marraskuuta 2012

15 my dreams

Mun suurimpiin unelmiin ei oikeen koskaan oo kuulunu mitään kovin erikoista tai jännittävää. Oon saanu harrastaa sitä mitä tykkään, ja varsinki jääkiekossa on saavutettu jo paljonkin, SM-kultaa, muita mitaleja ja nuorten MM-kisajoukkueeseenkin pääsin mukaan 2010. Oon kokenu niin paljon kaikkia hienoja juttuja elämän aikana, asunu ulkomailla vuosia, pitäny hauskaa ja ympärillä on ihania ystäviä, sukulaisia ja perhe.


Ehkä mun suurin unelma on vaan onnellinen elämä, perhe ja se, että rakkaat pysyy terveinä. Haluan hienot häät, oman kodin jossain mukavalla paikalla, muutaman lapsen ja kivan työpaikan. Tietysti olis myös kiva matkustella, nähdä maailmaa ja ehkä vielä joskus asua ulkomailla, Kanada on erityisesti lähellä sydäntä - sinne täytyy vielä päästä.


Lapsesta asti mun haave on ollu ostaa oma hevonen. Ajanpuutteen takia se harrastus on jääny, mutta olis ihanaa jos joskus vielä olis aikaa ja rahaa ostaa oma hevonen. En unelmoi suurista kilparadoista, vaan siitä, että olis kiva heppa jota rapsuttella ja käydä sen kanssa maastolenkeillä tai hyppiä esteitä. Maybe some day...

tiistai 13. marraskuuta 2012

13 - this week

Tuntuu hassulta kirjottaa tästä viikosta, kun on vasta maanantai tiistai. Eilen oli kivat reenit, ja muutenkin tällä viikolla toivottavasti on. Nyt kun maajoukkue-tauko on ohi ja pelit taas alkaa, niin saattaa olla, että reenien jälkeen jaksaa jopa kävellä kotiin - toisin kuin viimeset kaks viikkoo. Pelit jatkuu ja taitaa olla kauden ensimmäinen kokonaan koti-viikonloppu edessä. Pelit tulee olemaan tosi kovia, ja pisteet tärkeitä, kun lauantaina pelataan kärppiä, ja sunnuntaina kalpaa vastaan. 


Töitten suhteen tällä viikolla ei oo yhtään mitään tiedossa, ja toivon todella, että siihen asiaan tulis muutos ja pian. Palkkapäivä on tosin x2 joten ehkä vietän aikaani vaan tuhlaten rahaa. Oon suunnitellu jo vähän joululahjoja, ja sit tietenki joulukoristeita, koska kohta on enää kuukausi jouluun. 


Voisin myös yrittää tehdä valmiiks kaulahuivin, jonka alotin varmaan vuosi sitten. Todella kauanhan siinä varmaan kestäis ku saisin vaan otettuu puikot käteen ja taas alotettuu. Viime viikolla alotettu siivous pitäs myös tehdä loppuun, ja siinäki todennäkösesti kestäis tosi kauan, mutta aina tulee kaikkee tärkeetä muuta esim. frendit telkkarista.  


Todella kiireiseltähän tää viikko siis näyttää, saa nähä mitä jaksan tehä vai vietänkö aikaa vaan pinterestissä haaveillen uudesta kodista tai häistä tai siitä, että osais ja viittis leipoo. Tässä kuitenki sit kuvia uusista kengistä jotka löyty K-Kengästä. Sielä oli vaikka mitä ihania, ja kokeilin varmaan kymmeniä eri kenkiä, kunnes näin nää hyllyllä ja totesin, että no jos vielä yksiä kokeilen. Ne sit osu ja uppos, enkä malta odottaa, että voin lähtee käveleen hallille uudet popot jalassa. 

maanantai 12. marraskuuta 2012

12 - käsilaukussani

En oo ehtiny pariin päivään ees avata tätä läppäriä, joten en aio ruveta nyt selittämään uskonnosta, enkä sisaruksista sun muista. Kuulun kirkkoon ja mulla on sisko ja veli ja ne on ihania. Käsilaukun sisällöstä voin sen sijaan kertoo. Paras asia, mitä sielä on tänään ollut, on iso pussillinen HALLOWEEN-karkkeja, jotka ihana ystävä toi tuliaisiksi jenkeistä, ja sain ne siis tänään reeneissä itselleni. Fiilistelen vanhoja muistoja siitä, miten aina laitoin halloweeninä kaikki karkit lattialle, ja lajittelin ne omiin kategorioihinsa ja sit me veljen kanssa vertailtiin, että kuka oli saanu eniten. 




Laukusta on tänään löytyny myös 2 kpl pääsykoekirjoja, joita yritän tässä pikkuhiljaa alkaa lukea. Oon taas muuttanu suunnitelmia, ja nyt rupeen lukeen yliopiston pääsykokeisiin. Sain kirjat lainaan isosiskolta, ja katotaan sit näitten jälkeen, et kannattaako jatkaa vai vaihdetaanko aihetta. Koska olin eilisen ja tämän päivän käymässä kotikotona, laukusta löytyi myös ruokaa. Äiti laitto mukaan pakastemansikoita, mehua, nakkeja ja lihapullia. Kun se toi mua takas kotiin, suunniteltiin ylppäreitä, ja ei, en jaksa todellakaan odottaa. Liian pitkä aika. 


Riippumatta siitä mihin olen menossa, tai mistä olen tulossa niin laukussa on avaimet ja rahapussi. Kuka olis arvannu? Joskus pidän mukana myös kalenteria ja varahanskoja, töissä on aina meikkipussi, kampa ja hiuslakkaa. Mistä tuliki mieleen, toissa päivänä harjasin hiuksia ja se harja katkes. Muovinen harja H&M:ltä, ihan keskeltä meni vaan poikki ja sit se toinen pala lensi lattialle. Seisoin siinä suu auki ja käskin Eetun tulla kattomaan mitä tapahtu. Erittäin jännittävää!