tiistai 27. marraskuuta 2012

27 - my favorite place in the world

Koska me ollaan matkusteltu tosi paljon, oon oppinu nauttimaan siitä paikasta missä milloinkin oon. Kaikkien ihanien kaupunkien, rantojen ja kotien joukosta kuitenkin löytyy muutama, joihin vaan aina haluis palata. Yksi suosikkipaikkoistani on Tampere. Haluun muutta sinne, lähelle mun perhettä ja ystäviä, kävellä aurinkoisena syyspäivänä Hämeenkadulla ja nauttia ihmisten hulinasta. 

Kanada 2001?
Kanadaan on varsinkin nyt viime vuosina ollu taas kova kaipuu, ja haluisin muuttaa sinnekki vielä joskus. Onneks Eetu on helposti houkuteltavissa, jos vaan NHL lähtis taas jonain päivänä pyöriin. Tuntuis kuitenkin liian haikeelta jättää kaikki rakkaat tänne Suomeen, joten kaikki sais kyllä sit tulla mukaan. 

Rodos 2012

Kotikoti on tottakai myös yks mun suosikkipaikoista. On ihana kattella myöhään illalla äitin kanssa salkkareita tai vain elämää, syödä hyvää ruokaa ja vaan olla perheen kans. Jääkaapissa tai kaapeissa on aina ruokaa, ja oma huone on kans aina oma huone. Kyllästyin yläasteella ihan täysin hevos-tapetteihin jotka valitsin kun taloa rakennettiin, joten leikkasin sit lehdistä tosi paljon erilaisia tekstejä ja kuvia. Liimailin niitä heppakuvien päälle, ja on ihana nyt monta vuotta myöhemmin kattella niitä seiniä, ja muistella mitä sillon pyöri mielessä. 

2009
Jäähallilla tulee vietettyä tosi paljon aikaa, ja Hämeenlinnan jäähalli on myös paikka jossa viihdyn. Sinne on kiva mennä, ja ihmiset on niin mukavia ja auttaa kun sitä tarvitaan. Kerho-ravintolasta saa hyvää ruokaa, meillä on hieno pukukoppi ja muutenkin kiva halli. Metritiskin jää on just hyvä luistella, sielä ei oo liian kylmä, eikä liian lämmin. Ja tärkeintä, valot ei oo keltaset, eikä hämärät. Yleensäkkin jäähalleissa on se ihana tuoksu, ei sitä ees osaa kuvailla mitenkään, mutta se vaan on niin kotosa.


26 - what I'm afraid of

Eikö ookkin mukavaa, etten jaksa tai ehdi kirjottaa mistään muista, ku näistä valmiista haasteen aiheista. Onneks tää kuukausi on kohta ohi, ja voi palata normaaleihin rutiineihin, eikä tartte miettiä tälläsiä hyvin syvällisiä juttuja kovinkaan paljoo. Koska aihe on niinkin synkkä, kuin mitä pelkään, ajattelin pistää ilosia ja pirteitä kuvia sekaan, jotka otin lauantaina ennenkö lähin juhlistamaan kaverin 30-synttäreitä ravintolaan. 


Kuolema. Pelkään sitä, että mun rakkaille sattuu jotain. Joskus on ärsyttävää, kun tavallisissa tilanteissa tulee mieleen mitä kaikkee kamalaa vois tapahtua just nyt. Ehkä sillä on kuitenkin joku tarkotus, opettaa olemaan ainakin varovainen tai jotain? Ja tän takia myös jotku ihan normi tilanteet pelottaa mua, ku oon varma, et just seuraavalla vastaantulijalla on puukko taskus ja se iskee sen mun kylkeen.


Hissit. Aivan kamalaa. Luotan kyllä uusiin hisseihin, ja mun katse hakee aina sen pienen kyltin, että koska hissi on viimeks huollettu. Jos se toinen seinusta on sellanen avoin, että siitä näkee miten kerroksia menee ylös tai alas, se ahdistaa. Kamalimmassa hississä ikinä olin vähän aikaa sitten, se oli just niinku Titanicissä, sellaset rautaset häkkiverkko-hässäkkä-ovet, näki miten kerrokset vaihtu ja tais olla 1956 se hissi asennettu. Itkin. Ja vielä 4h myöhemmin, baarin jälkeen kun tultiin kotiin, kauhistelin edelleen miten kamalaa se oli. Nyt ku oon tätä asiaa tässä miettiny, niin ihan varmasti nään jotain hissi-painajaista ku meen nukkumaan. 


Oon koittanu miettiä mistä hissi-pelko johtuu, mutta en keksi mitään hyvää selitystä sille. En oo tietääkseni koskaan jääny jumiin hissiin, eikä mitään muutakaan kovin shokeeraavaa. En kai kauheesti pelkää mitään hämähäkkejä, käärmeitä tai kaloja, mutta kissat on vähän pelottavia. Niistä vaan ei voi tietää mitä ne ajattelee. Ja pelkään sitä, että saan kiekon tai luistimet tai mailan kaulaan. Ja ku hetken täs oon tuijotellu noita kuvia, joissa ripset on aivan järkyttävät, muistin, että pelkään, että toisesta silmästä tippuu kaikki ripset irti ennen seuraavaa huoltoo, ja sit joudun maksaa uusien ripsien hinnan ja mulla ei oo rahaa. 

lauantai 24. marraskuuta 2012

24 crying in the shower so no one can see your tears

Tämä saa minut itkemään. Ihan ku niitä asioita ois vaan yks. Oon sellanen, et voin oikeestaan ruveta itkemään melkeen mistä syystä tahansa, ilosta tai surusta, liiasta naurusta ja sen jälkeisestä lähestulkoon tukehtumisesta, vitutuksesta, ihanasta säästä ulkona tai siitä, että on liikaa pölyä lipaston päällä enkä jaksa pyyhkiä niitä. Ihanat biisit ja niiden mukana tulevat muistot ja leffat tai telkkarisarjat saa usein myös silmät kostumaan. 


Yks asia, jota oon tässä viime aikoinakin miettiny ja pohtinu, on se, että mua rupee usein itkettämään, jos joudun puhumaan jollekkin jostain asiasta. Jos se asia saa mulla tunteet nousemaan pintaan, ilon, surun, tai kiukun, niin yleensä kyyneleitä on tiedossa. Ja vaikka puhuisin ystävälle, äidille, valmentajalle, ihan kelle tahansa oikeestaan niin sama reaktio. Se on asia josta en pidä, mutta en vaan oikeen voi sille mitään. Haluaisin ehdottomasti voida puhua asioista, mutta niin monesti ne vaan saa mut jotenki niin pintaan, että puhumisesta ei tuu mitään ja sit muut saattaa vielä tavallaan säikähtää sitä itkemistä tai ymmärtää sen väärin. Todella vaikeeta olla nainen. 



Ettei tää koko postaus olis nyt pelkkää itkua niin samalla voisin esitellä mun uuden ihanan takin kuvin. KappAhlista, 99,95€, musta, siisti ja vähän pidempi villakangastakki jossa on maailman ihanin kaulus. Haluisin pitää sitä joka paikassa mihin meen, mutta kai mä yritän vähän säästellä sitä ylppäreitä varten. Onneks siihen on enää pari hassua päivää + viikko. 


torstai 22. marraskuuta 2012

22 - obviously I'm shocked

Oon todellakin järkyttyny miten paljon näitä päiviä oon skippaillu. Mut ihan oikeesti, jotkut aiheet oli niin idioottimaisia, et ei kannattanu edes yrittää. Esim. "toinen hetki"? No en meinannu keksiä ensimmäistäkään, joten päätin jättää vaan väliin ja tehä tänään listan asioista jotka järkyttää mua tänään.

- Se, miten paljon ihmiset menee siitä mistä aita on matalin, puhuu ittelleen asioita, joita ei välttämättä ansaitse, ja silleen ''huijaa'' tiensä eteenpäin
- Monien piittaamattomuus täysin muitten tunteista. Mitäs muilla väliä, kunhan mulla kulkee vai mitä?
- Miten paljon miehet voi ymmärtää väärin... Vaikka asiaa yrittäis vääntää rautalangasta
- Miten helposti alan itkemään, I'm not crying because I'm sad, I'm crying because of us having this conversation!
- Paljonko voisin syödä reenien jälkeen. Luulin, että oon ihan täynnä ku sain noi mun pikkueväät kumottua äsken, mutta kaipaisin silti vielä jotain
- Miten voin keskellä yötä herätä siihen, että hakkaan päätä lipaston laatikon erittäin terävään kulmaa... Tai siis, että miks pitää tehä tollasia asioista unissaan. 

Tottakai mua järkyttää myös monenmonet muut asiat, mutta sen kunniaks, että tänään on thanksgiving, ajattelin vielä kertoo, että oon erittäin thankful mm. siitä, että mulla on maailman paras perhe, Eetu, sukulaiset, ihania ystäviä, terveys, koti, ja ylipäätään elämässä asiat on kivasti. <3 

tiistai 20. marraskuuta 2012

20 - this month

Tässä kuussa on tapahtunu ihan kivasti kaikkee, vaikka n. kuukausi sitten kirosinkin, kuinka marraskuun vois pyyhkiä kalenterista ihan kokonaan pois! En tiä, ehkä odotan ylppäreitä niin paljon ja joulua ja sitä, että Eetu pääsee intistä, niin oon tavallaan unohtanu miten kivoja juttuja täs on oikeestaan tapahtunu, ja mitä kivaa viel edes.

Ihan heti tän kuun alussa me tehtiin pikku reissu pohjanmaalle juhlimaan mun mumman synttäreitä. Oli niin kivaa käydä ostamassa kaupasta eväät, odottaa pikkusen jännittyneenä sitä junaa laiturilla ja tutun Tampereen aseman jälkeen edelleen istua sielä junassa. Elämän pienenpieniä iloja. Mutta siis, meillä oli hauska reissu.

hyvissä hommissa

Kun meillä oli 2 viikkoo taukoo peleistä, reeneissä oli sit sitäkin rankempaa. Tän takia oli pakko ottaa liikaa ufo-shotteja, mennä hanniin tanssimaan, voida huonosti ja seuraavana päivänä nukkua viiteen asti. Raskaat työt vaatii raskaat huvit. Siihen ei todellakaan ole mitään muuta selitystä.

pinterest.com

Oon myös työttömänä ja tylsistyneenä ollessani kierrelly kaverin kanssa Hämeenlinnan kahviloita ja pohtinu miten me yhdessä parannettais maailmaa. Onneks on kavereita joilla on aikaa istua kahvilla 3 tuntia keskellä päivää. Meinasin kirjottaa, että sekoisin varmaan muuten, mutta oon tainnu jo. Eetu epäilee, että puhun ittekseni ku oon yksin kotona. Täytyis varmaan löytää niitä töitä pikku hiljaa... Kävisin töissä mielelläni nimittäin ihan joka viikko.

Yo-tulokset tuli vihdoin ja viimein, ja musta nyt sitten tuli yhden ällän ylioppilas. Oon niin ylpee ittestäni, että voisin haljeta. Ihanaa, että kerranki onnistu jossain. Mut toisaalta on myös haikeeta, nytkö pitää ruveta aikuistuun ja oikeesti miettii mitä haluu tehä? Eikö voi enää vaan sanoo tuttuu ja turvallista ''oon vielä lukiossa'' tai ''ehkä sit joskus lukion jälkeen''? Ihan hirveetä.


Näitten kivojen juttujen lisäks edessä on vielä ens viikolla kampaaja, juhlien järjestämistä, isin synttäreitä ja muuta mukavaa. Ei marraskuuta tarvikkaan pyyhkiä pois. Tää on ihan kiva.


Kuvat on mun puhelimesta, mitä on tässä kuussa tullu otettuu. Ois hienoo, että siinä ois parempi kamera, koska en oo ehtiny/jaksanu/viittiny/muistanu kantaa oikeeta kameraa mukana. Älkää häikäistykö mun otsasta, se loistaa useemmassa ku yhdessä kuvassa aika mahtavasti. 

maanantai 19. marraskuuta 2012

(1)9 things I regret

En mielestäni kadu kovinkaan monia asioita, oikeestaan ei tuu mieleen yhtäkään maailmaa mullistavaa asiaa, jonka haluaisin ehdottomasti saada tekemättömäksi. Yritän ainaki toimia niin, ettei tarvi jälkikäteen sitten harmitella. Tuli kuitenkin tosta otsikosta mieleen ihan huippu hauska idea, eli 9 asiaa, joita kadun. 

1. Se, että söin just pussillisen sipsejä. Ja dipin. En ees sano tähän mitään puolustukseks - en vaan voi vastustaa. 
2. Tilasin puhelinmyyjältä ( taas ) lehden, jota en tarvi. Oon todella helppo huijattava, esimerkkinä 5kk MeNaiset-lehden tilaus, joka vasta pari viikkoo sit loppu. Luulin saavani aivan mahtavan suuren paketin täynnä Lumene-tuotteita, mutta sainki huulikiillon ja ripsarin. Lehdet ja huulikiilto meni äitille, enkä yhtäkään niistä lehdistä lukenu kokonaan. Nyt ois taas yks lasku maksamatta ja puolivuotta  lehtiä tulossa, mutta kadotin laskun. Ärsyttää vielä enemmän.
3. Heräte-ostokset. Kassan lähellä ei pitäs olla käden ulottuvilla mitään kivannäköstä tai halpaa, ja myyjän ei tarvis mulle kertoo, kuinka tarvin 3 pulloa glitteriliimaa ihan vaan siks, että ne maksaa vaan 6 euroa.

4. Kadun tai harmittelen, ihan miten vaan, sitä, että enkun kirjotuksissa vaihdoin esseen otsikon. -5p. Ja unohdin laittaa tehtävän numeron otsikon eteen. -5p. 
5. Se, että en siivonnu jälkiä heti pois tästä pöydältä, kun lopetin askartelun. Nyt on kyniä ja saksia ja liimaa ja pikkusia paperiroskia joka paikassa. Välillä mulle on todella ylitsepääsemättömän vaikeeta, vaan siivota heti jäljet kun lopettaa jonku jutun.
6. Ei menty Rodoksella sellaselle glass bottom boat -miniristeilylle. Olisin hirveesti halunnu nähä mitä sielä meressä uiskentelee.

7. Kuvittelin pystyväni oikeesti keksimään 19 asiaa, mutta en todellakaan keksi. Vaihdoinkin pelkkään yhdeksään asiaan. 
8. En jaksanu viittiny pedata sänkyä kun heräsin, vaikka mun mielestä iltasin on ihan parasta vaan ottaa päiväpeitto pois ja mennä siistiin sänkyyn nukkumaan. Nyt on kaikki peitot ja tyynyt ihan mytyssä, eikä huvita mennä selvittämään sitä. 
9. En pidä kameraa tarpeeks usein mukana. Haluisin ottaa ja osata ottaa enemmän ja parempia kuvia, mutta varsinkin nyt, kun päivän aikana ei välttämättä hetkeekään paista aurinko, niin en löydä motivaatioo ottaa kuvia ruskee/harmaasta maisemasta.

lauantai 17. marraskuuta 2012

work hard, play hard

En tykkää näistä päivän aiheista enää yhtään. Mieleisin muisto... En jaksa edes miettiä asiaa sen kummemmin, koska ei oo ollu tapana pistää muistoja mihinkään järjestykseen, niin monet on ihania omalla tavallaan. Sen sijaan ajattelin kertoo päivästäni, joka on sujunu kuten monet muutki kotipeli-päivät. Tänään pelattiin Kärppiä vastaan, ja aamu alko sillä, että Eetu heräs aikasemmin, ja mä jäin vielä hetkeks sänkyyn nukkumaan tai pyörimään. Herään 09:00 jos peli alkaa 14:00. Pistän telkkarin päälle, kattelen disney channelia ja heräilen ihan rauhassa. 

Eetu lähti omalle pelireissulleen ennen kymmentä, ja samalla oven avauksella lähin mäkin aamukävelylle, n. 20min. Puhun joko äitin kanssa puhelimessa, tai sit vaan kuuntelen musiikkia. Kävelen reippaasti ja ympärinsä, ilman mitään päämäärää tai tarkotusta. Sit ku masu alkaa murista niin kotiin ja aamupalalle. Harvoin pystyn noin aikasin kunnon ruokaa syömään, joten kunnon aamupala saa riittää + eväät peliin. 

Ehin vielä hetken olla koneella ja kattella frendejä, mut sit ku aloin meikkaan ja vaihtaan vaatteita ( pelipäivä, oranssit housut ) niin jostain hiipi taas esiin se pelipäivän tärinä fiilis. Sitä ei oikeen voi selittää. Se on vaan pelipäivän tärinä. En muista, et mikään jännitys tai muu sais aikaan samaa tunnetta. Jos ajan autolla, musiikki on täysillä. Jos kävelen, musiikki on täysillä ja kävelen nopeesti. 

En pelaa enää Tapparassa. Mutta kukaan ei myöskään enää ota oikeen kuviakaan.

Hallilla ensimmäinen asia on tee. Vettä, ihan sama mitä teetä, ja kaks palaa sokeria. Sit koppiin, mailan erkkaus ja muut pakolliset, vaatteet ja samalla se tee sit tulee juoduks ku juttelee muitten kans, valmistautuu peliin ja kuuntelee valmentajien neuvoja. Ennen jää verkkaa teen 20min verkan, juoksua, heiluttelua, venyttelyä, keskivartaloo, punnerruksia, juoksua ja vähän lisää venyttelyä. Viimesen spurtin aikana pitää tulla hyvä biisi. Sit koppiin ja iso mukillinen vettä, ja toinen mukillinen urheilujuomaa. En tykkää siitä, että on kiire pistää kamat päälle. Pidän monta taukoo siinä pukemisen aikana ja mietin kaikkia tärkeitä juttuja. Sukat pitää olla hyvin teipattu, vasen luistin menee jalkaan eka, oikeen luistimen rusetti menee tuplasolmuun, vasemman ei. Hihat kyynärsuojien alle. Käsiin vähän käsidesiä ja hanskat käteen. Sit kopautus kerhon logoon kun astuu kopin ovesta ulos.

Ja mitä teen pelin jälkeen? No syön. Ihan mitä vaan. Missä vaan, kaikki kelpaa. Istun koneella, katon telkkaria ja nyt odottelen, että Eetu tulis jo reissultaan kotiin. Tänään hävittiin, huomenna täytyy voittaa.