keskiviikko 19. joulukuuta 2012

don't let the bedbugs bite

Ja toi otsikko ei tällä kertaa edes naurata mua, vaikka yleensä sanon niin Eetulle ku se on intissä, hymyssä suin. Nyt ajattelin ottaa mukillisen lämmitä kaakaoo, ihan vaan siks, et kerranki on maitoo + en oo pitkäänpitkään aikaan sitä juonu. Kaikki siis alko todella hyvin, muki ei hajonnu ku otin sen kaapista, eikä koko astiakaappi tippunu niskaan. Sit otin kaakaojauheen, niin se sit tottakai leviää matolle ja lattialle. 

Istuin hetkeks sängylle ja mietin että ei perkele, tapahtuuko tää nyt ihan oikeesti? Sit päivitän facebookkiin, ihan vaan siks, että saisin vähän tukee tähän rankkaan tilanteeseen, koska no, onhan se ny ihan syvältä ruveta keskellä yötä setviin tällästä sotkua. Koska sain pari mieltä piristävää tykkäystä, päätin ruveta toimiin ja otin mun just ladatun imurin kätöseen ja totesin, että valkoselta matolta ei lähe kaakaojauheen jäljet ihan kunnolla pelkällä imurilla.

Mulla on ihan kiva vihree hapsumatto, mut se on ollu säilytyksessä sängyn alla vähän aikaa. Rullasin vanhan pois ja otin toisen tilalle, mutta mitä siitä paljastuukaan. No sieltä luikertelee pieni musta ötökkä. En pelkää ötököitä, mutta eihän kukaan voi nukkua ennenkö varmistaa, ettei ne ötökät oo vallannu koko sängyn alustaa ja sieltä hyökkää hirveetä armeijaa. Imuristaki loppu akku sit just sopivasti. Sen siitä saa, ku haluaa hienon imurin, eikä tehokasta imuria.

Kun niitä positiivisia puolia ny rupee ettiin, niin ainaki tuli sängyn alta siivottua kunnolla. Mielessä ei tosin paljo muuta pyöri, ku et onko ne ötökät tehny jonku pesän mun sänkyyn ja ne puree mua yöllä ja muuta mukavaa. Mun piti mennä aikasin nukkumaan, mut mitä jos yön aikana se astiakaappiki tippuu seinältä. Ainiin ja tein mä sit kuitenki lopulta sit kaakaoo. Ei ollu hyvää. 

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Viikonlopun maakuntamatkailut

Lauantaina sain vihdoin Eetun kotiin ikisuudelta tuntuvan viikon jälkeen, ja lähdettiin heti ajelemaan kaupan kautta kohti vuokrattua mökkiä ja paljua. Tuhlasin koko aamupäivän makaamalla sängyssä, niin oli niin kiva lähtee vähän "ihmisten ilmoille" eli toisin sanoen istua eka autossa puoltoista tuntia ja sit päätyä keskelle metsää. 


Tuntu niin epätoivoselta ku olin kartturina, valitsin tietenkin lyhyimmän reitin, joka tarkoittaa tietenki pienimpiä mahdollisia teitä joilla ei uskalla edes ajaa rajotusten mukaan. Jos olisin ollu yksin olisin varmasti itkeny koko matkan ja kääntyny takas Hämeenlinnan rajojen sisällä, mutta onneks Eetu oli mukana turvana. Eniten ihmettelen vaan et miten se muka luotti mun järjettömään reittivalintaan.


Ku päästiin perille otettiin vaan rennosti, musiikkia, hyvää seuraa, ruokaa, juomaa, naurua ja ihana palju. Haluun sellasen kotiin. Sen takia ajettiin keskelle ei mitään, ja todellakin kannatti. On jo ikävä. Koko reissun aikana ainoo kuva, jonka otin oli tää ihana maisemakuva autosta. Kertoo paljon vai mitä? 


Tänään käytiin moikkaamassa sit viel mun porukoita, ja ideaparkin kautta ajettiin kotiin pötköttämään. Todella raskaita nää viikonloput! Katottiin sit Home Alone, perinteisesti aina ennen joulua se pitää nähä. Hereillä tosin pysy ehkä 20 minuuttia. Päikkäreitten jälkeen katottiin vielä leffa loppuun, ja Eetu lähti viimeseks kokonaiseks viikoks armeijaan. Enää 2 sunnuntaita, sit sen ei enää tartte vetää niitä inttivermeitä niskaan. Onneks sillä on kuitenki lomia niin paljo taskussa, et nää viimeset viikot ei kyllä tunnu miltään. 

torstai 13. joulukuuta 2012

eat your vegetables

Tänään jatku taas reenit pienen tauon jälkeen. Koska hikoilin ainaki kilon painosta suoraan pois, ajattelin syödä hyvin (kuten aina), ja kaupassa päätin sit vetää näinkin proteiinipitosen aterian. Ihan ku suoraan oppikirjasta, että mikä on palautumisen kannalta parasta ruokaa. Ennen en voinu sietää Dr Pepperiä. Nyt se on parasta, mitä maa päällään kantaa. En keksi mitään parempaa juomaa. Harmittaa vaan, että se loppu jo. 



Tässä on mun mahtava ateria. Kurkkua ja tomaattia, dippiä ja sit tuorejuustoa ja suolakeksejä. Tästä taitaa ny pikkusen puuttua esimerkiks liha, mutta en tiä. Varmaan napostelen nyt sit koko illan näitä, koska tottahan se on, että nälkä ei lähe.


Ja kyllä tää teksti tais kertoo kaiken oleellisen mitä oon tänään tehny. Kävin Kelassa hakemassa lomakkeen, mutta lopulta täytin hakemuksen netissä. Auton oon kaivanu 5 kertaa lumikasojen alta, koska lunta sataa lakkaamatta. Eetu tulee lauantaina kotiin ja ikävä on kauhee. Huomenna vikat reenit ennenkö lähetään rentoutumaan mökille. Ja vielä kuva mun joulukoristeesta. Löysin vihdoin ja viimein minimanista 9,95 ton maljakon, ja valot 6,95 siihen päälle, joulupallot sekaan ja töpseli seinään. 










keskiviikko 12. joulukuuta 2012

sitäkö joulu on

Eilen vedettiin tiistai-kännit. Punanen El Tiempo teki tehtävänsä ja oli ainaki hauskaa. Tätäkö on tää elämä nyt ku ei oo mitään muutakaan fiksua tekemistä? Kävin kuitenki tänään ostamassa kaikki joululahjat. Hyödynsin myös Koskikeskuksen paketointipalvelua, ja melkeen kaikki lahjat meni sit suoraan pakettiin. Oon niin tyytyväinen, enää ei tartte niistä murehtia yhtään. En vaan jaksa enää odottaa, et saan antaa ne saajilleen.



Kaaduin myös ekaa kertaa tänä talvena. Yritin nousta ylös, mutta en päässy, vaan kaaduin uudestaan. Miks kukaan muu ei kaadu kun kävelee miljoonan ostoskassin kanssa Tampereella? Salaa toivoin, että näkisin jonku muunki kaatuvan niin mua ei olis nolottanu niin paljoo. Muut näytti kuitenki pysyvän pystyssä. 



Tampereella oli uus hieno parkki-hässäkkä. Se oli hienoin parkkihalli missä oon koskaan ollu. Ja niin outoo, sisään mennään toiselta puolelta kaupunkia, ja sit ku yrittää pois niin onki menny junaradan ali ja muutenki koko keskustan toiselle puolelle. Me kaikki hämmästeltiin sitä tosi kovasti. Se oli niin hieno. 


En muista enää mistä mun oli tarkotus kirjottaa. Ei mulla oo mitään asiaa edes, en oo ottanu kuvia, en voi kertoo mitä oon lahjaks ostanu, oon kirjottanu taas työhakemuksia, ettiny asuntoja, kuunnellu loistavaa musiikkia, kattonu salkkareita ja nyt pistän tän käsiin hajoavan läppärin sivuun ja one tree hill pyörimään. 


maanantai 10. joulukuuta 2012

just be

Lauantain pelin jälkeen ohjelmassa on ollu fontti koolla 76 lepoa, nukkumista ja syömistä. Jos netflixin turhien elokuvien tuijottaminen, kakun ja bebejen syöminen tai sohvalla istuminen lasketaan tekemiseks, niin oon ollu todella ahkera. Sunnuntaina juotiin vikat skumpat lakin kunniaks, perjantaina kävin Hämeenlinnassa ja Ideaparkissa, ostin uuden ihanan mekon joka täytyy viedä ulos ASAP. Se on niin nätti.


En saa minkäänlaista järkevää tiivistelmää näistä mun viime päivistä vaikka kuinka yrittäis. Keskiviikko tuntu lauantailta, tää päivä tuntuu perjantailta ja sunnuntai tuntu keskiviikolta. Mulla on ikävä Eetua ja Jansku on niin ihana pikku söpöläinen ja me käytiin tehokkaalla juoksu/x-hyppy/pulkka-lenkillä. Pihalla oli viime yönä ihana ilma, kävelin siskolta porukoille yhen aikaan, ei ollu yhtään liian kylmä ja lumi vaan kilmalteli. Piristyin niin paljon, et jäin ottaan kuvia joka puskasta ja kivestä mitä matkan varrella oli. Joku luuli mua varmaan jokski hiippailijaks ku rämmin takapihan kautta kotiin, ja lopulta säikähdin omaa varjoo ja luulin, että nyt joku tottakai seuraa ja tappaa mut. Apua.



Oon koko viikonlopun yrittäny saada kaveria mun kanssa leffaan, mutta salkkari-elokuva ei ollu vissiin kaikista kiinnostavin. Musta se oli silti hyvä. Ei harmita yhtään, että maksoin kalliit parkkihalli-maksutki. Ja oli ihana viettää aikaa Sohvin kanssa. Käytiin Jugissa jätskillä ja mun annos oli niin amatöörimäinen, mut pakko oli kaikki herkut tunkee samaan kippoon. Kiva päivä, sit seuraavaks voiski taas kattoo salkkareita! 


Tää oli varmaan sekavin teksti koskaan. Ehkä ryhdistäydyn huomenna, meen kotiin ja siivoon Eetun sotkut mitkä se jätti ku lähti leikkimään sotaa. Siivous-vuoro on sit muuten sillä seuraavan puoli vuotta alkaen 4.1.2013. Nyt ku luin tän ite läpi, tekis mieli poistaa koko teksti ja alottaa alusta. Tää kuvastaa kuitenki niin hyvin tätä mun fiilistä, et ihan sama.

torstai 6. joulukuuta 2012

hyvää itsenäisyyspäivää!

Yo-juhlat meni ihan mahtavasti niin eilen kuin tänäänkin, ja nyt täälä viimesillä voimillaan näpyttelee väsyny ja onnellinen ylioppilas, vai pitääkö nyt sanoo työtön kun ei kouluun enää oo menemistä? Keskiviikkona juhlittiin Hämeenlinnassa. Lakitus- ja itsenäisyyspäiväjuhlan jälkeen käytiin perheen kanssa syömässä Hällässä, ja kylmäsavulohi alkupala + täytetty lehtipihvi osu ja uppos. Sit järjesteleen juhlia kavereille, eli jäähallin Ritari Loungessa juhlittiin siihen asti, kunnes tuli aika lähtee baariin. Ilman kyyneleitä en selvinny - mun joukkuekaveri, ja ihana ystävä piti niin koskettavan puheen, että ei voinu sanoo muuta, ku here come the waterworks...


Vaakunassa illan pääesiintyjä oli Judge Jules, ja en tiä. Oli niin kivaa ja tanssittiin ja reivattiin ja mitä vielä. Sit me Eetun kanssa hyvässä seurassa reippailtiin kolmelta kotiin ja sammuttiin molemmat ku kynttilä tuulessa. Nyt alkaa sit oikeesti tulee iso väsy ku keksin tälläsiä mahtavia vertauksia.


Itsenäisyyspäivä sit lähti käyntiin tooodella varhain, Eetu ajo Tampereelle ja meni nukkumaan, mä meikkasin, laitoin hiukset ja lähin valokuvattavaks. Loppujen lopuks olin aivan jäässä, en ees muista koska ois niin kylmä ollu. Toivottavasti se oli sen arvosta ja tuli sit ees muutama hyvä kuva. Iltapäivällä alko sit tuleen taas vieraita ja sai juoda skumppaa ja syödä ihania bebéjä, voileipäkakkuja ja kakkuja ja muita herkkuja niin paljon, että jaksaa taas vähän aikaa ( eli huomiseen ). Juhlittiin iltaan asti, ja sit oli ihana vaan käydä saunassa ja istua sohvalla kun ei tarvi ressata enää mistään!  


Oli kyllä niin ihana päivä, en unohda tätä koskaan. Varsinkin kun ihana kummityttö ihasteli lakkia, ja sit illalla kun se ei enää päässä ollu, niin ihmettelee "Lakki?? Missä?? HETI PÄÄHÄN!!'' Ja lähti hakemaan lakkia mulle <3

ihana lahja ihanalta ihmiseltä <3 love you <3


tiistai 4. joulukuuta 2012

keep calm and just graduate

Huomenna se vihdoin koittaa. Tätä on odotettu jo niin kauan, oikeestaan jo siitä asti kun mun isosisko pääs ylioppilaaks 2006. Oon myös niistä juhlista asti odottanu, että mun kummitäti tekee bebéjä, ja huomenna se päivä on ku saan sellasen käteen. Ihan älyttömän ihanaa ei muuta sanottavaa.




Mua tietenkin jännittää ihan älyttömästi enkä jaksa enää odottaa, miten tässä pitäis pystyä muka meneen nukkumaan? Tulin kotiin reeneistä niin nälkäsenä, ja katoin jo ulkoo, että ihanaaaaaa Eetu on laittanu jouluvalot. Tulin sisälle niin muut valot oli pois, ja paljon kynttilöitä laitettu, ruoka valmiina ja pöytä katettu. Mistä tällänen ihana mies on ilmestyny mun elämään?


Sitemmin oon soittanu äitille ja hermoillu, kokeillu mekkoa ja kenkiä, kokeillu mekkoa jonka laitan jatkoille jaaa.. Nyt en sit enää tiiä mitä pitäis tehä. Uni ei taida olla tulossa ihan hetkeen, mutta kai tässä täytyy jotain lampaan laskemista yrittää, että on aamulla pirteenä ilman hirveitä silmäpusseja.


Onnee kaikille muillekin ylioppilaille, palataan heti kun pystyy ja huomenna juhlitaan! 

Loppuun vielä blast from the past, kesäkuu 2006 sovittelemassa siskon lakkia päähän. Nyt ei enää tartte lainata!