torstai 29. marraskuuta 2012

all I want for xmas is u, JK i just sent u my list

Mun pitäis ehdottomasti olla jo peiton alla ja pistämässä simmuja kiinni, mutta koska valvominen on niin kivaa ja tietokoneella oleminen yöllä tärkeetä, ajattelin laittaa nää instagram-kuvat tänne blogiinki. Käytiin kattomassa a-junnujen peliä HPK-Ilves, ipa voitti ja olin tälläsillä vaatteilla liikkeellä. En osannu kuitenkaan varautua ollenkaan tohon jäätävään kylmyyteen mikä tuola pihalla nyt oli, ja kylmä tuli heti ku astu ovesta pihalle. Täytyy ruveta pukeutuun toppahaalariin jos toi talvi ny todellakin on tulossa.

instagram : tjuliaa
Ja tässä toisessa sitten näkyy vähän mun uusia hiuksia, kävin glo hair:ssä värjäämässä ja leikkaamassa ja lopputulos oli se, että mun hiukset ei ookkaan niin huonossa kunnossa mitä oon luullu, tresemmen split end repair-sarjalle kiitos ja kunnia, ja pituudesta ei lähteny siis yhtään pois. Tummat hiukset on nyt sit tosi tumman ruskeet, ei mustat kuitenkaan, ja sit laitettiin alle viel lämpimän sävysiä vaaleita raitoja, et ne tulis tolleen kivasti esiin kun ylppäreihin sit kiharretaan hiukset. 

instagram : tjuliaa
Toiselle puolelle päätä vaalee väri tarttu tosi hyvin, mutta toiselle puolelle mun mielestä pikkusen heikommin, mutta kyl sieltä ny kuitenki jotain näkyy. Ja onhan se tietenkin hankala saada tummista hiuksista yhtäkkiä vaaleita. Katotaan ny miltä nää rupee näyttämään, ehkä koitan jossain vaiheessa vielä laittaa lisää noita vaaleita raitoja, ku tykkään kyl tosi paljon tosta, et on ny vähä muutaki ku pelkkää tummaa! Vad tycker du?

28 - I miss you

Ikävöin monenlaisia asioita. Ikävöin Kanadaan, kaikkia hyviä herkkuja sielä mitä ei Suomesta saa, sitä ihanaa tunnetta, ku astuu ulkomailla ulos lentokentältä ja tulee se tuulahdus "seinä" vastaan, kun ilma on niin paljon lämpimämpi ku sillon ku viimeks oli ulkoilmassa. Ikävöin sitä, että lentokoneessa sai lapsena kaikkee kivaa puuhakirjaa ym, tai pääs käymään ohjaamossa. 

Kun oon nyt asunu Hämeenlinnassa pari vuotta, ikävöin tietenkin kavereita, joita en kovin usein näe. Varsinkin yläasteelle on ollu ikävä, sillon kaikki oli niin hauskaa ja huoletonta. Yläasteella oli niin mukava ylipäätään mennä kouluun, kun kamujen kans oli aina yhtä hauskaa. Ja vaikka kaikkia muitaki hauskoja aikoja on tavallaan ikävä, en kyllä vaihtais tätä nykyhetkee mihinkään. Paitsi siihen, että mulla olis myös kunnon työ.

Koska välillä jääkiekon takia ei pääse kovin usein kunnolla viettämään aikaa kotikotona, niin tietenkin perhettäkin tulee tosi usein ikävä. Ja kummityttöä. Harmittaa, etten voi olla aina näkemässä kun se kasvaa ja oppii kaikkee uutta. Onneks kuitenkaan tää välimatka ei niin mahdottoman pitkä ole, ja varsinkin kun niitä töitä nyt ei kauheesti oo, niin voi tehä päiväreissujakin ja mennä yllättämään Jansu.

Tää on toisaalta tylsä, koska tavallaan mulla ei oo mitään ihan hirveetä kaipuuta minnekään, tai mitään kohtaan. Eetua on ikävä sillon, ku sen pitää olla kiinni, mutta niin usein sekin pääsee kotiin. Äitiä ja isiä onneks näkee kans usein kun ne tulee kattoon pelejä, ja kaikkien tärkeitten kans tulee pidettyä yhteyttä. Täytyy vaan olla onnellinen siitä mitä on, ja hoitaa asiat niin, ettei tarvi sitä ikävöidä sitä mennyttä.


keskiviikko 28. marraskuuta 2012

feel so close to you right now

Kävin eilen pitkästä aikaa Tarjoustalossa äitin kanssa tekemässä löytöjä. Yritin ettiä lasista, neliön muotoista, tarpeeks korkeeta maljakkoo, josta tekisin joulupallo-valo-koristeen. Ei kuitenkaan löytyny, eikä muuten löytyny Ikeastakaan. Täytyy jatkaa etsintöjä siis. Ei Tarjoustalosta kuitenkaan tyhjin käsin lähdetä, ja paras juttu oli Nordqvistin tee-paketti ''Päivän paras hetki''. Muumipaketti pisti silmään, ja tänään oon lipittäny muumimamman voimajuomaa, tsemppi-teetä ja olet ihana-teetä. 


Kaikissa asioissa vois olla tollasia ihania piristäviä tekstejä ja nimiä. Onhan se ny ihan selvää, et ku herää aamulla, ottaa teetä ja jo teepussi sanoo sulle et tsemppiä, niin hyvinhän sen päivän on lähettävä käyntiin! Päätinkin käyttää jälleen kerran vapaapäivän hyödyllisesti, kokeilin smokey eye-meikkiä, kiharsin hiuksia ja tanssin ympäri kämppää ja kuuntelin musiikkia kovalla. Yleensä ajattelen naapureita, en popita täysillä tai kuuntele kai telkkariakaan kovin kovalla. Mut naapurin reivijumputus kuulu niin kovaa yläkerrasta, et oli pakko sit peittää se meteli omalla musiikilla. 


Mut meikistä. Mun smokey eye ei ole kovin dramaattinen, eikä se näytä samalta ku kuvissa mitä löysin pinterestistä. Tykkäsin siitä silti, ja taidan yrittää jäljitellä sit ens viikolla samaa settiä. Mut oon varma, et ku se kerran nyt onnistu, niin sit juhlapäivänä ei varmasti lähellekään. Ja tiedän, että mun ripset on ihan jäätävät. Mut toi on viä parempi silmä ... 


Kävin myös vaihtamassa korkkarit, koska jääkiekko on siistiä ja mulle on tullu kantapäähän patti, ja kenkä ei enää mahtunu jalkaan. Oon kyl myös ihan varma, et kenkäkaupoissa on joku taika, ku sielä kaupas kenkä sujahtaa niin ihanasti jalkaan, mutta yritäpä kotona laittaa. Puristaa ja kiristää joka kohasta ja asentoki tuntuu ihan väärältä. Jääkiekko on myös siltä osin siistiä, että kaikki hajoo just sillon ku ei pysty ostaan uutta. Toissa viikolla tais hajota vasen luistin, ja tänään sit oikee. Onneks HPK:lla on niin ihania ihmisiä, että saa todennäkösesti vielä korjattua.


tiistai 27. marraskuuta 2012

27 - my favorite place in the world

Koska me ollaan matkusteltu tosi paljon, oon oppinu nauttimaan siitä paikasta missä milloinkin oon. Kaikkien ihanien kaupunkien, rantojen ja kotien joukosta kuitenkin löytyy muutama, joihin vaan aina haluis palata. Yksi suosikkipaikkoistani on Tampere. Haluun muutta sinne, lähelle mun perhettä ja ystäviä, kävellä aurinkoisena syyspäivänä Hämeenkadulla ja nauttia ihmisten hulinasta. 

Kanada 2001?
Kanadaan on varsinkin nyt viime vuosina ollu taas kova kaipuu, ja haluisin muuttaa sinnekki vielä joskus. Onneks Eetu on helposti houkuteltavissa, jos vaan NHL lähtis taas jonain päivänä pyöriin. Tuntuis kuitenkin liian haikeelta jättää kaikki rakkaat tänne Suomeen, joten kaikki sais kyllä sit tulla mukaan. 

Rodos 2012

Kotikoti on tottakai myös yks mun suosikkipaikoista. On ihana kattella myöhään illalla äitin kanssa salkkareita tai vain elämää, syödä hyvää ruokaa ja vaan olla perheen kans. Jääkaapissa tai kaapeissa on aina ruokaa, ja oma huone on kans aina oma huone. Kyllästyin yläasteella ihan täysin hevos-tapetteihin jotka valitsin kun taloa rakennettiin, joten leikkasin sit lehdistä tosi paljon erilaisia tekstejä ja kuvia. Liimailin niitä heppakuvien päälle, ja on ihana nyt monta vuotta myöhemmin kattella niitä seiniä, ja muistella mitä sillon pyöri mielessä. 

2009
Jäähallilla tulee vietettyä tosi paljon aikaa, ja Hämeenlinnan jäähalli on myös paikka jossa viihdyn. Sinne on kiva mennä, ja ihmiset on niin mukavia ja auttaa kun sitä tarvitaan. Kerho-ravintolasta saa hyvää ruokaa, meillä on hieno pukukoppi ja muutenkin kiva halli. Metritiskin jää on just hyvä luistella, sielä ei oo liian kylmä, eikä liian lämmin. Ja tärkeintä, valot ei oo keltaset, eikä hämärät. Yleensäkkin jäähalleissa on se ihana tuoksu, ei sitä ees osaa kuvailla mitenkään, mutta se vaan on niin kotosa.


26 - what I'm afraid of

Eikö ookkin mukavaa, etten jaksa tai ehdi kirjottaa mistään muista, ku näistä valmiista haasteen aiheista. Onneks tää kuukausi on kohta ohi, ja voi palata normaaleihin rutiineihin, eikä tartte miettiä tälläsiä hyvin syvällisiä juttuja kovinkaan paljoo. Koska aihe on niinkin synkkä, kuin mitä pelkään, ajattelin pistää ilosia ja pirteitä kuvia sekaan, jotka otin lauantaina ennenkö lähin juhlistamaan kaverin 30-synttäreitä ravintolaan. 


Kuolema. Pelkään sitä, että mun rakkaille sattuu jotain. Joskus on ärsyttävää, kun tavallisissa tilanteissa tulee mieleen mitä kaikkee kamalaa vois tapahtua just nyt. Ehkä sillä on kuitenkin joku tarkotus, opettaa olemaan ainakin varovainen tai jotain? Ja tän takia myös jotku ihan normi tilanteet pelottaa mua, ku oon varma, et just seuraavalla vastaantulijalla on puukko taskus ja se iskee sen mun kylkeen.


Hissit. Aivan kamalaa. Luotan kyllä uusiin hisseihin, ja mun katse hakee aina sen pienen kyltin, että koska hissi on viimeks huollettu. Jos se toinen seinusta on sellanen avoin, että siitä näkee miten kerroksia menee ylös tai alas, se ahdistaa. Kamalimmassa hississä ikinä olin vähän aikaa sitten, se oli just niinku Titanicissä, sellaset rautaset häkkiverkko-hässäkkä-ovet, näki miten kerrokset vaihtu ja tais olla 1956 se hissi asennettu. Itkin. Ja vielä 4h myöhemmin, baarin jälkeen kun tultiin kotiin, kauhistelin edelleen miten kamalaa se oli. Nyt ku oon tätä asiaa tässä miettiny, niin ihan varmasti nään jotain hissi-painajaista ku meen nukkumaan. 


Oon koittanu miettiä mistä hissi-pelko johtuu, mutta en keksi mitään hyvää selitystä sille. En oo tietääkseni koskaan jääny jumiin hissiin, eikä mitään muutakaan kovin shokeeraavaa. En kai kauheesti pelkää mitään hämähäkkejä, käärmeitä tai kaloja, mutta kissat on vähän pelottavia. Niistä vaan ei voi tietää mitä ne ajattelee. Ja pelkään sitä, että saan kiekon tai luistimet tai mailan kaulaan. Ja ku hetken täs oon tuijotellu noita kuvia, joissa ripset on aivan järkyttävät, muistin, että pelkään, että toisesta silmästä tippuu kaikki ripset irti ennen seuraavaa huoltoo, ja sit joudun maksaa uusien ripsien hinnan ja mulla ei oo rahaa. 

lauantai 24. marraskuuta 2012

24 crying in the shower so no one can see your tears

Tämä saa minut itkemään. Ihan ku niitä asioita ois vaan yks. Oon sellanen, et voin oikeestaan ruveta itkemään melkeen mistä syystä tahansa, ilosta tai surusta, liiasta naurusta ja sen jälkeisestä lähestulkoon tukehtumisesta, vitutuksesta, ihanasta säästä ulkona tai siitä, että on liikaa pölyä lipaston päällä enkä jaksa pyyhkiä niitä. Ihanat biisit ja niiden mukana tulevat muistot ja leffat tai telkkarisarjat saa usein myös silmät kostumaan. 


Yks asia, jota oon tässä viime aikoinakin miettiny ja pohtinu, on se, että mua rupee usein itkettämään, jos joudun puhumaan jollekkin jostain asiasta. Jos se asia saa mulla tunteet nousemaan pintaan, ilon, surun, tai kiukun, niin yleensä kyyneleitä on tiedossa. Ja vaikka puhuisin ystävälle, äidille, valmentajalle, ihan kelle tahansa oikeestaan niin sama reaktio. Se on asia josta en pidä, mutta en vaan oikeen voi sille mitään. Haluaisin ehdottomasti voida puhua asioista, mutta niin monesti ne vaan saa mut jotenki niin pintaan, että puhumisesta ei tuu mitään ja sit muut saattaa vielä tavallaan säikähtää sitä itkemistä tai ymmärtää sen väärin. Todella vaikeeta olla nainen. 



Ettei tää koko postaus olis nyt pelkkää itkua niin samalla voisin esitellä mun uuden ihanan takin kuvin. KappAhlista, 99,95€, musta, siisti ja vähän pidempi villakangastakki jossa on maailman ihanin kaulus. Haluisin pitää sitä joka paikassa mihin meen, mutta kai mä yritän vähän säästellä sitä ylppäreitä varten. Onneks siihen on enää pari hassua päivää + viikko. 


torstai 22. marraskuuta 2012

22 - obviously I'm shocked

Oon todellakin järkyttyny miten paljon näitä päiviä oon skippaillu. Mut ihan oikeesti, jotkut aiheet oli niin idioottimaisia, et ei kannattanu edes yrittää. Esim. "toinen hetki"? No en meinannu keksiä ensimmäistäkään, joten päätin jättää vaan väliin ja tehä tänään listan asioista jotka järkyttää mua tänään.

- Se, miten paljon ihmiset menee siitä mistä aita on matalin, puhuu ittelleen asioita, joita ei välttämättä ansaitse, ja silleen ''huijaa'' tiensä eteenpäin
- Monien piittaamattomuus täysin muitten tunteista. Mitäs muilla väliä, kunhan mulla kulkee vai mitä?
- Miten paljon miehet voi ymmärtää väärin... Vaikka asiaa yrittäis vääntää rautalangasta
- Miten helposti alan itkemään, I'm not crying because I'm sad, I'm crying because of us having this conversation!
- Paljonko voisin syödä reenien jälkeen. Luulin, että oon ihan täynnä ku sain noi mun pikkueväät kumottua äsken, mutta kaipaisin silti vielä jotain
- Miten voin keskellä yötä herätä siihen, että hakkaan päätä lipaston laatikon erittäin terävään kulmaa... Tai siis, että miks pitää tehä tollasia asioista unissaan. 

Tottakai mua järkyttää myös monenmonet muut asiat, mutta sen kunniaks, että tänään on thanksgiving, ajattelin vielä kertoo, että oon erittäin thankful mm. siitä, että mulla on maailman paras perhe, Eetu, sukulaiset, ihania ystäviä, terveys, koti, ja ylipäätään elämässä asiat on kivasti. <3