torstai 21. marraskuuta 2013

We don't care, we're driving Cadillacs in our dreams

Heippa vaan. Huomasin tässä yks päivä, että nyt on ollu sellanen pari kuukautta, etten oo halunnu ottaa ittestäni yhtäkään kuvaa. Jotenki vaan huono fiilis kokoajan sen suhteen ja jos yrittää jonku joskus ottaa nii seki on huono. Osittain ehkä tää heijastuu siitä, etten oo liikkunu ihan niin paljoo ku oisin halunnu, mutta kai tää menee kohta ohi - nycistä haluan nimittäin kuvia missä itekki esiinnyn. Maanantaina lähetään vihdoinkin reissuun, ja ohjelmassa shoppailua, Thanksgivingiä, kulttuuria ja nähtävyyksiä. Can't wait.


Muuten ei oikeen kuulu taas yhtään mitään. Koulussa ja töissä arki on menny ohi ihan huomaamatta, vaikka varsinki koulussa on ihan kivaa ollukkin. Yks asia mikä arjessa on ollu vähän tyhmää on se, että ei oo autoo käytössä ja se rajottaa myös salille pääsyä. Bussilla pääsee ihan kätevästi koulusta salille, mut sitte taas kotiin meneeki vähä enemmän aikaa. Ehkä joskus sit ku on menestyksekäs ja rikas niin vois jonku menopelin ostaa, nyt mä vaan haaveilen tälläsestä luksuksesta. Mutta let's face it, mun elämä olis ainakin aika väritöntä ilman haaveilua.


Tällä viikolla oon päässy urheilemaan tosi ahkerasti, ja tehny pitkästä aikaa niin kovia puntteja, että vielä parin päivän jälkeenki hapottaa. Tänään kävin vaan reilun tunnin lenkillä, mutta lumisateessa ja lumessa tarpoessa seki tuntu tosi rankalta varsinki ylämäissä ku piti keskittyy jo pelkästään siihenki et pysyy pystyssä. Ja koska kukaan ei varmaan oo vielä huomannu, niin lunta. Ihanaa, nään jo mielessä ihanan joulun ja isot kinokset ja jouluvalot ja kuuset ja mitä vielä. Menestyksestä tulikin mieleen, että kohta alkaa taas se ihana aika vuodesta ku saa ettiä kesätöitä. Oonko ainoo ketä ahdistaa pelkkä ajatuski siitä hakemus-rumbasta, kun todennäkösesti 500 muutaki hakee niitä samoja paikkoja ja tietokone karsii hakemukset ennenkö ihmiset pääsee niihin käsiks? Mun aivot yrittää raksuttaa kovasti jotain hyvää taktiikkaa millä lyön kaikki ällikällä, vielä en oo kyllä saanu kehityttyy mitään hyvää game planiä.


Mitäköhän vielä höpöttäisin. Kaipaan ihan hir-ve-ästi luistelemaan. Ja ratsastamaan. Ja oon ihmetelly, että miks mun blogia klikkaillaan niin paljon Venäjällä? Miten pääsin yhtäkkiä aiheesta lumi aiheeseen työnhaku? Nyt loppuu tää höpöhöpö, kuhan ajattelin jotain tännekki päivittää. Kuvat on weheartitista ja nyt pitää keskittyä salkkareitten loppupuoliskoon. Adjö.

torstai 7. marraskuuta 2013

mee töihin ja hanki elämä

Tänään bussissa tapahtu mielenkiintonen sattuma. Istun siinä ihan rauhassa, kuuntelen musiikkia ja mietin, että olipas ilonen kuski tänään. Muutama pysäkinväli eteenpäin, ja mun eteen istuu nainen, joka ilmeisesti oli vetäny kuukauden putkee käymättä suihkussa, ja varmaan ollu jonkulaisessa tappelussaki. Käsilaukkuna Alkon kassi. Samalla hetkellä ku se istuu alas, alkaa jäätävä haukkuminen mun ripsistä, hiuksista, vaatteista alkaen ja päättyen puhelimeen ja ylipäätään siihen, että mun pitäis "mennä kouluun ja hankkia elämä". 

Tätä kovaan ääneen haukkumista kesti jonku aikaa, ja vieressä istuva nainen sai oman osansa, kun ilmeisesti tällä naikkosella olis mies joka vois maksaa mulle ja tälle viereiselle naiselle. Mitä sä teet tälläsessä tilanteessa? Mä istuin suu auki ja odotin, että se loppuis. Haukkujen väliin mahtu juttuja siitä, kuinka hän saa taistella elämästään, arvostelee siinä mun elämää ( josta ei tiedä sitten mitään muutaku minkä ulkoisesti voi päätellä ) ja yrittää lytätä kaikin keinoin. Lopulta se pyys multa rahaa ja sarkastisesti kertoo muuttavansa meille. Hell to the no. Kyllä mä yleensä lahjotan rahaa esim. Punaselle Ristille, kun todennäkösemmin se muutamakin euro menee oikeesti hyvään tarkotukseen, mutta juoppo joka pyytää multa rahaa ei sitä tuu saamaan, en vaan voi luottaa siihen, että se menis ruokaan kun kaljaakin voi ostaa. Seki on kuitenki ihan oma valinta mihin ne sossun vähäset rahat käyttää.

Jossain tilanteessa olisin saattanu loukkaantua, mutta nyt oikeestaan nousi pinnalle vaan ärtymystä ja toisaalta aloin vähän pohtimaan omia elintapoja ja mihin rahaa menee, ihan hyvä juttu siis. Lopputuloksena päivän pohtimiselle on se, että joo, ehkä ripsipidennykset on turhat. Ehkä iPhoneakin halvemmallakin puhelimella pärjäis. Mutta toisaalta, kun mä otan ripsipidennykset, mä olen jonku ihmisen asiakkaana, jonkun joka saa elantonsa tekemällä niitä ripsiä. Sillä, että mä ostan iPhonen, mä kannatan firmaa joka työllistää yli 60 000 ihmistä. Joten ei, nyt ei tullu huonoo omatuntoo kyllä millään tavalla. Mitkään ulkoset asiat ei tee musta yhtään sen huonompaa ihmistä. 



Sit päästään asiaan joka sai verenpaineen kohoon yli käyrien. Mee kouluun ja hanki elämä. Opiskelen korkeella asteella, ammattiin josta uskon työllistyväni, ja jonka alan töitä haluan tehä. Oon tehny töitä 15-vuotiaasta asti joka ikinen kesälomapäivä, ja paljo sen ylikin opiskelun ohessa. Mulla on halu tehä töitä eikä vaan hengailla kotona, maksan veroja ja kokoajan yritän tehä ittestäni fiksumpaa. Sit tulee vastaan tää mamma, ja veikkaan, että se ei todellakaan ollu töihin menossa siinä humalassa, en tiä otetaanko siinä kunnossa edes sossun luukulle. Mua vituttaa suunnattomasti se, että mä oon tehny asioita elämässäni jotka mahdollistaa tietyn elintason, ja joo en voi väittää etteikö siihen lähtökohdatkin vaikuttais, mutta en myöskään kaksin käsin äitin helmoissa roiku. Mä en vaan usko siihen, että jos oot työkykyinen ja haluat tehdä töitä, etteikö jotain työtä löytyis. Eikä se työnteko varmaan oo kaikille asia jota haluais tehdä, mutta mitä helvettiä, miten sä siitä aiot luistaa? TYÖTÄ TÄYTYY TEHDÄ, ETTÄ VOI ELÄÄ! Mun olis tehny mieli sanoo, että nauti kaljoistas, mä oon ne maksanu - mistä muualtakaan se ne pennosensa sais ku sosiaaliturvasta? 

Kyllä pikkusen närkästyttää mennä viikonloppuna töihin, pienestä palkasta menee veroo ja niillä verorahoilla kustannetaan tällästä toimintaa. Jos sun ei tarvi tehä rahas eteen mitään, niin ole siitä edes kiitollinen. Se ei todellakaan oo mun tai mun iPhonen vika, jos keskellä viikkoo aamupäivällä oot kännissä, et oo käyny suihkussa ja et lähe hakeen töitä. Mä käyn koulussa täyspäiväsesti, sen lisäks teen töitä ja joskus on huono omatunto jos on liikaa vapaata - ei muuten todellakaan tarvi olla. 

Ettei nyt mee ihan kokonaan valittamiseks, täytyy sanoo, että siinä bussissa oli niin ihana kuski. Ulkomaalaistaustainen mies sai oman osansa haukuista kun mamman mielestä ei puhunu tarpeeks hyvää suomee, mutta tää mies pysy tiukkana, ja kuhan bussissa oli taas rauha maassa, niin jatko asiakkaitten vastaanottamista hymy huulillaan. :)

perjantai 1. marraskuuta 2013

dream big

Meidän nykin reissu alkaa vihdoinkin ihan oikeesti lähestyy, nyt ollaan päästy jo ihan oikeen kuukauden puolelle ja taitaa olla sillä tavalla, että reilu 3 viikkoo niin heippa vaan muutamaks päiväks. Kun mitään muutakaan tekemistä en nyt keksiny tälle illalla (siis mitään muuta en jaksa tehä), ajattelin väsätä viimeset ostoslistat sille reissulle. Kyllä ostettavaa on kertyny mutta oon myös niin monta asiaa viimesen 3 kuukauden aikana jättäny ostamatta, että kohta ei kehtaa ovesta astua ulos kun vaatteet alkaa oleen tiensä päässä. Olis mun osalta aika iso vale sanoo, että ei, en lähe sinne shoppailemaan. Mutta onhan se kiva myös mennä kattomaan nähtävyyksiä. Kaksi kärpästä, yhdellä iskulla.

shopping 2

 by julia featuring leather handbags

Laukkuja, isoja, pieniä, mustia, ruskeita, niiteillä ja ilman. Mun lompakko on hajonnu jo viime keväänä, ja parhimmastakin laukusta meni tupeerauskamman piikki pohjasta läpi. Suon itselleni muutaman uuden laukun. Niin koulukäyttöön, sekä pienempi käsilaukku, ja se lompakko. Muut on sit lähinnä löytöjä... Ja aurinkolasit siks, että edellisellä amerikan reissulla ostin parhaat aurinkolasit mitä mulla on, mutta nekään ei oo ikuiset. Ja talvee varten vähän huivia, pipoo, hanskoja ja semmosia tarpeellisia.


shopping list

by julia featuring steel jewelry

Viimesenä, mutta ei vähäisimpänä sekalainen hässäkkä asioita joita ois kiva löytää hyvään hintaan. Talvitakki tollasella ihanalla karvavuorella, tervetuloa kotiin. VS tuoksuja useampi, ja tollanen termosmuki ois hauska ja kätevä kouluun, pystyn kyllä ilmankin elämään. Juicy Couture hajuvesi. Kello, koruja ja meikkipussi jos sopivat löytyy ja kamerasta haaveilen syystä että sielä on niin hullut alennukset ja mulla niin huono kamera, että se sietäis lähtee vaihtoon - saa nyt kuitenki nähä. Lopuks vielä lempparikarkkeja ja suklaata kiloittain. Ja näin pitkän haaveilun jälkeen ollaanki jo paljon paljon lähempänä lähtöä, jes.

Ja kuvien alla olevista linkeistä pääsee kurkkimaan polyvoren kautta mistä kyseisiä tuotteita sitten oon löytäny

torstai 17. lokakuuta 2013

bonjour

Taaskaan ei olla näppäimistön kanssa samaa tiimiä. Aion taistella vastaan tällä kertaa, vaikka vähän kömpelöltä tuntuuki. Viime aikoina tai ainakin sen jälkeen ku oon viimeks bloggeriin kirjautunu on tapahtunu kaikenlaista niin kotona ku koulussakin, ja on ollu mukavaa tää viikko vaan ottaa rennosti lomaillen. Loppuviikosta täytyy ehkä ottaa tää läppäri esiin vähän totisemmassa mielessä ja tehä kouluhommia, mutta tänään ei oo vielä se päivä. Koulussa tuli ihan yhtäkkiä vastaan kaikki deadlinet ja tentit, jotenki en ees tajunnu sitä ollenkaa. Sit olikin jo Hämeenkadun Appro, jossa saatiin ekaa kertaa haalarit päälle. Ilta oli hauska ja humalainen, ja miten rentoo vaan vetää haalareissa ympärinsä? Iso peukku haalareille, vaikka merkkien ompelemisesta en tykännykkään. 


 Loman aikana ollaan käyty leffassa Eetun kanssa ja ihasteltu Tampereen keskustaa ja vanhoja rakennuksia yöllä, oon käyny pitkästä aikaa salilla ja vielä pitemmästä aikaa mummolassa pohjanmaalla. Ajeltiin äitin kanssa extemporee vielä eilen Tuurin kautta kotiin, popitettiin autossa Robinia ja ihasteltiin syksysiä maisemia, mietittiin sitä sun tätä ja lopulta päädyttiin sinne Tuurin kyläkauppaan. Sain vihdoinkin hommattua vähän verhoja koristamaan näitä meidän tyhjiä seiniä, Vallilan verhot ja kankaat oli alennuksessa niin sellasia lähti sit mukaan. Ne odottelee kyllä vielä ompelemista, joten hetki menee ennenkö ne on paikoillaan. Tänne meidän kämppään ei oo verhojen ostaminen kaikista helpointa ollu, kun huonekorkeus on 270cm, ja 250cm on pisimmät valmisverhot mitä oon nähny, ja voin kertoo, että niitä on katteltu. Päädyin kuitenki sellaseen ratkasuun, että helpompi vaan tehä ite, tai vähintään muokata niitä valmisverhoja. Saa nähä millon tän projektin saan valmiiks, Eetukaan ei oo kovin innokas apulainen, jostain kumman syystä. Pohjanmaan reissulta löyty myös tää ihana Pentikin Saaga-sarjan lyhty parvetta valaisemaan. Jalasjärven tehtaanmyymälässä oli ystävämyynnit, ja putiikki täynnä tarjouksia. Olisin voinu ottaa sieltä mukaan pinon astioita ja toisen koriste-esineitä, mutta tällä kertaa pärjätään näillä. 

Pentik lyhty 28,00€ 42,00€ 
Tänään ajattelin käydä Ikeassa ja leipoo sämpylöitä, kuhan saan itteni ylös sohvalta ja sammutettua Netflixin. Alan jo toivoo, että toi lumi mitä sataa, jäis edes hetkeks tohon maahan, mutta huonolta näyttää. Toisaalta, ois ehkä vähän liian pitkä talvi on edessä, ehkä sen lumen ei ihan vielä tarvikkaan jäädä. 


keskiviikko 2. lokakuuta 2013

mistä kirjottaa kun ei oo mitään mistä kirjottaa?

Miten voi olla, että elämä tuntuu olevan hektistä, vaikka oon tänään vaan käyny lenkillä, nukkunu ja opiskellu? Miten päivät voi vaan hujahtaa ohi, vaikka toisaalta on aikaa nauttia kaikista pienistä hetkistä? Tällä viikolla oon saanu tavata ystävien pienen pojan, ihanan uuden ihmisen tässä maailmassa. Jännä miten ei oikeesti sisäistä sitä, että raskauden aikana tähän maailmaan kasvaa ihan uus tyyppi. Oli muutenki ihanaa nähdä pitkästä aikaa näitä kamuja, elämät on vähän menny erilaisiin suuntiin mutta ihanaa huomata, kuinka jotkut asiat ne vaan ei muutu. 



Koulun puolestakin on menny kivasti, tekemistä on paljon ja huomaan kuinka vaikee välillä on ottaa itteensä niskasta kiinni. Toisaalta taas sitten kun rupee vaan hommiin niin tulee hyvä fiilis kun saa kirjotettua esim. pitkän tekstin yhtiön vuosiraportin perusteella, asioista joista ei pari viikko sit tienny yhtään mitään. Pikkusen oon myös alkanu innostumaan siitä, että alle kahden vuoden päästä olis todennäkösesti lähtö ulkomaille vaihtoon, kunhan ne opiskelut nyt sujuu niinku suunniteltu. Toisaalta on vaikee miettiä, että minne lähtis. Kanada kiehtoo mua, en oo käyny sielä ollenkaan sen jälkeen kun olin 9, joku siinä vaan mua vetää puoleensa. Toisaalta myös Ruotsi kiinnostaa, tykkään kielestä ja muutenkin maasta, mutta onko se "liian lähellä", vai voiko joku paikka ees olla liian lähellä? On myös monia paikkoja joihin tuntuu ainakin tällä hetkellä, ettei oo kiinnostusta lähtee. Ehkä vuoden päästä mulla on ihan täysin erilaiset ajatukset, niin voin palata tähän kirjotukseen ja nauraa kuinka sulkeutunu oon ollu uusille tuulille. Mutta onhan se nyt oikeesti pelottavaa, jännittävää ja kiehtovaa lähtee pois täältä tutusta ja turvallisesta. 



Kaippa ne nämäkin asiat sitten vaan jossain vaiheessa järjestyy omalla painollaan. Tuntuu tosi vaikeelta ajatella minkälaista elämä tulis olemaan kahen vuoden päästä, kun vuoden sisälläkin kaikki on nyt muuttunu ihan hirveesti. Se siitä syvällisestä pohdinnasta sitten, nyt on hyvä aika jatkaa vielä financial accountingin kertausta, ja odotella, että Viimeinen ristiretki alkaa.Kannattaa kattoo jimiltä klo 21:00, pistää sekin miettimään maailman menoo. 


torstai 26. syyskuuta 2013

a drop in the ocean

Viimesen parin viikon päivissä ei oo ollu mitään erityistä, merkittävin asia ehkä on se, että olin pitkästä aikaa kahvakuulassa ja mun jalat huutaa hoosiannaa edelleen. Kiitosta vaan, "kaivuri"-liike ja silleen. Oon käyny tanssimassa, koulussa, maannu kotona vuorotellen sohvalla ja sängyllä, opiskellu ranskaa ja bisnestä. Ensimmäinen tentti amkissa on jo takana, ja ens viikolla taas jatkuu - mihin tää aika katos? Väitän, että ihan vasta oli orientation päivät ja ei tienny vielä mistään mitään. Kohta pitäs ruveta miettimään mihin erikoistua, minne lähtee vaihtoon ja minne työharjotteluun. Morjesta vaan. 


Voisin kelata vähä taakse päi, vaikka niihin ihaniin lämpimiin ja aurinkoisiin syyspäiviin tossa viime viikollako se oli.. Kylmä tuli ja liian äkkiä. Mutta sitten taas luin netistä, että 2014 alkaa pieni jääkausi, että sellasta. Adios vaan, täytyy ehkä vaihtaa planeettaa siinä vaihees. En tiiä onko jo liian aikasta, mut mä oon ainaki hakenu jo talvitakkeja varastosta ja trenssit sun muut saa mennä taas säilytykseen. Samalla ku mä kaivan talvikenkiä ja pipoja esiin, nään kaupungilla tyypin kävelevän ilman kenkiä - sateessa. Ehkä se ei tunne kylmyyttä? Voisin haluta samanlaisen  supervoiman


instagram @tjuliaa


maanantai 16. syyskuuta 2013

shopping list - part 1

Kun tällänen heräteostaja lähtee isoon omenaan, ajattelin, että parasta on suunnitella mitä mä sieltä oikeesti haluan. Viimeks kun pääsin irti outlet mall;issa Chicagossa, ostin hurmiossa niin paljon turhaa tavaraa, että käytössä on enää yhdet aurinkolasit ja yks urheilupaita. Samaa virhettä en tällä kertaa tee, vaan säästän dollarit asioihin joita tarvin ja oon halunnu pitempään. Ja tästä alkaa ostoslista, joka näyttää jo nyt siltä, että täytyy varmaan ottaa lätkäkassi laukuks. Ja ostaa toinen vielä sieltä. 


Urheiluvaatteita. En koskaan raaski niitä Suomessa täydellä hinnalla ostaa muualta ku H&Mstä, joten nyt on hyvä aika pistää uusiks (lähes) koko urheiluvaatekaappi. Lenkkarit on ainakin ihan ehdoton, ja jotku pirteet Niket olis mahtavat. 


Tavalliset kengät. Uggit sieltä tulee mukaan ainakin yhet, ja musta noi rusetilliset olis aika huippusöpöt. Nahkasaappaiden valikoimalta odotan paljon, ja en malta odottaa, että löydän vihdoin mun epämuodostuneeseen jalkaan täydellisesti sopivat. Yhet korkkarit annan itelleni luvan ostaa, ja ens kesäks jotku kivat sandaalit tai avokkaat. Näissä on ainakin se plussa, ettei vie liikaa tilaa laukusta. Converset navy sinisenä tai viininpunasena, vähintään. 

Kollaasit tehty polyvoressa ja sen kautta löytyy tarkemmat tiedot tuotteista urheiluvaatteet kengät .