Maaliskuu tuntuu yleensä niin pitkältä kuukaudelta, mutta tällä kertaa se on menny multa ihan ohi. Tuntuu, ettei mitään oo tapahtunu, mutta onpas. Ollaan saatu uus koti, johon muutto on alle kuukauden päästä, oon ollu töissä jotka loppuu huomenna, Eetu on ollu saikulla ja meillä on ollu paljon aikaa olla yhessä ja nähä kavereita kun lätkähommatkin on loppu. Tampereella ollaan ravattu tiuhaan, ja samoin huonekaluliikkeissä haaveilemassa.
En millään jaksa odottaa, että saadaan ruveta pakkaamaan ja tyhjentämään tätä kämppää, mutta toisaalta kyllä on ollu ihanat kolme vuotta, mitkä oon Hämeenlinnassa viettäny. Nyt on tullu tosi paljo mietittyä, että mitä kaikkee ihanaa täällä on tapahtunu, kaikkien niittenkin aikojen lisäks jollon on tullu itkettyä ja tehny mieli luovuttaa.
Tärkein syy, miks Hämeenlinnaan ikinä päädyin, oli jääkiekko. Pääsin mukaan ihan huippujoukkueeseen, saanu pelata niin lähellä ammattilaisuutta ku mahdollista Suomessa, ja ennen kaikkee, tavannu niin paljon ihania pelaajia ja ystäviä, hyviä valmentajia ja muita tukijoukkoja, joita ilman mun elämä olis ollu täysin erilaista. Naisten jääkiekon resurssit HPK on järjestäny maan parhaalle tasolle, ihan oikeasti, enempää ei voisi pyytää, ja puoliakaan ei olis osannu edes kuvitella. Kiitos näistä vuosista, HPK. Toivottavasti HPK menestyy kaikissa sarjoissa ja lajeissa, kai mun verestä on tullu jollain tapaa oranssia täällä. Ja edit, mainittakoon, että näitten kaikkien asioitten lisäks vielä SM-kultaa, SM-pronssia ja EM-pronssia. Niin isoja juttuja, että alkaa vasta oikeesti ymmärtää.
Lyseon lukiossa olin 2,5 vuotta, eikä sieltä jäänyt yhtään huonoja muistoja. Ihania ystäviä, hauskat wanhat, penkkarit ja abiristeily ja kaikki ne tuskailut kurssien kanssa, stressaaminen kirjotuksista... no kai aika vaan kultaa muistot, muttta ihanaa oli. Onneks kuitenkaan ei enää tarvi kiivetä kolmanteen kerrokseen pitkän matikan tunneille. Yo-juhlat oli myös ihanat, sain yhdistää valmistumisen juhlimisen myös tavallaan jääkiekkoon, ja juhlat oli ikimuistoiset.
| 3 vuotta Hämeenlinnassa |
Ja kolmas asia, mitä mun elämään ei olis ilmestyny ilman Hämeenlinnaa, on Eetu. Pahamaineisessa baarissa, 2,5 vuotta sitten me tavattiin, ja nyt ollaan muuttamassa yhdessä toiseen kaupunkiin. Ilman sitä kaikki paska olis tuntunu moninkertaiselta, se on jaksanu kuunnella mun huolia niin koulun ku jääkiekon ku koti-ikävän suhteen, ja täällä se edelleen mun kyyneleitä kuivailee sit ku alan oleen tarpeeks tunteikkaassa tilassa tän muuttamisenki suhteen.
![]() |
| 3 vuotta sitten keväällä, ennen Hämeenlinnaa |



Ihana postaus! Niin ja paljon onnea uudesta kämpästä :)
VastaaPoistaKiitos! :)
Poistavoiiiiiiiiii!<3
VastaaPoista