Moi blogi. Taas viikko vierähtäny ohi edellisestä, sitäkin pitempi aika mistään fiksusti tekstistä. Töitten ja rannalla selän polttamisen lisäks mitään maailmaa mullistavaa ei oo tapahtunu, paitsi tiedot siitä, että en päässy mihinkään kouluun. Ehkä ihan ok näin, oon nyt miettiny kaikenlaista ja ainaki mun koko hakulomake oli ihan järjetön, joten yllätys ettei mielenkiintoa tai mahdollisuuksia sitten ollukkaan.
Nyt on aikaa löytää se oma ala, mitä mä haluan tehä isona? Oon jotenki aina ajatellu, että se on ihan itsestäänselvyys, jonkulainen mielikuva mulla on mihin sisältyy toimistotyötä, jakkupukuja ja paljon rahaa. Se ei kuitenkaan vielä ihan täysin kerro mulle, mihin kouluun sitä yrittäis, joten nyt on taas maaliskuuhun aikaa miettiä ja sit panostaa kunnolla sisäänpääsyn.
Oon ollu aika rennolla fiiliksellä tän suhteen, mietin, että kai se, kun töitä ei meinannu löytyä, sai mut hyväksymään "hylkäämisen". Tai ainakin käsittelemään sitä paljon paremmin ja rauhallisemmin. Se oli oikeestaan ensimmäisiä ns. isoja juttuja missä mä en ite kelvannu, enkä voinu asialle muutakun yrittää uudestaan ja uudestaan. Se tuntu ihan hirveeltä, ja niin monet itkut tuli itkettyä syystä, että en ole tarpeeks hyvä. Nyt en rupee siihen, mä oon tarpeeks hyvä, mutta en todellakaan antanut kaikkeeni - lähellekään, ja siks oon kai pettyny itteeni.
Nyt keskityn töihin, ihaniin syksyn suunnitelmiin ja ehkä opiskelen avoimen yliopiston kautta jotain ens vuoden aikana, anything can happen. Paljon positiivistakin löytyy, ei tarvi elää opiskelijaelämää pienellä budjetilla, ei tarvi stressata koulusta, saati opiskella mitään mikä ei kiinnosta, saa työkokemusta ja ... En keksi enempää koska oikeesti haluaisin vaan ihan hirveästi takas koulunpenkille, jännittää ekaa koulupäivää ja ostaa uusia kyniä, penaalin, kalenterin, laukun ja miettiä vaatteet ekaa päivää varten.

Ei kommentteja :
Lähetä kommentti